Miks sanotaan, että "pettämiseen on aina paikka ja aika"?

Sitäpaitsi on kamalan vaikea "löytää" ketään, jos ei käy baarissa. Ihmiset on selvinpäin niin ujoja ja siinä menee vuosikaudet ennenkuin pääset tutustumaan kehenkään kunnolla.

Ap

Me pidämme yhteyttä työpäivien aikana, soittelemme, kirjoittelemme sähköpostia. Emme näe tosin niin usein kuin haluaisimme, mutta kyllä sekin vähintään kerran kuussa onnistuu. Viikonloppuisinkin ehtii sähköpostia kyllä vaihtaa.

Ihminen joka haluaa pettää, nin löytää kyllä ajan ja paikan.



Kolme lasta, kokoaika työ jne. periaatteessa ei ole aikaa. Pitää kuskata lapsia ja viettää paljon aikaa puolison kanssa. Silti kerkesi pettämään ja oli pidempi suhde. Kyseessä ei ollut edes työkaveri.

Sitäpaitsi on kamalan vaikea "löytää" ketään, jos ei käy baarissa. Ihmiset on selvinpäin niin ujoja ja siinä menee vuosikaudet ennenkuin pääset tutustumaan kehenkään kunnolla. Ap

Ei sekään nyt välttämättä niin kivaa ole, että löytää sen jonkun (vahingossa), tutustuu, ihastuu, rakastuu. On mekin pyöritetty tätä juttua 1,5 vuotta. Kesti aikansa tutustua kunnolla, ei siis todellakaan hypätty saman tien sänkyyn. Itse asiassa ei olla hypätty ollenkaan. Pussailtu vaan. Ei ole ollut mikään kiire kummallakaan ja monta kertaa on yritetty lopettaa yhteydenpitoa.

Juu kyllä nuo soittelut ym. onnistuu, mutta varsinaiset tapaamiset on hankalia järjestää.

Ap

Sitäpaitsi on kamalan vaikea "löytää" ketään, jos ei käy baarissa. Ihmiset on selvinpäin niin ujoja ja siinä menee vuosikaudet ennenkuin pääset tutustumaan kehenkään kunnolla. Ap

Ei sekään nyt välttämättä niin kivaa ole, että löytää sen jonkun (vahingossa), tutustuu, ihastuu, rakastuu. On mekin pyöritetty tätä juttua 1,5 vuotta. Kesti aikansa tutustua kunnolla, ei siis todellakaan hypätty saman tien sänkyyn. Itse asiassa ei olla hypätty ollenkaan. Pussailtu vaan. Ei ole ollut mikään kiire kummallakaan ja monta kertaa on yritetty lopettaa yhteydenpitoa.

Siis mulla on ollut tavallaan suhde jo 5 vuotta yhteen mieheen. Edelleen on vaikea järkätä tapaamisia, jotka olis turvallisia.

Tarkoitin tuota ihan yleisellä tasolla, että on vaikea "löytää" ketään pettämiseen. Jostain syystä luullaan, että pettäminen on helppo toteuttaa.

En hakenut tarkoituksella ketään vaan ihastuin ja rakastuin tahtomattani.

Ap

Noinhan se tosiaan. Ja kumppaneita rinnakkaissuhteisiin löytyy työpaikan lisäksi netistä ja melkein mistä vain. Aikanaan chatit olivat päiväsaikaan puolillaan hoitovapaalla olevia perheenäitejä, joiden miehet tekivät pitkää päivää. Monet olivat yksinäisiä ja vailla aikuista juttuseuraa. Siinä tilitellessään ja avautuessaan näytti käyvän kuten vaikkapa terapiassa kuuluu toisinaan käyvän: iski ihastus. Oletettavasti useimmat ihastukset eivät johtaneet mihinkään, mutta olen seurannut useampaa tapausta, jossa nuo nettituttavuudet ovat johtaneet vaikeisiin parisuhdeongelmiin. Valitettavasti olen itse jopa ollut osallisena moisiin.



Nykyään ihmiset ilmeisesti osaavat varoa, koska en ole nähnyt moista tapahtuvan ihan yhtä paljon kuin vaikka 10 vuotta sitten. On ehkä alettu ymmärtää, että chateissa ja irceissä juttukaverit ovat ihan oikeita ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa elämään silloinkin kun tietokone on kiinni.

Niin mutta mä en tajua miten te sen teette? Mulla meni vuosia tän miehen kanssa siihen, että oltiin vain kavereita eikä se uskaltanut tehdä mun suhteen mitään. Lopulta mun piti tehdä aloite ja kertoa ihastuksesta.

Tällä hetkellä oon ihastunut yhteen työkaveriin ja haluaisin ehkä jotain sen kanssa, mutten jaksa sitä vuosien piirittämistä. Ei se tiedä, että haluan sitä.

p.s. Moralisoijat: säästän teidän vaivaa ja aikaa ja sanon jo nyt etten aio edes lukea teidän kommentteja saatikka vastata niihin.



Ap

Niin mutta mä en tajua miten te sen teette? Mulla meni vuosia tän miehen kanssa siihen, että oltiin vain kavereita eikä se uskaltanut tehdä mun suhteen mitään. Lopulta mun piti tehdä aloite ja kertoa ihastuksesta. Tällä hetkellä oon ihastunut yhteen työkaveriin ja haluaisin ehkä jotain sen kanssa, mutten jaksa sitä vuosien piirittämistä. Ei se tiedä, että haluan sitä. p.s. Moralisoijat: säästän teidän vaivaa ja aikaa ja sanon jo nyt etten aio edes lukea teidän kommentteja saatikka vastata niihin. Ap

Minä ihastuin työkaveriin. Pikkujouluissa vähän lähentelin, että asia tuli selväksi ;) Sen jälkeen sitten tutustuttiin rauhassa, ihastus oli molemmin puolista. Hitaasti kuitekin edettiin, meni vuoden verran ennen kuin ensimmäisen kerran edes suudeltiin. Eikä tämä siis kumpaakaan haitannut.

Mutta mä en tajua sitä, että miksi et itse tekisi sitä aloitetta? Miksi odotat, että mies sen tekisi? Ainakin tämä "mun mies" on just niin hyvä ja kunnollinen perheenisä, ettei ikinä olisi alkanut mulle mitään ehdottelemaan, jos minä en olisi ollut aloitteellinen.

Siinä on vaan se iso riski, että toinen torjuu ja joudun naurunalaiseksi. VAIKKA uskon enempi siihen ettei torju, koska oon aina ollut miesten mieleen ja kaunis vaikka ite sanonkin.

Silti siinä on niin iso riski. Mitä jos se puhuu siitä sitten eteenpäin?

Ap

Kerroin jo, että kolmen lapsen äitejä löytyy vaikka netistä. Ja nyt se moralismi: oletko nyt sataprosenttisen varma, että hlauat opetella nuo sivusuhdeasiat ja niiden seuraukset ihan omasta kokemuksestasi? Noita hölmöilysuhteita on ja tulee kaiketi aina olemaan, mutta ehdotan, että kuuntelisit kun kokeneemmat puhuvat. Ei muuta kuin nielet ylpeytesi vain.



Kun sen suhteen saa pystyyn ja käy vaikka kiksauttamassa jonkun ihanan ihmisen kanssa, tulee käynnistäneeksi asioita, jotka eivät välttämättä ole omassa hallinnassa. Näyttää olevan niin, että kun pääsee tarpeeksi lähelle ja kokee kunnon rakastumisen, hommat eivät enää ole samalla tavoin järjen hallinnassa kuin normaalissa elämäntilanteessa. Rakastunut ihminen syytää elämäntilanteestaan merkkejä ja kyse on lähinnä siitä, uskaltaako esimerkiksi aviomies tehdä oikean johtopäätöksen. Sanomatta on selvää, että EN kerro, mitä nämä merkit ovat. Ne eivät ole mitään mystistä ja kyllä niistä tälläkin palstalla varmasti on ollut puhe.



Joskus vain käy niin, että ihastuu ja rakastuu toiseen. Ehdoton minimi aikuiselle on, että ei ole oman sukuelimensä vietävissä. Näistä kuvioista on paljon kokemuksia ja tietoa luettavissa. Niihin kannattaa suhtautua vakavasti. Jos ei mitenkään saa jäitä hattuunsa, kannattaa ainakin tietää, mihin on päätymässä. Ja kaikkein typerin moka on kuvitella, että itse olisi jotenkin poikkeava tai parempi. Pääosin ja todennäköisimmin tulee käymään kuten muillekin.



Jos noita ihastumisia on yksi toisensa jälkeen, kannattaa miettiä, miksi. Sille on jokin syy, ja joissain tilanteissa sen voi tietää. Silloin siihen osaa reagoida ajattelemalla hiukan häpykumpuaan pitemmälle. Ja ole kiltti, äläkä kerro syyksi miehesi huonoutta. Huonoja miehiä on noin 100% miehistä, joista naiset puhuvat, ja kuitenkin noin puolet avioliitoista kestää.

Mitä mieltä te ootte tuosta riskistä joutua naurunalaiseksi, jos naisena tekee aloitteen? Ette voi olla eri mieltä siitä, että niin voi käydä. Pikkujouluaika oliskin hyvä, mut nyt on kevät;)

Miten tekisin aloitteen mahdollisimman pienellä riskillä?

Ap