Lue keskustelun säännöt.
Miksi arvelet, että niin moni ei osaa yksinkertaisimpiakaan ruokia tai ruokakikkoja?
14.03.2012 |
Tyyliin nakkikastike tai tuo mainittu paistetut perunat, perunasalaatti jne.
Minusta kotitaloustunnilla opin tekemään perusruokia, kuten nakkikastiketta ja noita hyödyllisiä perustaitoja.
Mutta eillisten ruokien hyödyntämistä taas en osaisi, jos sukulaiset ei olisi opettaneet, esim. mummoni. Äitini ei ole kovin hyvä ruoanlaittaja, olen toki varmasti häneltäkin oppinut jotain.
Kertooko siis tällainen keittiössä osaamattomuus teistä siitä, ettei äiti tai sukulaiset ole opettaneet tai itsekään osanneet tehdä ruokaa? Vai mistä se kertoo?
Kommentit (42)
Ok, inhottava on huono sana. Vittumaista.
1. Ensimmäinen minkä oppii on se että resepteihin ei voi luottaa. Ne on joko puutteellisesti kirjoitettu tai niiden kirjoittajalla on ollut olettamuksia jotka eivät päde reseptin lukijaan, tai ohjeet eivät ota huomioon sitä että lukija on aloitteleva kokki toivonpilke silmässä. Tällöin ohjeet ovat lukijalle joko omituisia tai ärsyttäviä.
2. Ruoka-aineiden saatavuus ja kaupoissa ravaaminen. Monet reseptit vaativat useita ruoka-aineita, ainesosia jne. joita ei kaikkia tietenkään löydä yhdestä kaupasta. Sitten voi tietty yrittää korvata jonkin ainesosan jollain toisella mutta pirustako sitä tietää mikä tulos sitten on. Tämä luo hermostuneisuutta. Kokkausoperaation jälkeen jääkin sitten joitain ruoka-aineita yli ja pitäisi sitten päättää että heittääkö menemään vai käyttää ensi kerralla!
3. Tiski. Kokkaaminen triplaa tiskivuoren. Ei niinkään kait ongelma jos on astianpesukone.
4. Tulos ja palkinto. Kaiken sen vaivan jälkeen voi sitten sormet ristissä toivoa että tehty ateria on jotenkin syötävänmakuinen. Riittää kun kerran onnistuu vaivalla tekemään jotain pahanmakuista, voi vain itse arvailla syitä jälkikäteen. Oliko resepti päin helvettiä? Teinkö virheen jossain? Oliko jossain ainesosassa vikaa? Liian monta tekijää. Vaikka tehty ruoka olisikin hyvää, kestää sitä hupia vain sen 10-30 minuuttia. Se oli siinä sitten. Koko rumba pitäisi toistaa sitten joka päivä, koska ihmisen täytyy syödä yhtä usein.
Yhteenvetona voi todeta että kokkaaminen on vaivalloista ja aikaavievää näpertelyä ja sen ajan ja energian voi käyttää paljon palkitsevimpiin puuhiin. Olen syönyt hyviä aterioita eikä yksikään niistä ole ollut niin hyvän makuinen että kokkaisin sen kotona vaikka vuorenvarmasti tietäisin onnistuvani, tai vaikka kaikki ruoka-aineet olisivat lähikaupassa, tai vaikka olisikin astianpesukone. Ennemmin vedän voileipiä naamaan, tai maksan pizzerialle kunnon pizzasta, tai mussutan itsepoimittuja pakastemustikoita. Viiteen vuoteen en ole edes perunoita keittänyt. Paistinpannu on ainoa (puoli)aktiivinen kokkausväline tässä kodissa. Ruisleipä, mysli ja hedelmät ovat isossa roolissa. Kalakin, kunhan se on valmiiksisyötävässä muodossa.
Sitten ihmetellään miksi ihmiset eivät kokkaa. Mikään ateria ei maistu niin hyvälle että sen eteen kannattaisi alkaa näkemään sitä vaivaa ja opettelua. Tulee aika vitun tyhmä olo kun ensimmäisen kerran epäonnistuu kokkauspuuhissa, kaiken sen vaivan jälkeen, ja ei ymmärrä että missä meni pieleen, samaan aikaan kun paketti tuoretta ruisleipää on levännyt pöydällä koko sen ajan, jota olisi voinut nauttia alunalkaenkin...
Vittu että vituttaa nyt että ikinä yritinkin kokata yhtään mitään :[
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen melkein nelkyt enkä osaa laittaa ruokaa.En tiedä miksi aloittaminenkin on minulle niin pirun vaikeaa.En koskaan tiedä mitä tulee mihinkin ja maustaminen on ihan yliluonnollista tyyliin salaiset kansiot.
Mä niin haluisin osata edes sen verran et oppisin jopa tykkäämään ruoan laitosta.
Ja mulla on lapsikin! Mua kiinnostaa ruoka vaan kun on nälkä, en jaksa suunnitella tms. Ja nyt kun taaperon takia pitää välttää suolaa, millä maustaa? Kotona äiti teki aina ruoat. Mä vaan keitän, paistan tai uunitan asioita. Ne ei oo mitään ruokalajeja.
Mieheni ei osaa kokata edes perunaa, mä en tajua miten se voi olla niin vaikeaa. En voi.
Onneksi olen itse loistokokki ja ukko käy kaupassa ja siivoaa jäljet. Sitä helpompaa kokkaamista ei olekaan, kun ei tarvitse kuin tehdä se ruoka.
Minulle "ilmaista" ja sotkut siivotaan ;-) Ja ruoka on (lähes) joka kerta täydellistä ja terveellistä...
En koskaan tee mitään ruskeita kastikkeita.
En myöskään osta nakkeja, joten ei tarvitse miettiä, mitä niistä tekisi. 12
ei ole kertaakaan tullut edes mieleen, että tekisin nakkikastiketta. Siinähän ei ole mitään terveellistä. Miksi sitä pitäisi siis osatakaan? Tuskin olisi vaikeaa, mutta aivan turha taito.
Meillä syödään joskus ruokia ihan pelkästään sen takia että ne on hyviä.
Voi että mä inhosin lapsena kun äitini väänsi väkisin joka asiasta terveellistä. Lättyihinkin piti laittaa jotain täysjyväjauhoja että ne olisi terveellisempiä. Mitään ei voinut syödä ihan vain syömisen ilosta, pullassakin piti olla jotain hiton leseitä.
Ihan kuin siitä olisi jotain haittaa jos kerran kuussa syö yhden epäterveellisen nakkikastikkeen.
en mitenkään nauti kokkaamisesta, mitä vähemmän aikaa siihen joutuu laittamaan sen parempi. Pari päivää sitten tein ruokaa jonka laittoon meni melkein 3h aikaa, raivostuttavaa!
Eli mua ei ainakaan kiinnosta opetella mitään ruoanlaittoon liittyviä juttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan koulutukseni ansiostakin. Sinkkuna ei ehtinyt/viitsinyt kokata, perheellisenä kyllä. Nyt lapset yhteishuoltajuudessa ja lasten kanssa toki teen ruokaa. Lapsettomilla viikoilla syön ulkona tai teen ruokaa ja kutsun ruokavieraita.
Eli yhden ihmisen taloudet lisääntyy, ja tuntuu kai "turhalta" kokata yhdelle. Pakastaminen ei tunnu kivalta.
Äiti tuli väsyneenä myöhään töistä ja viiminen mitä hän halusi , oli joku muksu pyörimässä vieressä. Ei, hän halusi ruuanlaiton mahdollisimman nopeasti pois alta.
Summa summarum, emme oppineet kotona kokkaamaan.
Nyt 39 vuotiaana osaan joteskin laittaa ruokaa, onnistumisprosentti 60. Valitettavasti mitään en osaa lonkalta vetäistä, varsinkaan leipoa ja se minua harmittaa...lapsiparat eivät koskaan tule pullantuoksuiseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidillä (miksi muuten aina äiti eikä isä) ei ollut aikaa töiden jälkeen ottaa meitä nälkäisiä lapsia mukaan ruuanlaittoon ja viikonloput kuluivat harrastuksissa (siis meidän lasten). Kesällä oltiin mummolassa tai mökillä, siellä ruoka vain ilmestyi pöytään.
Siskoni on nyt kotiäitinä ja heillä lapset osaavat kaikkia kotitöitä, koska ovat niissä mukana.
Monet ovat perineet kotoaan huonon ruuan arvostuksen. Se ei saa maksaa mitään, jolloin ostetaan paskoja raaka-aineita, joista ei voi hyvää tullakaan. Sen laittamiseen ei saa kulua aikaa, joten ostetaan eineksiä. Aika käytetään mieluumin vaikka telkun töllöttämiseen. Ruuan syömisestä ei nautita eikä siihen kuluteta aikaa, vaan se hontataan suuhun ja tarkoituksena on täyttää vatsa, ei muuta. Mausta ja ravintoarvoista viis. Ruokaa myös heitetään paljon pois, koska eihän se alunperinkään paljon mitään maksanut ja se oli niin huonoakin. Kun tällaiset arvot periytyvät eteenpäin, ei ruuanlaitto vain KIINNOSTA.
Motivaatiosta se kaikki on kiinni. Itselläni motivaatio kasvoi lasten saannin myötä. Ei se ruuanlaitto mitään tähtitiedettä ole, etteikö sitä voisi oppia kun vain yrittää. Kunnon raaka-aineet peliin, ohjeita on netti pullollaan. Simppelikin voi olla hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten täällä palstalla saa heti sanallisesti turpiinsa jos erehtyy sanomaan, että meidän muksut söi tänään nakkeja. Siihenhän automaattisesti kuolee heti ja tämänhän tietysti näkee jo meistä tänne kirjoittelevista - henki meni kaikilta kun männävuosikymmeninä meidän vanhemmat kehtasi meille nakkikeittoa ja -kastiketta kokata.
Kuitenkaan ei osata sitä hurjan korkealle arvostettua mahdollisimman vähän prosessoitua kotiruokaa tehdä ja kysellään palstalla mitä näistä ja näistä aineksista saa aikaan... Ja harvat osaa vastata.
Hah!
ruokia en halua laittaa, kuten nakkikastiketta tai ruskeaa kastiketta. En näe mitään syytä miksi niitä pitäisi osata ( tai syödä). Osaisin, kyllä tarvittaessa lukea keittokirjaa ja tehdä nuokin ruoat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole kertaakaan tullut edes mieleen, että tekisin nakkikastiketta. Siinähän ei ole mitään terveellistä. Miksi sitä pitäisi siis osatakaan? Tuskin olisi vaikeaa, mutta aivan turha taito.
Meillä syödään joskus ruokia ihan pelkästään sen takia että ne on hyviä.
Voi että mä inhosin lapsena kun äitini väänsi väkisin joka asiasta terveellistä. Lättyihinkin piti laittaa jotain täysjyväjauhoja että ne olisi terveellisempiä. Mitään ei voinut syödä ihan vain syömisen ilosta, pullassakin piti olla jotain hiton leseitä.
Ihan kuin siitä olisi jotain haittaa jos kerran kuussa syö yhden epäterveellisen nakkikastikkeen.
Nakkikastike ei ole edes hyvää. Tyypillisiä halpoja ruokia, joista sai tarpeekseen koulun ruokalassa.
En osaa ruoanlaittoa (nainen) mutta 3D-mallintamista osaan, siis ihan harrastuspohjalta.
Varmaan johtuu katsos kiinnostuksen asteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen ruokaa laidasta laitaan, perinneruuista eksoottisiin, ja kokeilen mielelläni uusia juttuja. Suurin syy siihen, että laitan ruuan itse, on se, että kotona kokatut ruuat ovat lähes poikkeuksetta parempia kuin ravintolassa syödyt. Eineksiä nyt ei voi mainitakaan tässä yhteydessä.
Lähes mistä vain ruuasta saa hyvää kun on hyvät raaka-aineet ja taitoa.
ruoan laittaminen. Perusmurkinat osaan hädin tuskin laittaa niin ettei nälkään päästä kuolemaan.
En esim. osaa paistaa minkäänlaisia pihvejä, maustamisesta puhumattakaan. Tuoretta kalaa en osaa käsitellä mitenkään. Kasviksista osaan ottaa kuoret pois, muuta en keksi niillä tehdä, joten raakoina syödään salaatissa.
Nuorempana tykkäsin touhuta keittiössä kyllä (en muista osasinko oikein jotain), joten syytän jälkikasvuani tästä innon menetyskestä.
Ehkä sitten kun naperot vähän kasvavat niin tässä taloudessakin aletaan paneutua ruoan laittoon enempi.
Olen oikeastaan aika yllättynyt kun kuulen kuinka monet eivät pidä ruoanlaitosta tai syövät valmisruokaa ja välttelevät kokkaamista. En usko että sillä on kovin paljoa väliä millainen kokki oma äiti tai isä on ollut, tai mitä koulussa kotitaloustunneilla on oppinut, jokainen osaa kuitenkin vilkaista keittokirjaa, ruokablogia, youtuben ruoanlaittovideota tai jotain kokkiohjelmaa jos vain halua ja kiinnostusta on. Eli uskon että motivaationpuutteesta on kyse.
...mutta osaan tehdä, koska on pakko. Meillä on
pieni 5-vuotias poika ja itselläni diabetes 1, joten pari lämmintä ruokaa täytyy olla.
Teen n.90% ruuan itse. Nykyään jo joskus syödään
jopa valmiita ruokia. Tekemistä kuitenkin vihaan.
Mä olen melkein nelkyt enkä osaa laittaa ruokaa.En tiedä miksi aloittaminenkin on minulle niin pirun vaikeaa.En koskaan tiedä mitä tulee mihinkin ja maustaminen on ihan yliluonnollista tyyliin salaiset kansiot.
Mä niin haluisin osata edes sen verran et oppisin jopa tykkäämään ruoan laitosta.
Ja mulla on lapsikin! Mua kiinnostaa ruoka vaan kun on nälkä, en jaksa suunnitella tms. Ja nyt kun taaperon takia pitää välttää suolaa, millä maustaa? Kotona äiti teki aina ruoat. Mä vaan keitän, paistan tai uunitan asioita. Ne ei oo mitään ruokalajeja.
vihaan ruuanlaittoa...mutta osaan tehdä, koska on pakko.. Tekemistä kuitenkin vihaan.
En ikinä ostaisi lapsilleni villasukkia tai lapasia valmiina, koska ne teen ilman muuta itse. Kun vaan joku muu tekisi ruuat..
36, koskaan en ole nakkikastiketta tehnyt enkä aio tehdäkään! Eikä ole koulussa opetettu, pullat leivottiin ja kanaa riisipedillä oli silloin yli 20v sitten opetuslistalla.
Ruokaa osaan kyllä tehdä samoin leipoa, koska minua kiinnostavat molemmat. Jos ei kiinnostaisi niin en olisi vaivautunut opettelemaan (mies osaa tehdä ruokaa, joten ei tarvitsisi lapsillekaan tehdä).
Kiinnostuksen puutetta varmasti useimmilla, jotka eivät "osaa", osaisivat jos haluaisivat.