Miksi arvelet, että niin moni ei osaa yksinkertaisimpiakaan ruokia tai ruokakikkoja?

Mä olen melkein nelkyt enkä osaa laittaa ruokaa.En tiedä miksi aloittaminenkin on minulle niin pirun vaikeaa.En koskaan tiedä mitä tulee mihinkin ja maustaminen on ihan yliluonnollista tyyliin salaiset kansiot.

Mä niin haluisin osata edes sen verran et oppisin jopa tykkäämään ruoan laitosta.

Mä olen melkein nelkyt enkä osaa laittaa ruokaa.En tiedä miksi aloittaminenkin on minulle niin pirun vaikeaa.En koskaan tiedä mitä tulee mihinkin ja maustaminen on ihan yliluonnollista tyyliin salaiset kansiot.

Mä niin haluisin osata edes sen verran et oppisin jopa tykkäämään ruoan laitosta.

kotonasi arvostettu ruoanlaittoa? Vai oletko esim. tottunut syömään ulkona?

Vai arveletko, että et ole saanut kannustusta?

meillä muuten kotona ruoat laittoi aina isä, äiti ei osannut eikä vieläkään osaa tehdä maukasta ruokaa. Isä sen sijaan opetti yhtä sun toista ja meillä hyödynnettiin aina jämäruoat. Valitettavasti en kuitenkaan perinyt tätä ruoanlaittohimoa tai -taitoa, vaan olen delegoinut ruoanlaiton miehelleni ;)

on varmaan se ettei mun äitikään tainnut osata.En muista montaa kertaa et hän olisi laittanut itse kokonaisen ruokalajin.

Leipominen taasen sujuu ilman ohjkeitakin välillä.

Onneksi mies laittaa ruoan meille joka päivä=)

On mullakin kaveri, jolla on pieni lapsi ja heillä ei tehdä kuin viikonloppuna lämmintä ruokaa, koska kaveri ei tykkää kokata. Minä taas en osannut vettä keittää kun kotoa pois muutin, vaikka köksän tunneillakin tuli oltua. Nykyään olen oikea mestarikokki ja rakastan ruoanlaittoa ja leipomista, se on yksi harrastukseni.

Mua huvittaa kun täällä esim ruskea kastike tuntuu olevan arkiruokien kuningas - itse en ole sitä sellaisenaan tehnyt koskaan - ruuanlaittoa perheelle takana jo yli 30v. Muutenkin ruokavalikoima tuntuu olevan älyttömän suppea.



Tuntuu että mun 10v kuopus tekee enemmän asioita keittiössä kuin kv av-mamma.... leipoi juuri toissailtana omatoimisesti suklaakaurakeksejä... Muutenkin kaikki 4 lasta on opetettu arvostamaan kunnon itsetehtyä ruokaa. Esikoispojan ensimmäinen puhelu äidille kun oli muuttanut kotoa: mä olen nyt kaupassa, mitäs siihen makaronilaatikkoon tulikaan.... Hyvin on pitänyt itsensä ja miniän ruuissa:D

Ei se minusta kotiopetuksesta ole kiinni vaan kiinnostuksesta. Minä osaan kokata ilman ohjeita ja säveltää ruokaa siitä mitä kaapista löytyy, mutta en oleta jokaisen osaavan.

ja lukea kokkikirjoja ja selata reseptejä, sekä himoitsen ruokaa.



Osaan paljon, mutta en minäkään kaikkea. Nakkikastike ei ole minusta edes hyvää tai terveellistä. Mutta olen myös kiinnostunut hyvän ruuan terveellisyydestä.

ja joo, tulihan niitä pakolla jonkun verran siis tehtyä, mutta ainakaan mun kohdalla se ei tarkoita, että nyt 40 veenä osaisin...



Ei ole ikinä ollut tarvetta tehdä ruokaa kuin vasta nyt ihan viime vuosina, osaan vain parit hassut ruuat ilman reseptiä...

joku on kiinnostuneempi kuin toinen. toiset pitää tiukkaa budjettia toiset ei..



itselläni ruoanlaitto on aikuisiällä opittu, lähinnä tarkan budjetin vuoksi juusi olen opetellut hyödyntämään tähteet ja jämät.



äitini oli surkea kokki eikä minua oikein kukaan opettanut. teini-iässä olin kasvissyöjä ja silloin jouduin ekan kerran tekemään itselleni ruoat, tutkin paljon ohjeita ja luin ruoka-aiheisia lehtiä ja kirjoja.



jotenkin kokeilun ja oivalluksen kautta olen imenyt tietoa. esimerkiksi voin keroa että elämäni ensimmäisen kastikkeen tein joskus 20vuoden korvilla. en oikeasti ollut koskaan tiennyt miten tehdään suuruste itse tms.. ja se oli mieltä avartava kokemus! :)



nyt olen martta ja ylpeä kotiruoan laittaja.

ei ole kertaakaan tullut edes mieleen, että tekisin nakkikastiketta. Siinähän ei ole mitään terveellistä. Miksi sitä pitäisi siis osatakaan? Tuskin olisi vaikeaa, mutta aivan turha taito.

Se että noita vinkkejä kyselee kertoo minusta siitä ettei kukaan ole niitä opettanut tai ei ole niitä itse keksinyt esim. koska ei ole kovin kiinnostunut ruuanlaitosta.

Minä opin ruoanlaittotaitoni kotoa lähdettyäni keittokirjoja selaamalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta.



Koulussa oli toki köksää, mutta sielä tehtiin luvalla sanoen hirveitä sotkuja ruoaksi, hounoista aineksista, huonoilla resepteillä ja huonojahan niistä sitten tulikin, mauttomia ja värittömiä sotkuja, joita ei kukaan mielikseen söisi. Jos siinä on ihmisen koko kokemus ruoanlaitosta kun hän aikuistuu, en ollenkaan ihmettele, ettei ruoanlaittoa koeta helpoksi ja mukavaksi ja houkuttelevaksi, tai edes sellaiseksi, jonka voisi tai kannattaisia opetella.



Meillä kotona äiti teki ruokaa ja sitä arvostettiin, joten tiesin, että hyvänkin ruoan laittaminen on mahdollista. minä en sitä kotona ollut oppinut, sillä kotona taas tein lähinnä vain "kivoja" ruokia - kiisseleitä, vanukkaita, kakkuja, jälkkäreitä. En arkiruokaa. Mutta kyllä sen sitten oppi kun se tuntui tarpeelliselta ja mahdolliselta.

Joidenkin on vaikea noudattaa ohjeita ja saada lopputuloksesta toivotun kaltainen. Työelämässä huomaa, että jotkut on hyviä ensimmäisellä kerralla ja jotkut ei koskaan.



En ole vielä sellaista reseptiä kokeillut, jota en olisi osannut tehdä. En ole hyvä ruoanlaittaja kuitenkaan, varmaan ekalla kerralla olen tarvinnut tarkkojakin ohjeita nakkikastikkeen tekoon. Ruokaa en osannut kotoa pois muuttaessa laittaa kuin paria ruokalajia. Siitä on repertuaari laajentunut kun on ohje jossain. Reseptien kehittely ei ole ominta alaani, enkä ole erityisen käytännöllinen tai kädentaidoilta hyvä.

ei ole kertaakaan tullut edes mieleen, että tekisin nakkikastiketta. Siinähän ei ole mitään terveellistä. Miksi sitä pitäisi siis osatakaan? Tuskin olisi vaikeaa, mutta aivan turha taito.

Meillä syödään joskus ruokia ihan pelkästään sen takia että ne on hyviä.

Voi että mä inhosin lapsena kun äitini väänsi väkisin joka asiasta terveellistä. Lättyihinkin piti laittaa jotain täysjyväjauhoja että ne olisi terveellisempiä. Mitään ei voinut syödä ihan vain syömisen ilosta, pullassakin piti olla jotain hiton leseitä.

Ihan kuin siitä olisi jotain haittaa jos kerran kuussa syö yhden epäterveellisen nakkikastikkeen.

ei ole kertaakaan tullut edes mieleen, että tekisin nakkikastiketta. Siinähän ei ole mitään terveellistä. Miksi sitä pitäisi siis osatakaan? Tuskin olisi vaikeaa, mutta aivan turha taito.

että tällä palstalla on ollut monta aloitusta, joissa valitetaan tyyliin "mitä ruokaa nakeista, ai, nakkikastiketta, miten se tehdään". Yhtä hyvin nakin paikalla voisi lukea linssit tai kukkakaali.

ap

Koulussa oli toki köksää, mutta sielä tehtiin luvalla sanoen hirveitä sotkuja ruoaksi, hounoista aineksista, huonoilla resepteillä ja huonojahan niistä sitten tulikin, mauttomia ja värittömiä sotkuja, joita ei kukaan mielikseen söisi.

Köksässä oppi suurustamaan, tehtiin kiisseliä ja lihapullia. Tarpeellisia juttuja kyllä opin.:) Kalan perkaaminen olisi muuten ollut myös hyödyllistä, sitä en osaa.

:)

ap

sinne sai laittaa yhden nakin jokaista syöjää kohden.

sinne sai laittaa yhden nakin jokaista syöjää kohden.

Nämä ovat ihan legendaarisia juttuja. Köksän tunneilla pihisteltiin aina ja joka asiasta. Kerran tehtiin köksän tunnilla pirtelöä, niin siihen sai laittaa puolikkaan banaanin. Noh, jotkut käytti vahingossa kokonaisen banaanin, joka taas tarkoitti sitä, että että yhdet toiset ei saaneet sitten banaania ollenkaan... Että puolikas banaanikin on niin arvokas, että opettaja vaan levittelee käsiään, että ei voi mitään... :)

Itse en köksässä oppinut kyllä yhtään mitään. Siellä tehtiin ihan käsittämättömiä ruokia, joita kukaan ei halunnut syödä. Onneksi äiti opetti laittamaan ruokaa :)

ainoastaan yhden jälkkärin tekemään, jota siis osaan vieläkin :)



Tiskata osaan myös edelleen käsin!