Lue keskustelun säännöt.
Allapäin/ketuttaa; huomenna sektio ja mies ei pääsekään paikalle...
14.03.2012 |
Joo-o, tuli eilen kotona käydyssä keskustelussa ilmi että mieheltä mennyt täysin ohi tämä sektioon osallistumisensa.
Eli mulla on huomenna suunniteltu sektio ja eilen sitten aloimme sängyssä jotain puhua siitä, hän tais sanoa et "kerro sit mulle heti et monelta sun pitää mennä sinne" ja olin vähän et miten niin MUN. No, sit hän kiroamaan että voi vittu, hänellä on sitä ja tätä projektin esitystä ja kokousta yliopistolla, et TODELLA huono väli kyllä nyt, et toivottavasti se ei sit ainakaan ole iltapäivällä.
Mä repesin ihan täysin. Siis todella loukkaavaa. :( Siinä sitten huutelin jotain "no, poikasi sitten saa tietää että isin koulu oli hänelle lapsen syntymää tärkemäpi tapahtuma" jne. Ymmärrän toki että hänellä on koulu, työ, perhe ja edellisestä avioliitosta lapset, mutta AIVAN SAMA, meille tulee huomenna uusi vauva. Meillä siis on, btw, esikoinen jonka hoitokin pitää tässä sumplia samaan syssyyn.
Olenko itsekäs kun vaadin että hän tulee paikalle pitämää kädestä? Eka synnytys huipentui sektioon ja meni aika huonosti; miehestä oli paljon konkreettista apua sairaalalla. Nyt menemme eri sairaalaan jossa mies ei saakaan heti yöpyä (eikä siis tällä kertaa yöpyisikään muutenkaan), joten hän oli ymmärtänyt että hän ei saa LAINKAAN tulla sektioon mukaan, ja tän mukaan sitten sopinut omat juttunsa ja menonsa.
Mä itkin puoli yötä, istuin sohvalla, ja mieskin vittuuntui siitä "älä oleta että tulen sua lohduttamaan, turhaan itket, kyllä tää saadaan hoidettua", mutta vituttipa jo silti. Koko yö meni nähdessä ihan outoja unia, ja vieläkin semmonen fiilis että voisin alkaa spiidaa hetkenä minä hyvänsä. Ja esikoinen tässä kotona roikkuu puntissa, mä aivan puhki (+ olen ollut aika huonossa hapessa viimeiset viikot korkeiden verenpaineiden vuoksi).
Pari kaveriani ovat olleet "valmiustilassa" että voivat tulla synnytykseen mukaan, ja toista nyt sitten eilen kysyin että tulisko mukaan leikkaukseen, niin hänelläkin joku koulun näyttöjuttu. Mua pelottaa leikkaus, nyt vielä ollut toi kättärin kuolemantapaus ja vaika mitä. Ja kuka meidän vauvaa sitten pitää sylkyssä kun ite makaan horkassa heräämössä, jos isä ei ole paikalla?
Siis olen niin surullinen et tämmösen sanomisen ja tappelun piti tulla tähän VIKAAN iltaan enne vauvan syntymää, tuntuu että värittää koko syntymän ja saa mulle nyt jo paskan fiiliksen. Ei kiinnostais puhua koko miehelle, niin nolot heitot häneltä. Mutta kyllä hänelle uni maistui, kuorsaus kuului vaikka vaimo itki olohuoneessa.
Voi *****!
Kommentit (34)
t. nro 7 (joka aikaisemmin erehdyksessä väitti olevansa nro 8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oon niin pahoillani sun puolestas! Ihan aiheesta olet vihainen, todellakin! Sitä on loppuraskaudesta henkisesti niin uupunut, etenkin jos tietää joutuvansa leikkaukseen, ym.! Siis musta on jo ihme se, että on sopinut jotain sille päivälle, kun oma kumppani joutuu leikkaukseen, puhumattakaan sit siitä, että kyse on yhteisen lapsen syntymästä!!! Mut usko pois, ei sun miehesi varmasti tarkoita pahalla! Mä luulen, että häntä huolestuttaa ja pelottaa se sektio, eikä se osaa pukea sanoiksi huoltaan, vaan koittaa epätoivoisesti keksiä jotain muuta tekemistä, vaikka se onkin maailman typerintä!
Kauheasti tsemppiä ja voimahaleja sulle, kaikki menee varmasti hyvin, ja saat runsaat anteeksipyynnöt ja selitykset! En valitettavasti osaa lohduttaa sua enempää, kauheeta, että jouduit tuollaiseen tilanteeseen, mut älä anna sen liikaa vaikuttaa siihen ihanaan asiaan, et maailmaan tulee uusi, ihana ihminen!
joo no olette varmasti oikeassa että reagoin liian äkäiseen ja että hänelläkin on tästä paska fiilis; kyllähän hän siis tuli (vänkyttämään) että kyllä tämä saadaan järjestykseen. Ongelmana ei siis hänen työnsä niinkään (hän on kyllä jäämässä isyyslomalle) vaan tutkimusprojekti jossa olisi huomenna iltapäivästä joku esittelytilaisuus yliopistolla, johon hänen tekijänä tulisi ottaa osaa (ei saa muuten arvosanaa).
Pitää yrittää ottaa asia tosiaan rauhallisesti puheeksi illalla, mä en vain tajua et kun mies TIETÄÄ että hieman tässä käydään herkillä, jännittää, stressaa ja olen saanut juosta klinikalla tutkimuksissa jos minkämoisissa, ei tarvis enää yhtään ylimääräistä stressiä mistään.
Ja varmasti voi olla että mieheltä ON mennyt ohi tämä koko juttu, on niin monta rautaa tulessa ja pää kainalossa hänellä että hyvä jos oman nimensä muistaa.
siis sen, että olet herkässä mielentilassa, mutta ei se tieto varmaan kauheasti häntä ehtinyt viimeöisen riidan puhjetessa rauhoittaa.
Et sinäkään varmaan siinä kauheasti huomioinut sitä, että hän on stressaantunut ja "pää kainalossa". Sellaisia ne raivoisat riidat tuppaa olemaan, että harkinta palaa vasta jälkikäteen.
Tsemppiä, ole sovitteleva - hänkin takuulla on, jos et ala häntä heti sättiä ;-)
Ja hyvää synnytystä huomenna!
t. 13/17
Voi hvetti, lapsihan on tulos molemmissa, joten miten ihmeessä ne voi olla eri asioita. Käsittämätöntä toimintaa. Ihmettelen kyllä isää, että ei osallistu synnytykseen siis sektioon. Itse olen saanut molemmat lapset sektiolla. Ensimmäinen päätyi sektioon vuorokauden yrityksen jälkeen ja toinen oli suunniteltu sektio lantion ahtauden takia. Tosin synnytys käynnistyi pari päivää ennen sektioaikaa, mutta selvää oli, että sektioon mennään. Isä todella oli paikalla ja tukena. Hän hoiti lasta sen aikaa kun itse olin heräämössä. Tärkeä aika lapselle ja isälle. Järkyttävää, että osa vastaajista menee isän puolelle. Nyt puhut sille miehellesi ja tao sen päähän, että on kyse lapsesta ja silloin kaikki työ ym. muut jäävät. Kyllä siellä koululla ymmärretään, että on lapsi tulossa. Tsemppiä sinulle ap sektioon.
minun mieheni oli heti jo raskautta suunnitelessa sitä mieltä ettei tulisi mukaan synnytykseen. En ruvennut keskustelemaan asiasta. Pidin itsestäänselvänä, että jos minä joudun menemään sairaalaan, tulee mieskin.
Hän ehdotti lähellä synnytystä, että jos hän jäisi kotiin, minä siihen sitten että ahaa.. haluat siis, että lapsi syntyy kotona vai.. enempää ei asiasta sitten keskusteltu. En kertakaikkiaan antanut mitään vaihtoehtoja.
Synnytyksessä miehestä ei juuri ollut mitään hyötyä minulle, mutta meillä on kuitenkin yhteinen kokemus, josta voidaan puhua jne.. mies näki lapsensa heti syntymähetkellä ja oli ensihetkestä asti hänen elämässään ja hoiti lastaan jne..
Jos mies oli käsittänyt asian väärin, niin ei ehkä olisi kannattanut suuttua. Olisit vain ilmoittanut koska sektio on ja se siitä, mies järjestäköön itsensä paikalle. Lapsen hoidon tms olisi voinut sopia ja miettiä aiemmin, jos kerta sektioaika on etukäteen tiedossa.
onnea vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytykseen...
En suostunut hankkimaan lapsia ellei mies vanno olevansa synytyksessä. Okei sairaus tai kuolema tms vakava asia tottakai muuttaa tilanteen.
Mutta en oikein käsitä miten miehesi sitten olisi voinut tulla normi synnytykseen mukaan kun sitä päiväähän ei tarkkaan tiedä...
Täytyy sanoa että idiootti mies!
Luulis, että varsinkin miehelle siinä ei ole eroa, kummalla tavalla lapsi tulee. Joten se, että on sektio, ei ole mikään syy olla olematta paikalla. Eiköhän ne siellä yliopistolla ymmärrä, että nyt tämä häppeningi siirretään. Mitä jos miehesi joutuisi sairaalaan ite, olis 40 asteen kuumeessa tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin siis meidän esikoinen syntyi 4v sitten kiiresektiolla, synnytys kesti 3 päivää ja pitää kyllä sanoa et itse synnytyssalista miehestä ei ollut mitään apua (periaatteessa nyhjötti nurkassa ja tuijotti ikkunasta, hän inhoaa sairaaloita kun assosioi ne kuolemaan eikä tiennyt miten reagoida mun pahaan oloon siellä) :/ lapsi sitten syntyi sektiolla josta siitäkin tuli vaikka mitä komplikaatioita. Mutta mies oli todella avulias leikkauksen jälkeen, pesi minua kun nukuin (kätilöt eivät ehtineet), hoiti vauvan 100%, piti paidan alla jne. Eli en todella voi valittaa.
Nyt sovimme kun tiesimme että toinenkin tulee syntymään leikkauksella, että he voivat esikoisen kanssa visiteerata mua sairaalassa, mut että ei ole tarvetta ottaa perhehuonetta, ja tässä sairaalassa mihin meen, ei tosiaan isä saa olla yötä sektion jälkeen. Jotenkin tässä ohessa mies on siis ymmärtänyt ettei hänen tarvis tulla ollenkaan leikkaukseen mukaan.
Eli tässä ei ole kyse siitä, että vauva syntyy sektiolla, vaan joku ihmeen ajatushäirä. Ja siis vaikka kyseessä on suunniteltu sektio, ei meillä ole mitään varmuutta et moneltako leikkaus tehdään, ja aikakin saattaa muuttua jos eteen tulee jotain hätätapauksia.
No, itse olen nyt onneks vähän rauhoittunut, ehkä toi auringonpaistekin jeesaa. Mut aivan hermottoman päänsäryn kyllä sain tästä, pitää myöntää (siis konkreettisesti).
Kiitos paljon kommenteista, oli pakko päästä johonin tuuttiin purkamaan tätä.
Ja kyllä, olen suustani tosi räävitön jos hermostun, ja varmasti loukkasin häntä. Silti, musta mä olen tässä se "heikommalla" olija jonka vatsa leikataan auki, joten ikävää jos mä joudun alaa pyytelee omia pelkojani tai tunteita anteeksi häneltä.
Ymmärrän ap reaktiosi hyvin.
Kärsin itse täydellisestä epäluottamuksesta sairaaloita kohtaan toistuvien huonojen kokemusten vuoksi. En uskaltaisi mennä synnyttämään ilman miestä, koska pelkäisin että taas tehdään jotain törkeää silloin kun olen aivan puolustuskyvytön.
Tilanteessasi saattaisin yrittää sopia uuttaa sektioaikaa. Sellaista, johon saisi myös puolison mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itse olen nyt onneks vähän rauhoittunut, ehkä toi auringonpaistekin jeesaa. Mut aivan hermottoman päänsäryn kyllä sain tästä, pitää myöntää (siis konkreettisesti).
Tuli mieleeni, että eihän raskausmyrkytyksesi ole pahentunut/ pahenemassa, kun on tuo päänsärky. Käsittääkseni se voi edetä hyvinkin nopeasti. Pitäiskö sun ottaa varalta yhteys sinne synnytyssairaalasi äitiyspolille?
no piti nyt päivittää, että mies soitti ja pyysi anteeksi käyttäytymistään ja sanoi että missään nimessään ei kukaan mun ystävistä tule hänen poikansa synnytykseen, vaan hän tulee ehdottomasti paikalle, ainoastaan jos hän kuolee niin voidaan kuulemma harkita muuta tukihenkilöä.
Ja pyysi anteeksi muutenkin tuota säätöä, että jos olisi ymmärtänyt/ajatellut loppuun saakka, että saa ottaa sektioon osaa niin ois siirtänyt tuon projektijutun viime viikolle, mutta ei hätää, siirtää sitä nyt sitten niin, että suorittaa sen kun palaa isyyslomalta opintojen pariin.
Loppu hyvin, onnes nää hormonihöyryt pian laantuu. Eiku, kohtahan alkaa ne erilaiset höyryilyt.. voi jais.. Kiitos paljon tuesta, kaikille. Ja "rukoilkaa puolestani" että leikkaus menee hyvin ;) jännitysmomentti nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleeni, että eihän raskausmyrkytyksesi ole pahentunut/ pahenemassa, kun on tuo päänsärky. Käsittääkseni se voi edetä hyvinkin nopeasti. Pitäiskö sun ottaa varalta yhteys sinne synnytyssairaalasi äitiyspolille?
Mulla ei ole raskausmyrkytystä, teen pissatikkutestin joka aamu (koska olen vainoharhainen), eikä ole kertaakaan ollut pissat plussalla raskauden aikana, ei tänäänkään ;) ei nyt hei hämmenetä soppaa entisestään jooko. Siis tämä on ihan just semmosta päänsärkyä mikä tulee kun on itkenyt läpi yön, ei ole nukkunut ja on vituttanut niin maan perkeleesti.
Eli mies soitti ja pyysi anteeksi. Tuliko mieleen pyytää omaa sättimistäsi ja raivoomistasi anteeksi??
Vaikka lapsi olisi kymmenes, mutta se on yhdessä päätetty hankkia, pitäisi syntymän olla ihan yhtä tärkeä ja ihmeellinen kuin esiloisenkin kanssa. Syntymä on aina ihme.
Jos teillä on nimi sovittuna niin pitäkää siitä kiinni, vaikuttaa siltä että miehesi on väsynyt ja stressaantunut ja purkaa nyt vaan sinuun pahan olonsa.
Jos saat jonkun läheisen sektioon mukaan, menkää yhdessä ja ilmoittelet miehelle kun jakselet. Jos noin vähän oikeasti kiinnostaa niin ei häntä kannata sinne väkisin raahata riitelemään. Nauti päivästä ja siitä että saat uuden perheenjäsenen, miehet eivät voi ikinä ymmärtää sitä taikaa täysin. Sinä olet kasvattanut sisälläsi pienen ihmeen ja nyt tapaat hänet. Jätä mies omaan arvoonsa tänään.
Jukra, alkoi itkettämään sun puolesta! Voimia ihan hurjasti!