Lue keskustelun säännöt.
Mistä sinä olet luopunut lastesi hyväksi? Huom! Tämä ei ole marttyyriketju!
13.03.2012 |
Ihan vaan neutraalina kysymyksenä, listaa ne asiat, jotka sinä olet pistänyt kokonaan tai toistaiseksi sivuun lastesi takia.
Kommentit (26)
onneksi mulla on mieskin
lapsillani on ihan hyvä, vaikka minä en mistään ole joutunut luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä tule muistoja aamuyöhön asti kestäneistä bileistä... Timmistä parikymppisen vartalosta. Rauhallisista aamuista, joita rakastan yli kaiken. Mikään ei ole ihanampaa kuin saada nukkua myöhään, herätä rauhassa ja keitellä kahvit hiljaisuudessa. Aamulla heti ensimmäisenä lapsen palveleminen on vaan jotenkin niin rankkaa.
20 v vartalosta, vaikka et olisi lapsia hankkinutkaan. sitäpaitsi vartalona voi treenata ja pitää kunnossa hautaan asti.
- Krapulaisista viikonloppuaamuista
- Näköalattomuudesta
- Masennuksesta
- Yksinäisyydestä
- Vähemmän rakkautta sisältävästä arjesta
- Huonosta ruuasta koska ei ollut motivaatiota kokata
Tosin en tiennyt sitä vielä raskaaksi tullessani. Silloin asiat olivat tosi hyvin; vaikka olin määräaikainen, töitä luvattiin olevan ja seuraava sopimus piti olla useamman vuoden pituinen. Kun sitä pitkää sopimusta sitten piti alkaa kirjoittamaan, ja olin kertonut olevani raskaana, minulle kirjoitettiinkin työsopimus eri tehtäviin kuin oli ollut puhetta (tämä oli mahdollista koska kyse oli projektityöstä) ja se päättyi ä-loman alkamiseen. Lopuksi toivotettiin, että tervetuloa takaisin, kun lapsi on niin iso ettei sun tarvitse olla sairastelujen vuoksi töistä pois.
Silloin toi tuntui ihan hirvittävän epäreilulta. Olin tehnyt hyvää tulosta ja siihen se sitten romuttui, että sain lapsen.
En ole äitiyslomien jälkeen saanut mistään enää yhtä hyvää ja hyvin palkattua työtä. Se harmittaa; ois pitänyt jotenkin osata ennakoida tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja käytännössä kaikista rahoistani eli asunnosta ja muusta omaisuudesta.
Mutta lapsilla ja nuorilla kaikki hyvin eli ei kaduta.
En varsinaisesti ole luopumalla luopunut mistään, kaikki muu on vähän vähentynyt - kavereiden näkeminen, kulttuurin harrastaminen ja liikunta. Ammatillisesti on kuitenkin selvää, ettei urallle ei ole aikaa.
Vaikka mun lapsilla on äitikin (noille joiden lapsilla on isä), kyllä käytettävissä oleva aika vähenee joka tapauksessa - paljon. Katunut tosin en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti ole luopumalla luopunut mistään, kaikki muu on vähän vähentynyt - kavereiden näkeminen, kulttuurin harrastaminen ja liikunta. Ammatillisesti on kuitenkin selvää, ettei urallle ei ole aikaa.
Vaikka mun lapsilla on äitikin (noille joiden lapsilla on isä), kyllä käytettävissä oleva aika vähenee joka tapauksessa - paljon. Katunut tosin en ole.
Kahvit haluaisin kylla joskus keitella hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Krapulaisista viikonloppuaamuista - Näköalattomuudesta - Masennuksesta - Yksinäisyydestä - Vähemmän rakkautta sisältävästä arjesta - Huonosta ruuasta koska ei ollut motivaatiota kokata
- "Mikään ei tunnu miltään" -fiiliksestä
- Tunteesta, että elämässä ei ole tarkoitusta tai juuri millään ei ole juuri mitään merkitystä
- Luopunut terveessä määrin suoritus- ja työkeskeisestä ajatusmaailmasta. Silti olen ihan hyvissä töissä ja pidän työstäni, mutta elämänsisällöksi työ on kuitenkin laiha.
Siis siinä mielessä, että kaikki on aina paikallaan. Ja annan lasten "siivota" ja auttaa vähän kaikessa, vaikka kaikki sujuukin sitten hitaammin ja tuloskin on vähän niin ja näin. Näytän mallia, mutta ei se heti suju. Kai se tarkoittaa, että siisteyden vaatimustaso on laskenut :)
Sisustuksesta, jossain määrin. Tytär tykkää järjestellä olohuonetta. Jostain syystä lapset tykkää, että kaikki on suorassa rivissä. Niinpä meilläkin saattaa olla sitten senkin päällä, siinä keskellä tasaisessa rivissä kynttilänjalat, muutama valokuva ja kukka. Ja tietenkin niin, että kukka on keskellä, sitetn molemmilla puolilla valokuvat ja päihin kynttilänjalat. Kaunista :D
Omat harrastukset on olleet tauolla ja nyt pikkuhiljaa tulleet osa takaisin. Oma aika yleensäkin. Vähemmänhän sitä on, vaikka miten päin katsoo.
Pikkujuttuja... Jätän ottamatta jäätelöä lisää, että lapset saa. Jaan sen viimeisen kakkupalan lapsille, vaikka itsellä tekisi kovasti mieli. Jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin vaan vuodeksi, sit laitan muksun päiväkotiin ja aloitan villin opiskelijaelämän, mies hoitakoon lasta iltaisin ;)
20 v vartalosta, vaikka et olisi lapsia hankkinutkaan. sitäpaitsi vartalona voi treenata ja pitää kunnossa hautaan asti.
tuskin olisi tämän verran raskausarpia, näin riipahtaneita tissejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin lapsen saatiin menneessä kerennyt harrastamaan monia harrastuksia jo kyllästymiseen asti, joten ihan hyvä pitää taukoakin.Ja toisaalta lapsen kautta saanut aivan uusia harrastuksia ja monia tuttuja.
Ja ei en tosiaankaan koe itseäni martyyriksi. Onhan minulla vielä koko loppuikä aikaa harrastaa.
omasta tilasta ja siisteydestä (tasitelen häviävää taistelua sotkua vastaan), yöunista, työurasta (toistaiseksi ainakin), bilettämisestä, reumalääkityksestä.. ja siinä mielessä komppaan kutosta että myös kropassa on erilaisia jälkiä kun olisi ilman kolmea lasta.
Enää ei voi juuri MITÄÄN tehdä omat asiat edellä. Aina tulee lapsi ja sen olosuhteet ensin:
onko aikaa, onko lastenhoitajaa, onko kotona tilaa, voinko mennä sinne ja tänne...
Kunnollisista yöunista ja omista harrastuksista. Mutta nämä toivottavasti korjaantuvat lasten hieman kasvaessa.
Eli omat menot ovat jääneet paljon paljon vähemmälle lasten vuoksi. Harrastukset ovat odottaneet tai jääneet todella vähiin tai kokonaan.
Lisäksi työaikaani olen lyhentänyt lasten vuoksi ja tällä on vaikutusta työuraani. Joskus myös tuntuu että työmäärä ei kuitenkaan ole vähentynyt työajan suhteessa.
Nämä siksi että olen lasten kanssa enemmän kotona ja saavutettavissa. Sekä että lasten harrastukset ovat tärkeämpiä kuin omani.
mä olen 50 v ja mulla on 5 lasta.
sekä oma aika. Yhtään ei harmita :) Niin paljon enemmän on tullut tilalle!