Aihetta loukkaantua?! Anoppi ja miniä -juttuja taas...

oma anoppini antaa kaiken (apunsa, aikansa, ostoksensa, lahjansa, rakkautensa jne) vain ja ainoastaan tyttärensä perheelle ja tyttären lapsille. Asialle ei voi tehdä MITÄÄN. Olen toki yrittänyt keskustella ja toimia itse yltiö-ystävällisesti mutta tilanne ei siitä miksikään muutu. Mummolla on oma suosikkinsa ja ei siinä auta mikään oikeudenmukaisuuteen vetoaminen. Aikuinen itse päättää ketä lellii.



EN sano että tämä on oikein. Sanon vain että sinunkin tapauksessasi mummolle yksi perhe on tärkeämpi kuin toinen.



Jotta itse jaksaisit niin älä stressaa tätä asiaa vaan unohda ja anna olla. Ota etäisyyttä jos tarvitset.



Kyllä minusta tuntui pahalta myös kun mummo sanoi että hänellä on vain yhdet rakkaat lapsenlapset joiden mummo hän haluaa olla, ja ne ovat tyttären lapset.



Pojan lapset ovat se ja sama.

Niin yksinkertaista

Niin minä tekisin. Hiiteen tuommoiset anopit. Meilläkin on niin että miehen veljen perheelle raha, tavara, apu ja suitsutus virtaa. Meillä vissiin menee miehen kanssa liian hyvin kun ei meille mitään tuommoista edes tarjota ikinä. Kateus paremmasta koulutuksestani, urastani ja muustakin on myrkyttänyt anopin minua vastaan. Hän haluaa vaan paijata raasuja.

meillä on sama tilanne ja syy ei ole minun vaan anopin ja hänen poikansa väleissä. Ovat olleet etäisiä kun poika muutti kauas opiskelemaa. Anoppi koki että poika hänet hylkäsi kun lähti yliopistoon ja maailmalle. Tytär jäi kyhnöttämään anopin kylkeen kotikulmille, ja anoppi ja tytär ovat olleet aina kuin paita ja peppu, toistensa bestikset.



Sanomattakin on selvää että anoppi on tyttärensä luona auttamassa lastenhoidossa 354 päivää vuodessa. Sitten se yksi päivä vuodessa on velvoitevierailu pitkin hampain pojan perheen luokse, pariksi tunneiksi kahville ja that's it!



Ei kannata pahoittaa mieltä asialle johon ei ole itse syypää ja jolle ei voi tehdä mitään.

Meillä myös vastaavanlainen mummo. Miehen äiti, anoppini.

Ostaa ja antaa kaiken joko tyttärelleen tai toisen poikansa perheelle/miniälle. Mieheni ja hänen perheensä vuoksi ei sitten enää viitsikään vaivautua. Helpommalla pääsisi kun sulkisi silmänsä vääryyksiltä, mutta perkule en minä pysty! Minuun hän on suhtautunut jostakin syystä aina kuin kilpailijaan, vaikka ikäeroa meillä on yli 30 vuotta!



Pahimmalta tuntuu silti miehen puolesta. Mies on aina ollut se uhrautuja, se joka välittää vanhemmistaan ja tekee asioita heidänkin puolestaan. Nämä toiset eivät tee yhtään mitään, appi ja anoppi tekevät heille kaiken ja he eivät tee mitään takaisin. Miten tämä elämä tai joku vanhempi voi olla niin epäoikeudenmukainen?

Mieheni on omin voimin opiskellut ja ilman suhteita menestynyt työelämässä. Isojen lainojen avulla ollaan elämäämme pikkuhiljaa rakennettu, hien ja kyynelien avulla. Ilmeisesti meillä menee anopin mielestä liian hyvin? Anoppi ei kestä jos meillä menisi paremmin kuin hänellä itsellään?

Meillä myös vastaavanlainen mummo. Miehen äiti, anoppini.

Ostaa ja antaa kaiken joko tyttärelleen tai toisen poikansa perheelle/miniälle. Mieheni ja hänen perheensä vuoksi ei sitten enää viitsikään vaivautua. Helpommalla pääsisi kun sulkisi silmänsä vääryyksiltä, mutta perkule en minä pysty! Minuun hän on suhtautunut jostakin syystä aina kuin kilpailijaan, vaikka ikäeroa meillä on yli 30 vuotta!



Pahimmalta tuntuu silti miehen puolesta. Mies on aina ollut se uhrautuja, se joka välittää vanhemmistaan ja tekee asioita heidänkin puolestaan. Nämä toiset eivät tee yhtään mitään, appi ja anoppi tekevät heille kaiken ja he eivät tee mitään takaisin. Miten tämä elämä tai joku vanhempi voi olla niin epäoikeudenmukainen?

Mieheni on omin voimin opiskellut ja ilman suhteita menestynyt työelämässä. Isojen lainojen avulla ollaan elämäämme pikkuhiljaa rakennettu, hien ja kyynelien avulla. Ilmeisesti meillä menee anopin mielestä liian hyvin? Anoppi ei kestä jos meillä menisi paremmin kuin hänellä itsellään?

että kiristämällä asiat muuttuis?



Voithan sä vaatia, mutta muista, ettei anopin tai kenenkään muunkaan tarvitse totella juuri sinua.

hups, vuodessa päiviä taisi olla 365 yhteensä. No enivei, meille siis tuosta kakusta lohkeaa se yksi päivä :)

Olen ompelutaitoinen, mutta haluan itse päättää, mitä ompelen. Toinen miniä ja tyttäreni hyväksyvät tämän eli kun olen tehnyt jotain, he joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. Toinen miniä sen sijaan kantaa ohjetta ja kangasta ja mallia ja kertoo pilkuntarkasti, mitä heillä halutaan. Sen verran kysyy, että viitsisinkö, mutta ei ymmärrä, että minulle ompelu on vähän kuin terapiaa.



Haluan itse suunnitella mallin, valita materiaalin, kokeilla erilaisia juttuja sen sijaan että tekisin valmiin kaavan mukaan. Aina ompelukseni eivät ole käytännöllisiä tai toivottuja, mutta ei niitä tarvitse ottaa vastaan. Sen sijaan tilaustyöt ovat minulle kauhistus, en halua kahlita itseäni johonkin valmiiseen lopputulokseen vain siksi, että miniä olettaa näin saavansa halvalla jotain sellaista, mistä muuten joutuisi maksamaan.



Eli yhteenvetona: todennäköisesti toinen miniä ei tilaa yhtään mitään, sinä taas asetat tiukat rajat sille, mitä teille huolitaan.

Olen ompelutaitoinen, mutta haluan itse päättää, mitä ompelen. Toinen miniä ja tyttäreni hyväksyvät tämän eli kun olen tehnyt jotain, he joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. Toinen miniä sen sijaan kantaa ohjetta ja kangasta ja mallia ja kertoo pilkuntarkasti, mitä heillä halutaan. Sen verran kysyy, että viitsisinkö, mutta ei ymmärrä, että minulle ompelu on vähän kuin terapiaa.

Haluan itse suunnitella mallin, valita materiaalin, kokeilla erilaisia juttuja sen sijaan että tekisin valmiin kaavan mukaan. Aina ompelukseni eivät ole käytännöllisiä tai toivottuja, mutta ei niitä tarvitse ottaa vastaan. Sen sijaan tilaustyöt ovat minulle kauhistus, en halua kahlita itseäni johonkin valmiiseen lopputulokseen vain siksi, että miniä olettaa näin saavansa halvalla jotain sellaista, mistä muuten joutuisi maksamaan.

Eli yhteenvetona: todennäköisesti toinen miniä ei tilaa yhtään mitään, sinä taas asetat tiukat rajat sille, mitä teille huolitaan.

P*smakaiselta ämmältä kuulostaa anoppisi. Sinuna vähentäisin yhteydenpitoa. Miksi sinä olisit heitä kohtaan auttavainen tai mukava jos itse saat kylmää rättiä naamaan. Jos toinen miniä on hiljainen, passattava hissukka ja silti häntä hyysätään, ala itsekin sellaiseksi.

Opettele myös piruuttasi kutomaan, tai osta valmiina jonkun ammattikutojan tuotoksia ja esittelkää ne anopille ominasi. Miehesikin voisi äitinsä aikaan sanoa että "Xxxx kutoi nämä tuossa iltapuhteinaan kun et sinä meille koskaan muista kutoa."

P*smakaiselta ämmältä kuulostaa anoppisi. Sinuna vähentäisin yhteydenpitoa. Miksi sinä olisit heitä kohtaan auttavainen tai mukava jos itse saat kylmää rättiä naamaan. Jos toinen miniä on hiljainen, passattava hissukka ja silti häntä hyysätään, ala itsekin sellaiseksi. Opettele myös piruuttasi kutomaan, tai osta valmiina jonkun ammattikutojan tuotoksia ja esittelkää ne anopille ominasi. Miehesikin voisi äitinsä aikaan sanoa että "Xxxx kutoi nämä tuossa iltapuhteinaan kun et sinä meille koskaan muista kutoa."

ja ihmettelee, että miksi miniä on sinne sisäpuolelle ommellut A&A:n neulomon merkin...

että pointti ei ole kirjaimellisesti ettei miniälle neoulota, vaan se mitä toi neulomattomuus symboloi!!!



Ap, sun anoppi haluaa viestiä sulle, että ei pidä sinusta ja pitää enemmän siitä toisesta miniästä.

Mä olisin todella loukkaantunut jos olisin sinä. Onneksi sulla on muita hyviä ihmisiä elämässä, ota niistä virtaa ja unohda toi mulkkunainen. Eli pidä pidättyvät välit, mutta älä odota siltä enää mitään ja karttele aina kun voit. Mun mielestä voisit ihan hyvin tehdä jonkun yhtä halpamaisen tempun sille vinkiksi, että sen viesti on kyllä mennyt perille ja takaisin saa samaa mitä antaa.



voimia!

Tuskin teillä alasti kuljetaan. Olet todennäköisesti joskus moittinut anopin töitä ja hän muistaa, miten pahoitit mielensä.



Neulominen on niin helppoa, että luulin jokaisen sitä osaavan. Anoppi varmaan miettii, että miksi miniä ei itse viitsi mitään.

sun miehesi puolesta. Miksi ja miten joku äiti voi sorsia yhtä lastaan noin?

itse opettelin (vielä vasenkätisenä) itse käspaikka sivustolta (www.kaspaikka.fi) ja siellä on kuvalliset ohjeet. Alkuun hankalaa ja kankeaa mutta nopeasti syntyi tulosta. Nyt sitten teen jo vaativiakin juttuja, neuletakkeja jne.



Sinun opettelisin kutomaan ja kutoisit lahjaksi anopillesi jotain. Ei siksi, etteikö anoppisi osaisi itsekin, vaan siksi että siinä olisi viesti. Jos ei anoppi tuota ymmärrä, niin puusilmä olisi.

vastasin itsekin ylempänä eli olin se jolla anoppi antoi kaiken avun/ajan/hoivan tyttären perheelle. Minua surettaa myös mieheni puolesta, kun näen miten äitinsä käytös häneen sattuu. Mies on kovasti ponnistellut ja tehnyt töitä rahoittaakseen opinnot, kaikki lainat on hommattu itse omarahoitus säästäen jne. Ja samalla anoppi on auttanut kaikin tavoin tytärtään, ajallisesti, rahallisesti, takaamalla jne jne.



Minusta tämä on viesti miehelle (eli anopin pojalle) että et ole tärkeä ja rakas, vain sisaresi on. Viimeisin niitti oli se kun ihan suoraan sanottiin että pojan lapset eivät merkitse mitään, vaan ainoastaan tyttären lapset ovat rakkaat lapsenlapset. Tämä kyllä pahoitti minunkin mieleni mutta miettikääs miten paljon miehen.



Mutta, moni tuosta sukupolvesta on tunnekylmää sakkia. Kornia on kuitenkin se että pienenä anoppi lapsilleen saarnasi tasapuolisuudesta ja pisti kaiken puoliksi, tyyliin viivoittimella mitaten. Koko tasapuolisuus vain unohtui sillä sekunnilla kun lapsista tuli täysi-ikäisiä. Sen jälkeen resursseista on allokoity tyttärelle 99,99% ja poika on saanut sen 0,01%.



Eli itse koen että ei tässä minua pidä sääliä. Miestä pitää.

että pointti ei ole kirjaimellisesti ettei miniälle neoulota, vaan se mitä toi neulomattomuus symboloi!!! Ap, sun anoppi haluaa viestiä sulle, että ei pidä sinusta ja pitää enemmän siitä toisesta miniästä. Mä olisin todella loukkaantunut jos olisin sinä. Onneksi sulla on muita hyviä ihmisiä elämässä, ota niistä virtaa ja unohda toi mulkkunainen. Eli pidä pidättyvät välit, mutta älä odota siltä enää mitään ja karttele aina kun voit. Mun mielestä voisit ihan hyvin tehdä jonkun yhtä halpamaisen tempun sille vinkiksi, että sen viesti on kyllä mennyt perille ja takaisin saa samaa mitä antaa. voimia!

Tuleeko mieleesi, että se anoppi voi olla miehelle ja lapsille tärkeä silti, vaikkei nyt neulokaan ap:lle. Kuka sen nyt tietää, MIKSI ei neulo. Ehkä on saanut joltakin muulta sellaisen vaikutelman, että ap ei niistä neulomuksista piittaa (vaikka ap itse sellaista ei olisikaan sanonut).

Aikuinen ihminen osaa punnita, mitä jokin ihmissuhde merkitsee KOKONAISUUDESSAAN. Jokaisessa ihmisessä on miellyttäviä ja vähemmän miellyttäviä puolia - kannattaako jonkin vian takia katkoa välit itsensä lisäksi mieheltään ja lapsiltaan?

Suora puhe olisi suositeltavampaa aina kuin "halpamaiset temput".

-2-

Pikkujuttuja. Ihmiset loukkaantuu niin hirveän herkästi ja turhasta. Ok, ehkä anopilla on paremmat välit toiseen miniään ja jopa toiseen lapseensa. Kukaan ei siitä kuole.



Välejä voi hieman etäännyttää, jos vierailuista tulee paha mieli, mutta muuten viittaisin kintaalla moisille loukkaantumisille ja jatkaisin omaa elämää. Ainakaan mä en piittaa, olenko anopin suosikki vai en. Tosin olen... mutta se on sit toinen juttu :)

Olen ompelutaitoinen, mutta haluan itse päättää, mitä ompelen. Toinen miniä ja tyttäreni hyväksyvät tämän eli kun olen tehnyt jotain, he joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. Toinen miniä sen sijaan kantaa ohjetta ja kangasta ja mallia ja kertoo pilkuntarkasti, mitä heillä halutaan. Sen verran kysyy, että viitsisinkö, mutta ei ymmärrä, että minulle ompelu on vähän kuin terapiaa.

Haluan itse suunnitella mallin, valita materiaalin, kokeilla erilaisia juttuja sen sijaan että tekisin valmiin kaavan mukaan. Aina ompelukseni eivät ole käytännöllisiä tai toivottuja, mutta ei niitä tarvitse ottaa vastaan. Sen sijaan tilaustyöt ovat minulle kauhistus, en halua kahlita itseäni johonkin valmiiseen lopputulokseen vain siksi, että miniä olettaa näin saavansa halvalla jotain sellaista, mistä muuten joutuisi maksamaan.

Eli yhteenvetona: todennäköisesti toinen miniä ei tilaa yhtään mitään, sinä taas asetat tiukat rajat sille, mitä teille huolitaan.

Eli sinä siis "haluat itse valita että kudot vain tyttärellesi ja tietylle miniällesi"? Voi miten epäoikeudenmukainen oletkaan! :(

Olisiko niin kamalan vaikeaa yrittää edes kerran tehdä jotakin kivaa myös tämän lapsesi perheelle? Miksi kysyt ensimmäisenä tyttäreltäsi tai siltä toiselta miniältä "hyväksyvätkö vai hylkäävätkö", mikset koskaan kysy ensimmäisenä tältä toisen poikasi perheeltä? Eleesi voisi olla heille todella tärkeä.

Minä (AP) ja mieheni, olemme tasan kerran mitä kohteliaimmin anopilta kysyneet voisiko hän tehdä meille yhden asian. Ei ilmeisesti voinut. En ole tilannut mitään, en ole asettanut tiukkoja rajoja, ohjeen hänelle ostin ja toin ainoastaan vain siksi, kun hän itse erityisesti pyysi ohjetta.

Tästäkin yhdestä pyynnöstä on jo vuosikausia. Olen tuon tuotteen ostanut jo valmiina muualta, kun parin vuoden jälkeen kävi sanomattakin selväksi, ettei anoppi viitsi vaivautua. Kivalta olisi silti tuntunut, jos sen kaulaliinan lisäksi anoppi olisi edes joskus viitsinyt meillekin jotakin kutoa. Tunnearvo olisi ollut suunnaton ja mittaamaton. Mutta ei.