Että mua jännittää oman lapsen koulumenestys!
Miten käy ylppäreiden, miten jatko-opiskeluiden kanssa. Miten jaksaa käydä läpi preppauskurssin, johon sai mahdollisuuden. Yrittää nyt siinä olla ihan cool ja kertoa, että tämä ei ole se ainoa kesä hakea. Jos ei nyt tärppää, niin sitten vaan inttin ja vuoden päästä uudelleen!
Joo-o, elän lapseni kautta hänen unelmaansa. Toivon hänelle niin sitä parasta....
Onko täällä muita kääkkä-äitejä, joilla on opiskelemaan pyrkiviä mukuloita?
Kommentit (6)
jännityksestäni. Kuulee vain puhelimessa lempeätä hyminää. Erittäin paljon elää omaa elämäänsä, kun asuu omillaan.
Se ei todellakaan tarkoita, että käy lukion, preppauskurssit ja menee yliopistoon.
Mun lapsista vasta yksi on koulussa, alakoululainen ja hartain toive on vaan se, että hänestä kasvaa vastuullinen aikuinen joka löytäisi suht kivuttomasti oman alansa ja valmistuisi sitten siihen ammattiin.
Olen juuri iloinnut yhdestä sukulaispojasta, joka tiesi jo 10 vuotiaana että haluaa kokiksi. Nyt on valmistumassa ammattikoulusta keväällä unelmiensa ammattiin, lahjakkaana kokkina. Voin hyvin nähdä hänet vaikka missä mielä tulevaisuudessa, mutta hei, hänhän on vaan amiksen käynyt kokki.
ammatti on arvostettu, vaan se että se on hänen suurin toiveensa ollut jo 6-vuotiaasta. Toivon NIIIIN paljon, että onnistuu unelmassaan siinä missä sukulaisesi kokkihaaveessaan. Toivon lapselle sitä, että saavuttaa haaveensa.
tässä merkkaa aika paljon tietyn kaavan mukainen opiskelu...."toivon hänelle niin sitä PARASTA".
kuuntelemalla haukkumistanne. Tulinpahan vain tunnustaakseni, että ajatukset pyörivät hänen opiskelussaan nyt kirjoitusten aikaan. Päivänjatkoja vaan kaikille, joita tämä korpesi.
tosi ahdistavalta tuollainen. Tietysti jokainen äiti toivoo lapselleen parasta, mutta yritä relata. Huonontaa vain onnistumisen mahdollisuuksia, kun noin stressaat. Elä omaa elämääsi ja lapsesi omaansa.