Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut äidit eivät jaksa, vaikka saavat paljon
Kommentit (36)
ennen kuin kaikki maailman ongelmat ratkeavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka heillä ei lapsia olisikaan?
Ajattelin, että heittäisitte erilaisia pohdintoja, mikä siihen jaksamattomuuteen voi olla syynä.
Tarkemmin sanottuna toivoisin uusia ajatuksia siihen, mikä voi vaivata erästä jaksamatonta tuttavaa. Hänellä on asiat "paremmin" kuin meillä mitä tulee lastenhoitoon ja avun saamiseen, mutta hän on silti aivan uupunut ja lastenhoito tekee tosi tiukkaa.
ap
jos ette ole niin läheisiä että voisit sitä häneltä kysyä, ei asia kuulu sinulle yhtään.
äidin masennus, vaativa lapsi (ADHD, Asperger).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on perfektionisti. Näin sivustakatsojana aikaa näyttää menevän paljon kodin siivoamiseen ja järjestelyyn.
on perfektionisti. Näin sivustakatsojana aikaa näyttää menevän paljon kodin siivoamiseen ja järjestelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se jaksamattomuus ole aina masennusta.
Mistä kaikista tekijöistä se sitten kenenkin kohdalla koostuu. Minä en vain jaksanut, vaikka sain paljonkin apua. Sitten korjasin ruokavaliotani ja minusta kuoriutui ihan uusi ihminen. Nykyään jaksan.
Aina syyt eivät ole näin helposti ratkaistavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin vauva-arjen ja gradun kirjoittamisen samassa kuussa. Tein työn 4 kuukaudessa, jonka jälkeen keskistyin täysillä lapseen ja lapsen ollessa 1,7 v pääsin töihin.
Mies on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä, joten tässä sivussa hoitui myös koti ja kolmen koiran kopla, joista yhdellä on erittäin vaativa turkki vieläpä. :)
SISU alkaa olla hävinnyt,
kaikki pöitää saada helpolla tai valmiina,
ilman että itse tarvitsee vaivautua.
Sitten ollaan masentuneita (muotisana ihan tavalliseen apatiaan sekä kevätväsymykseen),
ja puoliso sekä lähipiiri ovat narsisteja (toinen muotisana, kun kaikki ei menekään oman pillin mukaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kehtaa. Ajattele vaan rauhassa, että olet niin ahkera, että sinulta tällainen erityissaavutus onnistuu.
Siperia opettaa..
Lapseni on rakkainta, mitä minulla on. Minulla on kuitenkin erittäin vahva vapauden kaipuu, mikä käy ristiriidassa lapsenhoidon kanssa. Minun täytyy saada tuulettua säännöllisesti. Välillä sekään ei tahdo riittää. Olen osittain sen vuoksi käynyt juttelemassa psykologin kanssa, koska läheltä masennusta mennään.
Tämähä on täysi tabu näissä piireissä. Ei äiti saa haluta omaa aikaa ja vapautta tehdä sitä mitä haluaa, milloin vain. Aina pitäisi olla hehkeänä, lapsista intoileva, rakkautta pursuava äidillinen nainen.
Minä en ole sellainen. Olen ehkä erilainen äiti, mutta minulla on silti erittäin vahva side lapseeni.
Tämä oma kokemukseni aiheesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ongelmat vanhempien paisuhteessa usein heijastuvat äideillä väsymyksenä arkeen. Tulee tiuskittua lapsille(kin) ja kaikki asiat tuntuvat hankalilta.
en kehtaa. Ajattele vaan rauhassa, että olet niin ahkera, että sinulta tällainen erityissaavutus onnistuu.
Siperia opettaa..
Että mua risoo tällaiset lässyttäjät.
Oletko sinä tosissasi sitä mieltä, että ei ole olemassa ahkeria ja vähemmän ahkeria ihmisiä? Aikaansaavempia tai laiskoja? Ihan oikeasti?
Vai ootko vaan taas joku nössykkä, jolla on mennyt tikku sormeen ja sitten oltu vuosi saikulla ja vaan maattu, kun oli NIIIIN vaikeaa...
Sille joka kertoi gradun teostaan vauvan ja koirien hoidon ohella, onneksi olkoon! Sinä olet ahkera ja omalla työlläsi teit jotain, mihin harva pystyy! Hyvä sinä!
sen ensimmäisen lapsen kallisarvoisia ensimmäisiä kuukausia käyttää gradun tekemiseen. Tyhmyyttä ja rajaamisen vaikeutta ennemminkin. Lisäksi siinä hormonihuuruissa itsekin sain vaikka mitä aikaan, ihan vaan hormonien ansiosta.
Töihin meno ja siis lapsen hoidon ulkoistaminen lapsen ollessa pikkutaapero, miten se liittyy ahkeruuteen? Sehän on mieluummin laiskuutta kun ei edes sitä yhtä viitsitä hoitaa.
Enkä paljon henkseleitä paukuttelisi yhden lapsen äitinä muutenkaan..
syynä on varmaan monien asioiden summa. Yksi suurimmista äidin voimavaroja nielevistä ongelmista on lapsettomuus.
Kyllä, olen siis lapsettomuudesta kärsivä äiti, eli meillä on yksi pitkällisten hoitojen tuloksena saatu lapsi, mutta toista ei kuulu. Paljon voimia on siis mennyt hoitoihin ja keskenmenoihin ja siihen suureen suruun ja sen työstämiseen ja ylipäätään tämän asian kanssa elämiseen.
Siihen päälle sitten kaikki työelämän ongelmat ynnä muut arkipäiväset tehtävät, niin paketti onkin valmis.
en kehtaa. Ajattele vaan rauhassa, että olet niin ahkera, että sinulta tällainen erityissaavutus onnistuu.
Siperia opettaa..
miksi pitäisi tiputtaa maan pinnalle? Tuntemani valittajamammat vaan ovat laiskoja, harvaa vaivaa esim. masennus.
Sinun pudottamisesi minua tuskin heilauttaa puoleen eikä toiseen. Olen keitetty niin monessa liemessä, että ihan pikkupuhuri minun ahkeruuttani ei kaada.
Minä aloin vauva-arjen ja gradun kirjoittamisen samassa kuussa. Tein työn 4 kuukaudessa, jonka jälkeen keskistyin täysillä lapseen ja lapsen ollessa 1,7 v pääsin töihin.
Mies on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä, joten tässä sivussa hoitui myös koti ja kolmen koiran kopla, joista yhdellä on erittäin vaativa turkki vieläpä. :)
Äitiysvapaalla ollessani - ja kirjotustyön vieläpä vain kolmessa viikossa (ei siitä kyllä kuin C tullutkaan, eli aika surkea). Samalla rakensimme omakotitaloa.
Mutta kyllä minua ainakin uuvutti. Ihan sikana.
Tiedän yhden perheen, jossa tuntyy olevan hankalaa, vaikka isovanhemmat hoitavat lapsia jatkuvasti. Jotenkin tuntuu, ettei äiti vain tykkää lapsien kanna olemisesta. Se on hänelle koko ajan vastenmielistä.