Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte käydä leikkipuistoissa pienten lasten kanssa?
11.03.2012 |
Meillä on 2- ja 4v lapset, joiden kanssa pyrin käymään päivittäin ulkona. Omaa pihaa ei ole, joten käymme yleensä läheisessä leikkipuistossa. Se on vain niin h*lvetin tylsää minulle! En oikein voi ottaa mitään kirjaakaan tai muuta tekemistä itselleni mukaan, sillä lapset ovat kuitenkin sen verran pieniä (etenkin tuo 2v) että kaipaavat huomiota ja apua jatkuvasti. Siinä sitten möllötetään ja yritetään jaksaa olla edes tunti ulkona.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten porukka käy kaksikin kertaa päivässä ulkona. MITEN te sen teette?
Kommentit (15)
Mä käyn vaan silloin kun tarkenee itse istua ulkona lehden kanssa. Me käydään pulkkamäessä, hiihtämässä, luistelemassa jne. Kohta otetaan pyörät. Itse tykkään pelailla myöskin. Käydään myös keskuspuistossa melkein joka päivä.
Helsingissä asutaan. Me ei kyllä talvisin ulkoilla kuin kerran päivässä.
Joskus Sovin leikkipuistoon treffejä mukavien äitien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ei huvittanut ellen saanut jotain kaveria lähtemään mukaan.
Oma piha meillä on, mutta harvoin siellä lasta olen viihdyttänyt. Olen tehnyt puutarha-ja pihahommia ja mukulat puuhanneet siinä mukana tai kulkeneet omia polkujaan. Ovat hyvin oppineet haravoimaan, lapioimaan, ajamaan nurmikkoa, kitkemään rikkaruohoja, nikkaroimaan ym. Itse en kykene vaan istumaan ja katsomaan kun lapset touhuaa hiekkalaatikolla, menis hermot, ja oma aika hukkaan.
Voi kuntoilla, ihailla lapsiaan, leikkiä heidän kanssaan, jutella muiden puistoilijoiden kanssa, juoda retkikahvit, ottaa aurinkoa...
En minä siellä oikein muuta voi tehdä kuin juosta lasten perässä ja katsoa, ettei etenkin tuo nuorempi tapata itseään jossain kiipeilytelineessä. Muille puistoilijoille ei oikein huvita jutella, koska he ovat aina niitä 35v ensisynnyttäjiä ja itse olen reippaasti nuorempi.
kun siellä on paljon lapsia vanhempineen, iltapäivällä/alkuillasta olemme taloyhtiömme pihalla.
en napannut muakaan käydä. Käytiin toki kun oli "pakko". Vitutti koko touhu. Onneksi toi muksu alkaa jo olemaan sen verran iso että voidaan harrastaa yhdessä muakin kiinnostavia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkulämmittelyksi hippaa lasten kanssa, sitten nostelet lapsia, hyppyytät heitä, venyttelet ja punnerrat telineitä vasten jne. Saat hyvän kunnon melkein huomaamatta, jos et jo olekin hyvässä kunnossa. Voit ihan hyvin jutella meille vanhemmillekin äideille. :)
en sentään kahdesti päivässä viitsinyt mennä puistoon kuin toisinaan (tai ehdittykään, usein oli jotain muuta menoa aamu-/iltapäivällä). Meilläpäin oli usein paljon muita lapsia puistossa, joten siellä oli mullekin seuraa. Ei nyt aina ihan maailman kiinnostavinta sellaista, mutta kuitenkin sen verran, että sai aikansa kulumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä lailla aikaa kuluu nopeasti, on myös ohjattua toimintaa aina silloin tällöin leikkipuiston ohjaajien vetämänä. Itsekin voi ottaa vaikka vesivärit kainaloon puistoon mennessään ja maalata pihalla.
En minä jaksaisi oman talon pihalla ulkoilla yhtä paljon, mitä tuolla leikkipuistossa tulee ulkoiltua. Siellä on aina juttuseuraa aikuisista ja lapsillekin seuraa. Lelut ovat erilaisia kuin kotona ja tosiaan se kahvikuppi lämmittää sekä käsiä että mieltä. :)
ulkoilimme muuten, esim. lapsen ollessa ihan pieni tekemällä pitkiä vaunulenkkejä ja myöhemmin menemällä esim. tavalliseen puistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoilevat päiväkodissa. Mulla myös 2v ja 4v. Viikonloppuisin jos mies jaksaa mennä ulos tunniksi niin hyvä on.
Nyt lapset jo sen verran isompia. Nuorinkin jo 6v. että osaavat itsekin olla pihalla ja useimmiten haluavat tässä kotipihassa metsikössä leikkiä. Useimmiten kuitenkin minäkin menen edelleen pihalle puuhastelemaan jotain samaan aikaan. Siinä saa itsekin kätevästi raitista ilmaa. Leikkipuistoissa nykyään tulee harvemmin käytyä.
Silloin kun lapset oli pienempiä käytiin paljon tuossa meidän läheisessä leikkipuistossa. Siellä oli silloin tosi mukavia äitejä ja meillä oli kivaa siellä porukalla. Monesti otettiin eväitä mukaan ja viihdyttiin tosi pitkään.
Nykyään varmaan silläkin tulee niin vähän käytyä puistossa kun siellä on melkein kaikki niitä noin 2v. lapsia eikä niistä sitten omille ole leikkiseuraa ja omiaan saa sitten enemmän varotella, ettei pienemmät jää jalkoihin. Ei lapset sinne kovin paljon itsekään halua mennä.
Olen edelleen kotiäitinä, että tulee kyllä sitten tässä muuten ulkoiltua lasten kanssa paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on tylsää, ja ymmärrän hyvin ton ap:n kommentin siitä, että kun muut on 35v ensisynnyttäjiä ja itse on reippaasti nuorempi, ei ole juuri juttuseuraakaan. Eipä ole ei, itse sain esikoiseni 20-vuotiaana, ja nyt 26-vuotiaana odotan kolmattani. Tällainen äiti on hirvitys niille 35v ensisynnyttäjille, jotka pysyttelevät tiukasti omissa piireissään. Vastaavat kyllä suht kohteliaasti, jos joskus satun keskusteluun itse tunkemaan mukaan, mutta _kertaakaan_ yksikään heistä ei ole ottanut mitään kontaktia minuun. Käy pitkän päälle turhauttavaksi yrittää aina keskustella ihmisten kanssa, jotka tekevät näin hyvin selväksi, ettei minun seurani ole haluttua.
Tuleva kesä on helpompi, koska voin ottaa kutimet mukaan ja istua penkillä kutomassa, kun 6v ja 3v leikkivät, ja vauva vetelee sikeitä vaunuissaan. Talvella ulkoillaan jos jaksetaan, tänäkään talvena ei edes päivittäin ole oltu ulkona, ei omassa pihassa eikä puistossa. Vuoden päästä kesällä onkin sitten taas se aika, kun yritetään taas vaan sinnitellä, että tulisi edes se tunti ulkoilua, kun lasketaan sekä meno- että kotiinpaluuaika myös. Tai sitten todetaan, että ulkoiluajaksi riittää hyvin se, että käydään kaupassa kävellen lasten kanssa. Tulee siitä melkein tunti, kuitenkin, ja jos oikein hitaasti liikutaan, ehkä jopa yli.
taas vähän eri kokemus..Me kuljetaan joka päivä myös puistossa, mun lapset on nyt 10kk ja 2,5v. Naapurin rouvalla (n. 35v) aika samanikäset lapset joten yleensä satutaan yhtä aikaa puistoon ja siinä sit mukava jutustella ja lapset (isommat) saa leikkiä keskenään, pienet nukkuu yleensä päiväunia sen aikaa kun puistoillaan. Ei oo kyllä ollut outoa keskustella vaikka itekin oon suht nuori, hyvin ollaan tultu toimeen tän vanhemman kanssa :) Lisäksi puistossa käy paljon muitakin noita 35 v ensareita eikä kyllä kukaan oo kieroon kattonut puolin eikä toisin, kivahan se vaan on kokemuksia jakaa :)
Niin ja jaksetaan mennä puistoon kerran päivässä, sit jos illemmalla mennään ulos, ollaan lähinnä omassa pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikin mukana! Juoksin liukumäessä, keinuin, kaivoin hiekkaa, uitimme veneitä suihkulähteessä, leikimme kauko-ohjattavalla autolla, puhalsin saippuakuplia. Kun olivat hiukan isompia, otin mukaan käsityön. Jos olimme puistossa yksin, keinutin heitä vuorotellen keinuissa ja lauloin kaikki mahdolliset lastenlaulut. Saatoimme sen päätteeksi käydä Hesellä kerran viikossa- kahdessa.
En ole koskaanollut sitä tyyppiä,joka juttelee muiden mammojen kanssa tai käy perhekerhoissa.
Olin totaali yh ja lapset kahden vuode välein syntyneitä. Ulkoilemisen jaksoi, kun tiesi heidän olevan kotona sitten sopuisampia.
Voi kuntoilla, ihailla lapsiaan, leikkiä heidän kanssaan, jutella muiden puistoilijoiden kanssa, juoda retkikahvit, ottaa aurinkoa...