Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette lapsettomuudesta kärsineen, nyt raskaana olevan käytöksestä?
10.03.2012 |
Tämä nainen on kärsinyt lapsettomuudesta ja nyt hoitojen jälkeen keinohedelmöityksellä tullut raskaaksi.
Raskaus on puolivälissä nyt.
Aluksi hän oli väsynyt ja voi pahoin. Ja kaikki tunteet lapsettomuuden jälkeen aiheuttivat sen, että hänen täytyi olla viikkoja sairaslomalla.
Noin 15 viikon paikkeilla häntä koski mahaan joissakin asennoissa ja liikkeissä ja koska hän on keinohedelmöityksellä tullut raskaaksi, kukaan ei voi tietää mitä hän tämän takia käy päänsä sisällä läpi.
Sairalomaa useampi viikko.
Töissä hän ei voi tehdä suurta osaa työtehtävistä, koska tämä raskaus merkitsee hänelle niin paljon. Ja tavalliset raskaana olijat eivät voi tätä käsittää.
Työpaikalla on muutama muukin raskaana, mutta koska he eivät ole keinohedelmöityksellä tulleet raskaaksi, he eivät voi käsittää tätä asennetta ja kuinka se vaikuttaa kaikkeen.
Pomo on ottanut hänet puhutteluun liiallisista sairaspoissaoloista ja asiasta on keskusteltu miten näitä s-lomia saataisiin vähemmäksi.
Pomo on siis vaihdevuosioireinen tantta, joka ei ymmärrä millaista on keinohedelmöityksellä tulla raskaaksi.
Kaiken lisäksi raskaus on jo nyt niin uuvuttava, ettei hän voi muuta kuin maata sohvalla. Kaikesta hengästyy ja vatsa on niin kauhea, että inhottaa. Se on niin iso ja koko raskaus on kauhea olotila. Hän on ihaillut ennen raskauttaan muiden vatsoja, mutta nyt kun hän itse on raskaana, niin eihän kukaan joka ei juuri nyt ole raskaana, voi ymmärtää miten raskasta hänen elämänsä nyt on.
Hän esim. laskee jo työvuoroja, jotta ei tarvitse aamulla herätä, kun se on niin rankkaa.
Minä en voi kun ihmetellä, mutta toki en ole keinohedelmöityksellä tullut raskaaksi. Minusta kenenkään raskaus ei ole sen takia vaativampi/kallisarvoisempi/suojeltavampi/työtä estämättömämpi siksi että se on eritavalla saanut alkunsa.
Voitteko saada minut ymmärtämään tätä kallisarvoista raskautta vai saanko olla sitä mieltä, että hän ja raskautensa saavat mennä sinne mistä pippuri kasvaa?
Kommentit (34)
minusta tuossa on jo työkyky arvioitava. Raskaus ei ole syy menettää kaikkea mielenkiintoa muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ennenkin tullut vastaan naisia, joiden oma raskaus on todellakin maailman tärkein asia, mutta varmasti työyhteisössä raskas taakka. Mutta pianhan siitä pääsette, jos ei pysty olemaan töissä.
t. kahden hoidoilla alkunsa saaneen lapsen äiti
yksi meni kesken ja kahdesta sain lapsen. Olen ollut supervarovainen raskaana ollessani. Kyllä se keinoalkuinen raskaus on kallisarvoisempi! On todellakin eri asia, jos saa keskenmenon ja tulee raskaaksi kuukauden päästä uudelleen, kuin jos keskenmenon jälkeen pitää jonotella uuteen ivf-hoitoon ja ei ole mitään takeita, että edes tulee vuosien kuluessa uudelleen raskaaksi.
Olen ajatellut sen niin, että yhdeksän kuukautta ajattelen sikiön parasta enkä työnantajan parasta. Olen ollut herkästi sairauslomilla supistelun vuoksi ja sitäpaitsi kuopus syntyikin 2kk etuajassa. Joten ihan aiheesta olen ottanut rauhallisesti.
tai sitten on saikulla.
Työyhteisöä ei saa kuormittaa yhden henkilön vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä väitän, että noita raskaana olevia on ihan normaalistikin raskautuvissa :D
On niitä ihmisiä jotka vaan ovat raskaana "varpaan välejä myöten" ihan alusta saakka. JA kaikki on vaikeaa ja vaivalloista.
Eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa, että onko vai eikö. Joillakin vaan on niin vaikeaa ja toisilla ei.
Minulla on tässä samassa raskaudessa tosi helppo alku. Viikolle 25 melkein pystyin unohtaan koko raskauden, koska mitään vaivaa ei ollut.
Sen jälkeen alko supistukset ja liitoskivut! Ja muutenkin on ollut hankalaa. Enkä varmaan olis ollut työkykyinen.
Sellaista se on. Olo vaihtelee ja ihmiset ovat erilaisia. Eikä se minun mielestä johdu siitä onko se keinotekoinen vai luonnollinen. Ehkä tuo ihminen nyt tuo sitä ilmi, että kun on keinohedelmöitys niin siksi noin. Ei voi tietää olisiko hän yhtä hankala ihan luomuraskaudenkin kanssa. Minä uskon että olisi...
10 no se tarkoittaa sitä, ettei sepustuksestasi saa juuri mitään selvää.
Ja mitä väliä? Muutama viikko sinne tai tänne.
Oletko kovin nuori? Kovin epävarma? Heikko itsetunto?
koska minä ymmärsin kirjoituksen ensi lukemalla ilman kummempaa yrittämistä.
Jos nainen on raskaana töissä, ei kyse ole vain "muutamasta viikosta". Et taida oikein tietää biologiasta?
Myöskin tapasi yhdistellä asioita täysin randomisti (nuo "heikko itsetunto" ym. kysymyksesi) kertoo, että olet todennäköisesti keskittymishäiriöinen. Tai et muuten osaa ilmaista ajatuksia.
Mistä sinunlaisesi hörhöt tänne aina eksyvät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät ole sellaisia, että niistä joutuu puhutteluun. Niillä on syynsä toisin kuin kaikenlaisilla maanantaisilla mahataudeilla.
Tiedän monta tuollaista kertomaasi äitiä, jotka eroavat vain sillä, että heidän raskautensa ei ole alkanut keinohedelmöityksellä vaan iha perinteisesti. Silti he valittavat, uikuttavat, sairastavat ja laskevat päiviä.
ja niihin pitää puuttua - ei raskaus oikeuta mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun herranterttu sitten syntyy, niin kukaan ei voi ymmärtää, miksi juuri tätä lasta pitää hemmotella ja sen kaikkiin vaatimuksiin suostua.
Voihan ihan oikeasti olla niin, että hänen elimistönsä kestää raskautta huonommin? Se mikä yhdelle on ihan normaalia raskausaikana, voi aiheuttaa toiselle keskenmenon. Ei hänen raskautensa ole kallisarvoisempi kuin muidenkaan, mutta ehkä siinä on suuremmat todennäköisyydet keskenmenoon, joka sinänsä estää joidenkin työtehtävien tekemisen.
Ja samalla ihmiselläkin voi raskaudet olla erilaisia. Ensimmäistä lasta odottaessani en oksentanut kertaakaan ja nyt koko alkuraskauden 16. rv:lle asti 2-5 kertaa päivässä. Jos en olisi hoitovapaalla esikoisesta, niin olisin ihan takuulla ollut pari kuukautta sairaslomalla, koska töihin en olisi pystynyt! Jäin ekassa raskaudessa (harjoitus)supistusten takia sairaslomalle 25.rv:lla (kun pieninkin rasitus sai aikaan harjoitussupistuksia, jotka kestivät useita kymmeniä minuutteja, enkä pystynyt työskentelemään niiden aikana) ja nyt ei ole ollut kuin pari hassua (alle puolen minuutin kestoisia) harjoitussupistusta 26. viikkoon mennessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äitiysloma pitää aloittaa viim. 30 päivää ennen laskettua aikaa! Työntekijä itse päättää, aloittaako lomansa varhennettuna. Eikä ole mitään velvollisuutta aloittaa äitiyslomaa varhennettuna terveydellisistä syistä.
jos työntekijällä on lääkärin kirjoittama saikkulappu, niin siinä ei ole mitään nokan koputtamista kenelläkään. ei pomolla, eikä työkavereilla. Vaikka kyseinen saikkuilija olis miten rasittava keinohedelmöityksellä raskautunut yksilö tai muuten vaan lusmu. Ja kyllä esimiehen puhutteluun saikuista voi joutua ihan vaan sillä, että pahansuovat työkaverit puhuu selän takana kaikenlaista paskaa pomolle. Nim. itse puhutteluun joutunut ja asioita perustellut, jonka lapsi sairasti yhtenä keväänä monta infektiota... että tattis vaan ihanat ja empaattiset työkaverit.
Kyllä kuule siinä todellakin on työnantajalla nokan koputtamista, jos työntekijällä on koko ajan saikkulappuja. Olen itse työantaja ja toistuvat saikkulaput eivät tosiaankaan mene läpi mun seulan.
Raskaus on sinänsä ihan toinen asia ja sekä lasta että äitiä pitää suojella. Aina raskaana oleva äitikään ei huomaa työnsä vaativuutta edetessään raskaushuuruissaan.
AP:n esiin tuoma asia on myös ihan toinen juttu. Raskaus ei tuossa ole ongelma vaan pään sisäiset jutut. Ei olisi ollenkaan pahaksi käyttää työntekijä työterveyspsykologin juttusilla, saattaisi saikkulaputkin vähentyä turhien pelkotilojen vähentyessä. Mikäli hänellä taas on fyysisen jaksamisen kanssa ongelmia, mielestäni pitäisi passittaa varhennetulle äitiyslomalle!Näin siis mun firmassa.
"On ihanaa, että te saatte nyt tuon vauvan." "Olet varmaan koko ajan onnesi kukkuloilla." "Tuntuuko sinusta, että teet nyt tätä työtä vauvan hyväksi?" "Kaikki asiat näyttävät nyt varmaan ihanilta ja ruusuisilta, kun teillä on tuo vauvaonni." "Touhuat varmaan tosi ahkerasti nyt, kun luonto on määrännyt sen pesänrakennusvietin."
enkä ollut poissa raskauden takia kuin ultrakäynnit.
Kun plussa pärähti testiin, sain kuulla olevani kuin kuka tahansa odottaja, ja se teki asiasta helpomman.
Silti tiesin, että en ollut kuin kuka tahansa odottaja. Jos jotain olisi mennyt pieleen, olisi menetys ollut minulla ja sillä kellä tahansa suuri, mutta minä olin odottanut tätä vauvaa viisi vuotta, käyttänyt lähes 10 000 euroa hoitoihin, kestänyt pettymykset kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja vielä selvitellyt sen yhden keskenmenonkin. Tätä kaikkea en halunnut ajatella, joten oli helpottavaa kuulla, että olisin kuin kuka tahansa. Kun loppuvaiheessa en tuntenut vauvan potkuja ja neuvolasta lähetettiin sairaalaan, hermostui minua ultrannut lääkäri, kun kuuli, että vauva oli ivf-alkuinen ja huusi sairaanhoitajalla epäreilusti, että tällaiset pitää kertoa heti alkuun, kun menetettävänä on niin paljon. Se pysäytti. Menetettävää oli enemmän kuin keskivertoraskaana olevalla. Sehän oli ihan fakta.
Ap, työkaverina sinun ei tarvitse ymmärtää eikä välittää toisen raskaudesta sen enempää kuin muidenkaan työkaveriesi raskaudesta. Tämä raskaanaoleva liioittelee ja panikoi turhaan ja käyttää ehkä raskauttaan jopa tekosyynä. Mutta ei ole sinun asiasi määritellä, minkälaisia kipuja hän tuntee vaan lääkärin. Ja toisaalta pyydän sinua muistamaan, että jos jotain sattuisi, vähättelysi ja mitätöintisi olisi monta kertaa pahempi asia kuin se, että pidät mölyt mahassa ja siedät tilanteen.