Varmasti haikaaramämetsästäjän kirjoittaja olisi voinut selviytyä?!

miksi tästä ei ole uutisoitu mediassa? eikö kaikki tällaiset ole aina uutisoitu, kun niitä sattuu vain pari vuodessa?

toi sun tilantees ON ollut erittäin vakava? Vaikket ole itse sitä tajunnutkaan tai ollut huolestunut. Tottakai hoitohenkilökunta on rauhallista, jopa jälkikäteen! :O

Lapsen virheasennosta huolimatta. Tulee mieleen kätilö, joka luottaa vain siihen että äiti on terve ja nuori. Varmaan unohti että kyseessä on ensisynnyttäjä.

Tuon alasynnytyspakon takia jään lapsettomaksi. En siis omasta halustani.

sektion saa myös pelon takia! pitää vaan osata vaatia!

En voi ottaa sitä riskiä, että raskaana ollessani en lopulta sektiota saisikaan ja pakottaisivat alatiesynnytykseen.

Minulla ei ole minkäänlaista äitisuhdetta, sillä äidilleni jäi synnytyksestäni niin pahat traumat. Pitkittynyt imukuppisynnytys johti kohdunpoistoon ja loppuiän kestävään pidätyskyvyttömyyteen. Olimme sairaalassa 2 viikkoa. Jäin ainoaksi lapseksi ja kaikki tämä on projisoitunut minuun.

Tuplaehkäisen, tekisin itsemurhan jos tulisin raskaaksi ennen kuin laittaisin lapseni kokemaan saman mitä itse olen elänyt äitini kanssa.

on sulla sitten ollut julma äiti,että se on sulle kostanut vaikean synnytyksen.

vai olisiko hän kohdellut huonosti vaikka synnytys olisi ollut helppo?

mulla oli eka synnytys vaikea,ja olisi lapset jääneet yhteen, jollen olisi kuullut pelkosektiosta.kolme sektiota mulle tehty.

anteeksi,meni ohi aiheen.

Ei äitini julma ole. Meille ei vain tuon henkisen esteen takia päässyt muodostumaan äiti-tytär -suhdetta. Ei hän minulle mitään "kostanut", olin kai vain jatkuva muistutus siitä synnytyksestä ja kaikesta mikä sitä seurasi.

Unelmani olisi saada yksi lapsi, johon muodostaa terve suhde. Mutta unelmaksi jää.

Keskustelemme tässäkin hätäsektiosta ja sen mahdollisista seurauksista, joten mielestäni emme mene normaalia enemmän ohi aiheen. Onhan ketjussa muutenkin "eksytty" avauksen kysymyksestä olisiko nimenomaan tämän bloggaajan henki voitu pelastaa paremmalla hoidolla.

adoptio? vaan aika työläs prosessi lienee sekin..

ja anteeksi että sain kuvan että äitisi oli/on julma sinua kohtaan. mulle on vaan jotenkin vieras ajatus että äiti ns.kostaisi lapselleen vaikean synnytyksen. tiedostaako äitisi henkistä estettä?

ihan uteliaisuudesta kysyn, onko sulla kummilapsia tms. keitä voisit hoitaa ja antaa hellyyttä?

enkä nyt tarkoita että kaikkien pitäisi lapsia saada tms. mutta tuntu vaan niin harmilliselta että pelon takia täytyy jättää lapsi saamatta..

Itse ihmettelen, kuinka ihmiset ylipäänsä syntyy hengissä. Synnytys on kuitenkin niin raju asia elimistölle, vaikka luonnollista. Leikkaaminen aina vaarallinen toimenpide. Elätte pumpulissa jos luulette elämän aina olevan ohjattavissa tai lääkärien käsissä.

Onko tässä ketjussa moni niin luullut? Mun mielestä suurin osa käsittää, että mikään ei koskaan ole varmaa. Ei vaikka kuinka etukäteen miettisi sitä parasta ja turvallisinta vaihtoehtoa.

Sydän ja muut elimet eivät saa happea.



Oletko käynyt peruskoulun?

Olen keskustellut tästä kahden gynen ja yhden psykologin kanssa sekä lisäksi ehkäisyneuvolassa. Kaikki olivat jokseenkin sitä mieltä, että tulen muuttamaan mieltäni kunhan raskaustesti näyttää positiivista mutta _jos_ vielä viimeisillään raskaana olen sektion kannalla _varmaankin_ saan sen. Kuukausien hillitön pelko ei voi mitenkään olla hyväksi vauvallekaan. Adoptiota emme vielä mieti mutta ehkä sekin aika joskus tulee kunhan lapsihaave käy liian suureksi ohittaa.

muuttaisitte jenkkeihin? Ihan oikeasti. Siellä saa sektion, kunhan pyytää. Eikä se edes ole ainoa valtio maailmassa. Toivon, ettei noin suuri haave jää toteutumatta sektion saamisen epävarmuuden takia.

Luulen lisäksi, että hoitohenkilökunnalla on jokin ylempää annettu ohje puhua tietyllä tavalla tuosta asiasta. Sektiota ei käsittääkseni saa suositella. Auttaisiko joku tukihenkilö tässä, niin että otat hänet aina mukaan raskausaikana pitämään puoltasi, siltä varalta, että itse lannistut ärhäkkään lääkärin tai kätilön kanssa keskustellessa.

Ymmärrän kyllä täysin. Synnytyksen kulkua ei voi mitenkään tietää eikä taata etukäteen, joten tottakai se voi pelottaa.

tilanteen, tosin en joutunut hätäsektioon mutta verenhukka oli valtava ja tuntui että oli onnenkauppaa että selvisin..istukka oli pieninä palasina sisälläni ja se täytyi kaapia nukutuksessa. Hoitohenkilökunta oli välinpitämättömän oloista ja koko synnytyksestä jäi hirveät muistot jotka Prinsessan kuolema sai pinnalle.. Ainakin bloginsa mukaan suunnitteli luomusynnytystä haikaranpesässä;-( Aivan hirvittävä tapaus, syvät surunvalitteluni Tiinan äidille, aviomiehelle ja muille läheisille.

Siis häh? Itselläni myös istukka jouduttiin kaapimaan käsin pieninä palasina sisältäni, nukutuksessa tietenkin. Ja tätä ennen menetin 5 litraa verta synnytyspöydälle, josta kiidättivät minut leikkuriin tuon istukan takia. Mutta mitä onnenkauppaa siinä nyt sitten oli? Hyvin normaalia, sekä tavallinen tilanne synnytyksen jälkeen. Eikä siinä kyllä ollut lähelläkään kuolemaa, joten miten voi verrata samanlaiseksi tilanteeksi, kuin henkilöllä joka on ilm. joutunut teholle ja menehtynyt synnytykseen/synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin? Minulle ainakin lääkärit ja kätilöt selittivät hyvin rauhallisesti ja perusteellisesti, että aivan normaali toimenpide, eikä asian suhteen ole mitään hätää.

Et ole mitenkään voinut menettää synnytyksessä kaikkia veriäsi, siis tuota viittä mainitsemaasi litraa. Tiina äitinsä kommenttien mukaan menetti ensin 1,1 litraa synnytyksessä, sitten 3 litraa leikkausen jälkeisessä vuodossa. Se on paljon se, viidestä litrasta.

Kyllä huomaa porukan lukeneisuuden eli sen, että ei ole koulutusta ja yleissivistystä. Veri uusiutuu koko ajan. Kun sitä vuotaa, sitä tulee mysö koko ajan lisää. Liian nopeasti vuotaessa tai jos vuotaa vatsaonteloon, on mahdollista menehtyä. Mutta jopa 10l voi synntyksessä menettää verta (tai onnettomuudessa) ja jäädä henkiin.

T: Kätilö

Itse ihmettelen, kuinka ihmiset ylipäänsä syntyy hengissä. Synnytys on kuitenkin niin raju asia elimistölle, vaikka luonnollista. Leikkaaminen aina vaarallinen toimenpide. Elätte pumpulissa jos luulette elämän aina olevan ohjattavissa tai lääkärien käsissä.

Mulle on tehty neljä sektiota ja yksi alatie. Ainut, missä oli lapsi todella vaarassa, oli alatie. Samoin oli itseni laita.

Sektio ei ole niin vaarallinen kuin pelotellaan, mutta hätäsektio toki on.

verta ole noin 7 litraa normaalin viiden sijaan? Eivät nuo vuotomäärät kuulosta tuo huomioiden mitenkään mahdottomilta.

Olen keskustellut tästä kahden gynen ja yhden psykologin kanssa sekä lisäksi ehkäisyneuvolassa. Kaikki olivat jokseenkin sitä mieltä, että tulen muuttamaan mieltäni kunhan raskaustesti näyttää positiivista mutta _jos_ vielä viimeisillään raskaana olen sektion kannalla _varmaankin_ saan sen. Kuukausien hillitön pelko ei voi mitenkään olla hyväksi vauvallekaan. Adoptiota emme vielä mieti mutta ehkä sekin aika joskus tulee kunhan lapsihaave käy liian suureksi ohittaa.

muuttaisitte jenkkeihin? Ihan oikeasti. Siellä saa sektion, kunhan pyytää. Eikä se edes ole ainoa valtio maailmassa. Toivon, ettei noin suuri haave jää toteutumatta sektion saamisen epävarmuuden takia.

Luulen lisäksi, että hoitohenkilökunnalla on jokin ylempää annettu ohje puhua tietyllä tavalla tuosta asiasta. Sektiota ei käsittääkseni saa suositella. Auttaisiko joku tukihenkilö tässä, niin että otat hänet aina mukaan raskausaikana pitämään puoltasi, siltä varalta, että itse lannistut ärhäkkään lääkärin tai kätilön kanssa keskustellessa.

Ymmärrän kyllä täysin. Synnytyksen kulkua ei voi mitenkään tietää eikä taata etukäteen, joten tottakai se voi pelottaa.

En siis pelkää synnytystä kivun tai ns kosmeettisten haittojen vaan äitini kokemusten takia ja tästä kaikesta olivat nämä mainitsemani gynet ja psykologi tietoisia.

En kestäisi sitä, että hankkiutuisin raskaaksi ja vasta sitten _yrittäisin_ saada elektiivisen sektion. Kerta kaikkiaan pelkkä ajatuskin on ylivoimainen.

Mutta on sydäntälämmittävää kuulla jonkun ymmärtävän eikä haukkuvan, kiitos sinulle siitä.

tilanteen, tosin en joutunut hätäsektioon mutta verenhukka oli valtava ja tuntui että oli onnenkauppaa että selvisin..istukka oli pieninä palasina sisälläni ja se täytyi kaapia nukutuksessa. Hoitohenkilökunta oli välinpitämättömän oloista ja koko synnytyksestä jäi hirveät muistot jotka Prinsessan kuolema sai pinnalle.. Ainakin bloginsa mukaan suunnitteli luomusynnytystä haikaranpesässä;-( Aivan hirvittävä tapaus, syvät surunvalitteluni Tiinan äidille, aviomiehelle ja muille läheisille.

Siis häh? Itselläni myös istukka jouduttiin kaapimaan käsin pieninä palasina sisältäni, nukutuksessa tietenkin. Ja tätä ennen menetin 5 litraa verta synnytyspöydälle, josta kiidättivät minut leikkuriin tuon istukan takia. Mutta mitä onnenkauppaa siinä nyt sitten oli? Hyvin normaalia, sekä tavallinen tilanne synnytyksen jälkeen. Eikä siinä kyllä ollut lähelläkään kuolemaa, joten miten voi verrata samanlaiseksi tilanteeksi, kuin henkilöllä joka on ilm. joutunut teholle ja menehtynyt synnytykseen/synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin? Minulle ainakin lääkärit ja kätilöt selittivät hyvin rauhallisesti ja perusteellisesti, että aivan normaali toimenpide, eikä asian suhteen ole mitään hätää.

Et ole mitenkään voinut menettää synnytyksessä kaikkia veriäsi, siis tuota viittä mainitsemaasi litraa. Tiina äitinsä kommenttien mukaan menetti ensin 1,1 litraa synnytyksessä, sitten 3 litraa leikkausen jälkeisessä vuodossa. Se on paljon se, viidestä litrasta.

Kyllä huomaa porukan lukeneisuuden eli sen, että ei ole koulutusta ja yleissivistystä. Veri uusiutuu koko ajan. Kun sitä vuotaa, sitä tulee mysö koko ajan lisää. Liian nopeasti vuotaessa tai jos vuotaa vatsaonteloon, on mahdollista menehtyä. Mutta jopa 10l voi synntyksessä menettää verta (tai onnettomuudessa) ja jäädä henkiin.

T: Kätilö

En siis pelkää synnytystä kivun tai ns kosmeettisten haittojen vaan äitini kokemusten takia ja tästä kaikesta olivat nämä mainitsemani gynet ja psykologi tietoisia.



En kestäisi sitä, että hankkiutuisin raskaaksi ja vasta sitten _yrittäisin_ saada elektiivisen sektion. Kerta kaikkiaan pelkkä ajatuskin on ylivoimainen.



Mutta on sydäntälämmittävää kuulla jonkun ymmärtävän eikä haukkuvan, kiitos sinulle siitä.

[/quote]

Done that, been there. Usko minua, saat todellakin sektion sen halutessasi. Sinulla vieläpä tuo äitisi kautta tullut tarina taustallasi, minulla oli "vain" aivan järjetön pelko. Päätin ylittää itseni ja sain lapsia ja sektiot, pelko ei siis jättänyt meitä lapsettomiksi. Ja sille joka täällä arvosteli sektiosynnytystä: minua ei tippaakaan kiinnosta mitä muut ovat mieltä tavastani synnyttää, ei voisi _vähempää_ kiinnostaa. Se kahden lapsen äiti nykyään :)

up

Kuka näitä nostelee? Miksi? Eikö tämä aihe ole nyt puitu ihan joka kantilta.

ovat nämä ensisynnyttäjät jotka oikeasti uskovat että kotisynnyttäminen on turvallista ja riskitöntä...

sen takia en tajua näitä elämyssynnyttäjiä, joille on jäänyt trauma, kun ei ole saanut synnyttää jakkaralla tai kätilö ei ole hymyillyt. Minusta joka ikinen synnytys, jonka tuloksena on elävät ja terveet äiti & lapsi/lapset on onnistunut. Myös hoitohenkilökunta koostuu ihmisistä.

saataisiin parempaa hoitoa sairaaloissa, tarhoissa ja kouluissa, silti ihmiset vastustavat veroja. Lopputulos on tämä. Ei ole varaa hoitaa ihmisiä kunnolla ja tarkasti.

"En voi ottaa sitä riskiä, että raskaana ollessani en lopulta sektiota saisikaan ja pakottaisivat alatiesynnytykseen."

Minäkin pelkäsin hysteerisesti mutta usko pois, sektion saa kun alusta asti vaatii. Kukaan ei voi sinua mihinkään pakottaa - sehän olisi jo vaarallistakin laittaa äiti pakolla synnyttämään alakautta. Jos haluat jutella kanssani (2 sektiota) niin voin antaa yhteystietoni. Nimimerkillä entinen synnytyspelon takia lapseton

Olen keskustellut tästä kahden gynen ja yhden psykologin kanssa sekä lisäksi ehkäisyneuvolassa. Kaikki olivat jokseenkin sitä mieltä, että tulen muuttamaan mieltäni kunhan raskaustesti näyttää positiivista mutta _jos_ vielä viimeisillään raskaana olen sektion kannalla _varmaankin_ saan sen.

Kuukausien hillitön pelko ei voi mitenkään olla hyväksi vauvallekaan.

Adoptiota emme vielä mieti mutta ehkä sekin aika joskus tulee kunhan lapsihaave käy liian suureksi ohittaa.

googlasin blogin muttei sieltä kyllä löydy mitään tietoa äidin kuolemasta tai synnytyksestä..

missä Tiinan äiti kertoo, mitä on tapahtunut. Ne ovat siis sen kenkäpäivityksen (mikä on siinä ensimmäisenä) kommenttikentässä kaikki osanotot ja äidin kirjoitukset.

Tuli mieleen oma kuopukseni synnytys. Tai sektiollahan hänkin syntyi. Massiiviiseen verenvuotoon oli tuolloin kyllä varauduttu ja leikkauksessa olikin paikalla yhteensä 23 henkilöä. Suurimmat jalkavaltimot minulta tukittiin sektion ajaksi ja loppujen lopuksi verensiirtoa ei tarvittu lainkaan koska istukka jätettiin täysin koskemattomana kohtuuni. Tilanne jäi siis tavallaan päälle minulle ja kotiuduin sairaalasta vauvan ja kokonaisen istukan kanssa. N. 7 kk päästä kuopukseni syntymän jälkeen oli istukka viimeinkin kutistunut niin pieneksi, että vaaraa ei enää ollut. Mutta oli kuitenkin ristiriitaista aikaa se ensimmäinen n. puoli vuotta. Iloinen vauvan syntymästä ja samalla pelko läsnä koko ajan jos istukka alkaa syntymään tai alkaa äkillinen verenvuoto. Ohjeena olikin, että heti sairaalaan jos alan vuotaa. Niin sitä vaan mentiin päivä kerrallaan ja nyt lapsi on jo 5 vuotias.



Kaikkea voi sattua ja tapahtua synnytyksessä, niin kuin elämässä yleensäkin. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä minkä saamme elää perheenä ja kaikki voivat hyvin.

"En voi ottaa sitä riskiä, että raskaana ollessani en lopulta sektiota saisikaan ja pakottaisivat alatiesynnytykseen."

Minäkin pelkäsin hysteerisesti mutta usko pois, sektion saa kun alusta asti vaatii. Kukaan ei voi sinua mihinkään pakottaa - sehän olisi jo vaarallistakin laittaa äiti pakolla synnyttämään alakautta. Jos haluat jutella kanssani (2 sektiota) niin voin antaa yhteystietoni. Nimimerkillä entinen synnytyspelon takia lapseton

jos et ole häntä edes valmis SYNNYTTÄMMÄÄN!

Kai sulla on jo joku yöhoitaja valmiiksi katsottuna? Eihän sua voi kukaan vaatia hoitmaan jos et itse edes ole valmis hänen puolestaan kipua kokemaan ( ja joo, onhan selaikkaushaavakin pipi) kunhan pimpakkka ei leviä?

Kohdistitko kirjoituksesi ensin lainatulle vaiko tälle kahden lapsen äidille?

Jos ensinmainitulle, voin sanoa ettei pelollani ole mitään tekemistä kivun eikä kosmeettisten seikkojen kanssa.

Mutta hyvä että saat tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi ja ennen kaikkea saat kokea äitiyden. Toivottavasti olet siinä parempi kuin luetunymmärryksessä ja toisten kanssa netissä kommunikoinnissa.