Varmasti haikaaramämetsästäjän kirjoittaja olisi voinut selviytyä?!
Jos hoitohenkilökunta pitäis tehokkaammassa tarkkailussa leikkauksen jälkeen. Komplikaatioriskit on nii suuret sen jälkeen ni on aika paha ottaa riski ja siirtää vuodeosastolle kun ajatellaan " aina muutkin on selviytyny".
Toivottavasti tämä erityisen surullinen tapaus herättäis enemmän laatua ja valvontaa äitien hoitoon ja hyvinvointiin sektioiden jälkeen. Verenvuoto voi olla aika yleistä ja jos sitä ei huomata ajoissa, voi olla menoa. Yksikin tärkeä äiti ja turha synnytyskuolema on liikaa. Tämä oli kuitenkin perusterve nuori ihminen.
Onko se liikaa vaadittu, että henkilökunta tarkkailee leikkauksen jälkeen tiheästi potilaitaan. Jos se ihmishenkiä säästää. Ymmärrän jos on sairaskohtaus tai sellainen, mitä ei voi parantaa, mutta verenvuotoyms riskit pitäis olla tarkkailun alaisena kokoajan.
Todella surullinen tämä haikaraa mä metsästän-blogi ja kirjoittaja. Hyviä elämänviisauksia, se on niin väärin, että onnelliset ja elämäniloiset ihmiset joutuu kokee elämän raakuutta, kun lapsen syntymä pitäisi olla iloinen tapahtuma...
Kommentit (82)
virheasento huomattu vasta kun on imukupilla vedetty ja vauva ei siitä huolimatta ole syntynyt! Ja vauva on sit ollut tosi pahassa paikassa syvällä lantiossa kun on sektio tehty ja jouduttu venyttämään kohtua tosi paljon kun vauvaa on vedetty pois synnytyskanavasta... Joten
sen takia on sit tullut suuri repeämä ja verenvuoto kohtuun ;(
Sektioiden kanssa hidastellaan, jätetään viime tippaan tai senkin yli. Miksi ei puututa aikaisemmin ja tehdä mieluummin sektio vähän vähemmällä kiireellä kuin viimeisessä hädässä. Hullua säästämistä ihmisten, naisten ja lasten, hengen kustannuksella.
Eli taas yksi todella pitkä miinus sektiotilastoja rumentamaan, ja jälleen sellainen joka oikeasti kuuluisi alatiesynnytysten epäonnistumisiin.
Eli oikeammin tämäkin nainen olisi saattanut pelastua sektiolla eikä kuolla hätäsektion takia?
Lapsen virheasennosta huolimatta. Tulee mieleen kätilö, joka luottaa vain siihen että äiti on terve ja nuori. Varmaan unohti että kyseessä on ensisynnyttäjä.
Tuon alasynnytyspakon takia jään lapsettomaksi. En siis omasta halustani.
sektion saa myös pelon takia! pitää vaan osata vaatia!
on kolminkertainen kuolemanriski alatiesynnytykseen verrattuna.
Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että sektio on nykyään yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, ja vaikka tekisit mitä, niin esim. kohdun supistuminen on sektion jälkeen huonompaa kuin alatien, ja siinä vuotaa minuuteissa pari litraa verta, jos ei kohtu ala supistua kunnolla.
TOinen on veritulpan riski, joka on leikkauksen jälkeen aina suuri, ihan sama oliko hätä vai suunniteltu leikkaus.
Nuo on ne yleisimmät syyt mihin sektioiden takia kuollaan.
mitä ihmisessä on
se edellyttää tietysti sitä että saa verensiirtona sitä lisää samalla kun vuotaa.
on hyvin tyypillinen ensisynnytyksen kulku, että äiti saa epiduraalin (en siis tiedä, onko tässä tapauksessa niin), vauva on virheasennossa (epiduraalipuudutuksen on todettu aiheuttavan virheasentoja ensisynnytyksissä), vauvaa yritetään väkisin synnyttää alakautta, jolloin äidin ja vauvan kunto huononee ja sitten mennään kiireelliseen tai hätäsektioon. Tällöin myös sektiossa hallitsemattoman verenvuodon riski kasvaa, koska äiti on jo mennyt huonoon kuntoon, usein tulehdusarvot on koholla tms. Summa summarum, sektiopäätös pitäisi tehdä aiemmin, eikä pitkittää sitä!
Yhdeltä ystävältäni meinasi mennä henki myös, mutta "onneksi" alkoi vuotamaan jo leikkauksessa ja saivat pitkällisen taistelun jälkeen vuodon tyrehtymään. En uskalla kuvitellakaan mitä olisi tapahtunut, jos olisi suljettu ja viety osastolle ennen verenvuodon alkamista... :(
Voimia Tiinan omaisille, surullista, että pieni poika joutuu kasvamaan ilman äitiä.
epiduraalin ottamatta???
Se on myös oikein hyvä vaihtoehto, itse olen sen jo kolme kertaa valinnut ihan siksi, että olen lukenut asiasta tarpeeksi.
että miten vauvan virheasento vaikeuttaa alatiesynnytystä? Eikö ole ihan samassa, missä asennossa se pää on, jos on ylipäänsä tulossa pää edellä?
Aikuisessa miehessä on verta n. 5 litraa. tilanteen, tosin en joutunut hätäsektioon mutta verenhukka oli valtava ja tuntui että oli onnenkauppaa että selvisin..istukka oli pieninä palasina sisälläni ja se täytyi kaapia nukutuksessa. Hoitohenkilökunta oli välinpitämättömän oloista ja koko synnytyksestä jäi hirveät muistot jotka Prinsessan kuolema sai pinnalle.. Ainakin bloginsa mukaan suunnitteli luomusynnytystä haikaranpesässä;-( Aivan hirvittävä tapaus, syvät surunvalitteluni Tiinan äidille, aviomiehelle ja muille läheisille.
Siis häh? Itselläni myös istukka jouduttiin kaapimaan käsin pieninä palasina sisältäni, nukutuksessa tietenkin. Ja tätä ennen menetin 5 litraa verta synnytyspöydälle, josta kiidättivät minut leikkuriin tuon istukan takia. Mutta mitä onnenkauppaa siinä nyt sitten oli? Hyvin normaalia, sekä tavallinen tilanne synnytyksen jälkeen. Eikä siinä kyllä ollut lähelläkään kuolemaa, joten miten voi verrata samanlaiseksi tilanteeksi, kuin henkilöllä joka on ilm. joutunut teholle ja menehtynyt synnytykseen/synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin? Minulle ainakin lääkärit ja kätilöt selittivät hyvin rauhallisesti ja perusteellisesti, että aivan normaali toimenpide, eikä asian suhteen ole mitään hätää.
Et ole mitenkään voinut menettää synnytyksessä kaikkia veriäsi, siis tuota viittä mainitsemaasi litraa. Tiina äitinsä kommenttien mukaan menetti ensin 1,1 litraa synnytyksessä, sitten 3 litraa leikkausen jälkeisessä vuodossa. Se on paljon se, viidestä litrasta.
Kyllä, olen menettänyt synnytyspöydälle ensin 4000ml verta, matkalla leikkauspöydälle 800ml, eli leikkauspöydälle päästessä olin menettänyt jo 4800ml. Eli noin 5 litraa. Sori, sanoin 200ml vajaaks. ;P
Lapsen virheasennosta huolimatta. Tulee mieleen kätilö, joka luottaa vain siihen että äiti on terve ja nuori. Varmaan unohti että kyseessä on ensisynnyttäjä.
Tuon alasynnytyspakon takia jään lapsettomaksi. En siis omasta halustani.
sektion saa myös pelon takia! pitää vaan osata vaatia!
En voi ottaa sitä riskiä, että raskaana ollessani en lopulta sektiota saisikaan ja pakottaisivat alatiesynnytykseen.
Minulla ei ole minkäänlaista äitisuhdetta, sillä äidilleni jäi synnytyksestäni niin pahat traumat. Pitkittynyt imukuppisynnytys johti kohdunpoistoon ja loppuiän kestävään pidätyskyvyttömyyteen. Olimme sairaalassa 2 viikkoa. Jäin ainoaksi lapseksi ja kaikki tämä on projisoitunut minuun.
Tuplaehkäisen, tekisin itsemurhan jos tulisin raskaaksi ennen kuin laittaisin lapseni kokemaan saman mitä itse olen elänyt äitini kanssa.
on tulossa kasvot ylöspäin niin se on se "väärä asento". Luultavasti luonto on tarkoittanut niin että kun vauva syntyy raivotarjonnassa naama alaspäin niin vauvan hengittäminen on helpompaa?
että miten vauvan virheasento vaikeuttaa alatiesynnytystä? Eikö ole ihan samassa, missä asennossa se pää on, jos on ylipäänsä tulossa pää edellä?
jos synnytys pitkittyy, niin on aika julmaa odottaa että joku kärvistelisi vuorokauden tai pidempäänkin ilman kunnollista kivunlievitystä.
Itse menin sairaalaan ja oltuani siellä 24 h käytännössä ilman mitään toimivaa kivunlievitystä (ilokaasusta oksensin ja equa-rakkuloista ei ollut apua) olin avautunut peräti 2 cm. Sain epiduraalin ja oksitosiinin, ja tunnin päästä siitä pääsin ponnistamaan. Lapsi syntyi helposti ja ilman imukuppia, itse sain 2 tikkiä ja siinä se. Meistä kumpikaan ei siis kärsinyt epiduraalista, luulen että jopa hyötyi sillä tuskin pitkä synnytys on vauvallekaan hyväksi?
Ja EN siis kiellä etteikö epiduraalissakin olisi riskejä, olen vain sitä mieltä että tällekin toimenpiteelle on tarvetta.
Tai äidit voivat myös jättää sen epiduraalin ottamatta???Se on myös oikein hyvä vaihtoehto, itse olen sen jo kolme kertaa valinnut ihan siksi, että olen lukenut asiasta tarpeeksi.
repeää ja alkaa vuotaa, niin ei mene kauaa, kun verta on vuotanut litratolkulla. Veri kiertää ympäri kropan noin minutissa.
Lapsen virheasennosta huolimatta. Tulee mieleen kätilö, joka luottaa vain siihen että äiti on terve ja nuori. Varmaan unohti että kyseessä on ensisynnyttäjä.
Tuon alasynnytyspakon takia jään lapsettomaksi. En siis omasta halustani.
sektion saa myös pelon takia! pitää vaan osata vaatia!En voi ottaa sitä riskiä, että raskaana ollessani en lopulta sektiota saisikaan ja pakottaisivat alatiesynnytykseen.
Minulla ei ole minkäänlaista äitisuhdetta, sillä äidilleni jäi synnytyksestäni niin pahat traumat. Pitkittynyt imukuppisynnytys johti kohdunpoistoon ja loppuiän kestävään pidätyskyvyttömyyteen. Olimme sairaalassa 2 viikkoa. Jäin ainoaksi lapseksi ja kaikki tämä on projisoitunut minuun.
Tuplaehkäisen, tekisin itsemurhan jos tulisin raskaaksi ennen kuin laittaisin lapseni kokemaan saman mitä itse olen elänyt äitini kanssa.
on sulla sitten ollut julma äiti,että se on sulle kostanut vaikean synnytyksen.
vai olisiko hän kohdellut huonosti vaikka synnytys olisi ollut helppo?
mulla oli eka synnytys vaikea,ja olisi lapset jääneet yhteen, jollen olisi kuullut pelkosektiosta.kolme sektiota mulle tehty.
anteeksi,meni ohi aiheen.
se vie enemmän tilaa ja voi siksi aiheuttaa hankaluuksia/vaurioita useammin. Korjatkaa jos olen väärässä.
on tulossa kasvot ylöspäin niin se on se "väärä asento". Luultavasti luonto on tarkoittanut niin että kun vauva syntyy raivotarjonnassa naama alaspäin niin vauvan hengittäminen on helpompaa?
että miten vauvan virheasento vaikeuttaa alatiesynnytystä? Eikö ole ihan samassa, missä asennossa se pää on, jos on ylipäänsä tulossa pää edellä?
voi ...omalla kohdallani voin sanoa että se riittävän seurannan saanti oli kiinni omasta pyynnöstä. Siinä vaiheessa kun makasin synnytyksen jälkeen sängyssä ja silmissä sumeni enkä enää päässyt ylös niin jouduin itse pyytämään hemoglobiinin mittausta. Suostuivat onneksi mittaamaan, mutta siinäkään vaiheessa vaikka vuosin runsaasti ja hb oli 70 lääkäri ei viitsinyt edes vaivautua paikalle katsomaan vaan lähetti hoitajan välityksellä sanan että jos haluan voidaan tiputtaa verta. Totta kait halusin kun alkoi olotila tuntua siltä että kuolen...
vasta siinä vaiheessa kun joku hoitaja patisti lääkäriä katsomaan vuodon määrään niin jo muuttui lääkärin ääni kellossa, että tilatkaapa nyt joutuin sitä verta...
Minuun alettiin tykittämään lisää verta vasta siinä kohtaa, kun olin jo menettänyt sen 4800ml.
Eli ennen sen 4800ml menetystä en saanut mistään lisää verta. Tietenkin olin koko ajan tipassa, eli onko se sitten edes auttanut selviytymään sen verenhukan takia?
Papereiden mukaan menetin verta myös sen toimenpiteen aikana vielä 900ml, mutta silloin olin jo ehtinyt saada uutta.
Pelkästään heräämössä olin 4,5h tykitettävänä toimenpiteen jälkeen; sain verta ja nesteytystä aimoannokset.
Ja nöyrä anteeksipyyntö 6:lle, en todellakaan ymmärtänyt, että vastaavan tilanteen voi kokea myös negatiivisesti. Itselläni niin hyvä ja turvallinen kokemus, etten osannut huolestua ollenkaan tms. Kätilöt olivat koko vuodon ajan tilanteen tasalla, tiedottivat koko ajan lääkäreitä, jotka valmistelivat leikkuria, ja selittivät minulle rauhallisesti, ettei tässä ole mitään hätää, vaan pääsen leikkuriin istukanpoistoon ja saan verensiirron, ja toimenpiteenä se on aivan pieni ja helppo, ja on nopeasti ohi.
Ainoa negatiivinen asia oli toimenpiteen jälkeen se armoton turvotus, kaiken verensiirron jälkeen olin saanut lisäksi 3000ml nesteitä, eikä jalat kantaneet vuorokauteen, mutta siitä se sitten helpotti kun lepäsi. :)
Syvät pahoittelut 6:lle huonosta kokemuksesta. :(
repeää ja alkaa vuotaa, niin ei mene kauaa, kun verta on vuotanut litratolkulla. Veri kiertää ympäri kropan noin minutissa.
itseltäni repesi joku isompi suoni alatiesynnytyksessä (huomattiin vauvan synnyttyä) ja aika kiireellä kärrättiin leikkuriin jossa leikattiin vielä tunteja ja verta menetin useamman litran. Oli aika hilkulla.
Lapsen virheasennosta huolimatta. Tulee mieleen kätilö, joka luottaa vain siihen että äiti on terve ja nuori. Varmaan unohti että kyseessä on ensisynnyttäjä.
Tuon alasynnytyspakon takia jään lapsettomaksi. En siis omasta halustani.
sektion saa myös pelon takia! pitää vaan osata vaatia!En voi ottaa sitä riskiä, että raskaana ollessani en lopulta sektiota saisikaan ja pakottaisivat alatiesynnytykseen.
Minulla ei ole minkäänlaista äitisuhdetta, sillä äidilleni jäi synnytyksestäni niin pahat traumat. Pitkittynyt imukuppisynnytys johti kohdunpoistoon ja loppuiän kestävään pidätyskyvyttömyyteen. Olimme sairaalassa 2 viikkoa. Jäin ainoaksi lapseksi ja kaikki tämä on projisoitunut minuun.
Tuplaehkäisen, tekisin itsemurhan jos tulisin raskaaksi ennen kuin laittaisin lapseni kokemaan saman mitä itse olen elänyt äitini kanssa.
on sulla sitten ollut julma äiti,että se on sulle kostanut vaikean synnytyksen.
vai olisiko hän kohdellut huonosti vaikka synnytys olisi ollut helppo?
mulla oli eka synnytys vaikea,ja olisi lapset jääneet yhteen, jollen olisi kuullut pelkosektiosta.kolme sektiota mulle tehty.
anteeksi,meni ohi aiheen.
Ei äitini julma ole. Meille ei vain tuon henkisen esteen takia päässyt muodostumaan äiti-tytär -suhdetta. Ei hän minulle mitään "kostanut", olin kai vain jatkuva muistutus siitä synnytyksestä ja kaikesta mikä sitä seurasi.
Unelmani olisi saada yksi lapsi, johon muodostaa terve suhde. Mutta unelmaksi jää.
Keskustelemme tässäkin hätäsektiosta ja sen mahdollisista seurauksista, joten mielestäni emme mene normaalia enemmän ohi aiheen. Onhan ketjussa muutenkin "eksytty" avauksen kysymyksestä olisiko nimenomaan tämän bloggaajan henki voitu pelastaa paremmalla hoidolla.
Omat kokemukseni kättäristä ovat niin negatiiviset synnytyksen ja jälkihoidon johdosta. Kuopukset sain synnyttää onnekseni toisen kaupungin pienessä, mutta ammattimaisessa sairaalassa. Ja ilman niitä positiivisiä kokemuksia en uskaltaisi haaveillakaan synnyttäväni lisää lapsia :-(
No, onneksi meidän perheellemme ei osunut Kätilöopistolla negatiivisia kokemuksia. Kaikissa neljässä synnytyksessä henkilökunta toimi ystävällisesti, asiallisesti ja tehokkaasti. Toivomukset otettiin huomioon, jos suinkin mahdollista ja kysymyksiin vastattiin.
Tuon alasynnytyspakon takia jään lapsettomaksi. En siis omasta halustani.