Miksi on olevinaan hienoa olla järjestämättä hääjuhlaa?
Tuli mieleen tuota häiden kopiointia ruotivasta keskustelusta, jossa muutama kehui, että käytti juhlarahat hienoon sormukseen ja ökyilevään häämatkaan.
Että juhlat ovat (muka) tylsiä ja toistensa kopioita, joten parempi valinta pistää nuokin rahat omiin liiveihin.
Vaan eikös moinen toiminta ole aika itsekästä? Koska muita ihmisiä vartenhan ne häät järjestetään. Pistetään rahaa haisemaan, jotta ystävät ja sukulaiset saavat hienoissa puitteissa hyvää ruokaa, musiikkia ja kivaa yhdessäoloa. Meillä ainakin idea oli (kymmenisen vuotta sitten) viihdyttää vieraita mahdollisimman hyvin. Häämatka oli sitten vaatimattomampi ja tehtiin vasta myöhemmin, kun oli taas varaa. Samoin lahjapöytä jäi - ja sai jäädäkin! - vaatimattomaksi. Eli vieraiden ei todellakaan ollut tarkoitus kattaa lahjalla omia kulujaan.
Muutenkin tykkäämme järjestää illallisia ja illanistujaisia, syntymäpäiviä ja yhteisiä reissuja sukulaisten ja kavereiden kanssa. Toivottavasti osallistujilla ei nyt ihan kauhean tylsää ole ollut.
Mielipiteitä? Onko hääjuhlien (tai muiden juhlien pitämättä jaättäminen) minä-minä -sukupolven itsekkyyttä olla antamatta omastaan muille, On se sitten aikaa taikka rahaa...
Kommentit (52)
Me emme järjestäneet isoja häitä, koska emme jaksaneet järjestää mitään isoja juhlia :D Eli paikalla olivat vain vanhemmat ja sisarukset, käytiin ravintolassa syömässä ja olimme yötä hotellissa.
Eikä edes ostettu säästyneillä rahoilla hienoja sormuksia, itse asiassa meillä ei edes ole vihkisormuksia vaan ainoastaan tosi halvat, opiskelijabudjetilla ostetut kultasormukset :D
eli kyse ei ole siitä että häät olisivat mielestäni tylsiä :)
Me emme järjestäneet isoja häitä, koska emme jaksaneet järjestää mitään isoja juhlia :D Eli paikalla olivat vain vanhemmat ja sisarukset, käytiin ravintolassa syömässä ja olimme yötä hotellissa.
Eikä edes ostettu säästyneillä rahoilla hienoja sormuksia, itse asiassa meillä ei edes ole vihkisormuksia vaan ainoastaan tosi halvat, opiskelijabudjetilla ostetut kultasormukset :D
ja etoa.
Lapset tuntuvat vielä lähtevän mielellään toistensa synttärijuhliin - vaikka nehän ne vasta toistensa kopioita ovatkin. Noloista ohjelmanumeroista puhumattakaan.
Muistakaamme opettaa heille, että muiden juhlat vievät kalliarvoista aikaamme ja pilaavat iltamme. Minun aikani, minun iltani, minun tuntemukseni, minä, minä, minä.
Ei ihme, ettei vapaaehtosia enää riitä esim koulun vanhempainyhdistykseen, taloyhdistykseen tai yhteisiin pihatalkoisiin. Kun onhan se tylsää yhteisöllisyyttä, kun aikaa voi viettää tutumpienkin ihmisten kanssa ja päästä helpommalla.
Suomestahan puuttuu hyväntekeväisyyskin melkein kokonaan. Eihän täällä saada pystyyn mitään ilman kunnan tai valtion rahoitusta.
Ollaan miehen kanssa suunniteltu jo pidemmän aikaa, että mentäisiin naimisiin, mutta emme ole saaneet aikaiseksi, koska ajattelimme ensiksi, että "pitää järjestää kauhean kalliit juhlat". Ei siis ollut varaa mennä naimisiin :/
Sitten olemme pikkuhiljaa tulleet siihen tulokseen, että menemme kaikessa rauhassa maistraatissa naimisiin (piakkoin) ja pidämme sen jälkeen pienet illanistujaiset muutamille kavereille ja ehkä lähimmälle perheelle (vanhemmat, sisarukset).
Tämä ei siis ole mielestäni itsekkyyttä, vaan enemmänkin järkevää rahankäyttöä :) En tosin ole hankkimassa mitään ökysormusta tai lähdössä kalliille häämatkalle. Meillä kuluu rahat ihan normaaliin elämiseen.
me ei käytetty olemattomia rahojamme mihinkään muuhunkaan, käytiin vain maistraatissa. Mä en nyt tiedä, onko kaikki niin innoissaan lähdössä toisten häihin, mä en ainakaan ole. Ei oikein miehen kanssa olla mitään juhlanjärjestäjiä, joten ei sitten innostuttu järkkäämään kekkereitä. Lapselle pidettiin nimiäiset, mutta nekin oli aika casual.
lainkaan hienoa. Mua hiukan nolotti ettei järjestetty häitä, mutta kun ei vaan kiinnostanut, ei haluttu olla keskipisteenä, ei jaksettu järkkäillä niin paljon eikä rahaakaan oikein ollut. Muuten kyllä järjestetään kavereille mielellään juhlia.
Yleensä tällä palstalla itketään sitä, että kun taas tuli jonkun serkunkumminkaiman hääkutsu, ja on pakko mennä sinne tylsiin juhliin ja tuhlata vapaa-aikaansa. Menee rahaa vaatteisiin, lahjaan, polttareihin, matkoihin, yöpymiseen ja sitten kiitoskortinkin lähettivät vasta kuukauden kuluttua. Ja kuinka tyhmät itse häät olivat ja morsiamella ruma puku.
Ja nyt ap vielä kehtaa ihmetellä jos joku ei pidä häitä!
Itse järjestimme tavishäät tuolla periaatteella. Mukava saada suku koolle ja nähdä sukua ja juhlistaa yhdessä. Sukulaisia harvoin näkee. Saimme vaatimattomia lahjoja, kippoja , salaattiottimet, jotain pientä. Se ei ollut pääasia vaan nähdä sukua ja juhlistaa sitä päivää muidenkin kanssa.
Sen jälkeen moni serkku on mennyt naimisiin. Ei ole kutsuja tullut. On pidetty häät niille naapureille, joita nähdään ja joiden kanssa tekemisissä ja joilta saa apua arkeen. Köyhät sukulaiset eivät ole saaneet kutsua (serkku peri kaiken, koko maatilan, kukaan muu ei saanut mitään).
Moni muukin jättänyt pitämättä.
Ehkä jättäisin itsekin nyt pitämättä. Ymmärrän nyt, että en merkitse mitään suvullani. Vain raha merkitsee jotain suurimmalle osalla ihmisistä.
Ymmärrän nyt, että en merkitse mitään suvullani. Vain raha merkitsee jotain suurimmalle osalla ihmisistä.
Olen sukuni musta lammas, aivan erilainen ihminen kuin he. Jos järjestäisin "oman näköiseni" häät, he joutuisivat todella epämiellyttävään tilanteeseen, koska häät olisivat aivan muuta kuin sellaiset, mihin nämä ihmiset ovat yleensä tottuneet. Kokisin tekeväni heille todella ikävästi, jos tällaiset juhlat järkkäisin.
En kuitenkaan halua myöskään järjestää juhlia, joissa en itse viihtyisi ollenkaan - olisivathan ne kuitenkin omat hääni!
En ole ihminen, jolle vain raha merkitsee. Läheiset ihmissuhteeni ovat minulle todella tärkeitä, mutta perinteisissä suurissa hääjuhlissa on mielestäni kysymys muusta kuin tällaisten ihmissuhteiden hoitamisesta ja syventämisestä, jota puolestaan voi tehdä ihan arkielämän keskelläkin. En ylipäänsä pidä juhlissa siitä teatterielementistä ollenkaan. Sukulaisiini en pidä yhteyttä, koska elän aivan eri maailmassa kuin he, eikä yhteydenpito onnistuisi luontevasti. Kokisin vain tuhlaavani kummankin osapuolen aikaa.
ole hienoa olla järjestämättä, mutta meitä eivät hääjuhlat kiinnosta, en ole suuremmin nauttinut vieraana enkä omia juhlia halunnut (mies inhoaa kaikkia hää-, suku- ja syntymäpäiväjuhlia, joten en kävellyt miehen yli mielipiteineni).
Lahjoja emme pyytäneet keneltäkään, oli kiva saada onnitteluja ystäviltä ja sukulaisilta -eikä maksanut heille mitään!
ainakin syy juhlimattomuuteen oli se, että emme kumpikaan erityisemmin viihdy isoissa juhlissa ja itselleni ajatus huomion keskipisteenä olosta koko päivän tuntui epämiellyttävältä. Mitään erityistä rahansäästöä tai muuta vastaavaa ei kyllä ollut mielessä...
lainkaan hienoa. Mua hiukan nolotti ettei järjestetty häitä, mutta kun ei vaan kiinnostanut, ei haluttu olla keskipisteenä, ei jaksettu järkkäillä niin paljon eikä rahaakaan oikein ollut. Muuten kyllä järjestetään kavereille mielellään juhlia.
musta se hääjuhlakaava tuntui omalle kohdalle vähän naurettavalta ja ahdistavalta. Että tekis täsmälleen samat jutut mitä muutkin ja mitkä kaikki on nähneet jo monta kertaa jne. Huom. olen nauttinut kaikista häistä missä olen ollut enkä ole pitänyt niitä lainkaan naurettavina muilla ihmisillä, mutta omalle kohdalle en kokenut hääjuhlia "sopivana". Se oli ehkä se pääsyy.
Luulen, että käsitys on nyt syntynyt vain ap:n päässä. Luulet, että joku pitää sitä hienompana. Syyt olla pitämättä hääjhlia voivat olla vaikka minkälaisia. Meillä oli minihäät ja niissä ei ollut yhtään vanhaa sukulaista, koska meillä ei ole sellaisia elossa. Jotain kaukaisia ehkä, sellaisia, joita ei olla ikina tavattukaan eli niin kaukaisia.
Viittasin tuohon aiempaan ketjuun, en tähän. Ja ehkä "hienoa" on väärä sana, sen voinee korvat sanaparilla "olla trendikkäämpää".
Asiallisia vastauksia olen saanut, mutten silti vaihda kantaani: Minusta se, ettei järkkää minkäänlaisia juhlia, on hieman itsekästä. Ovat ne sitten nelikymppiset tahi häät. Kun lahjatkin on ostettava joka tapuksessa. Tai niin me olemme ainakin tehneet.
Ja minä en ole koskaan ollut kamalissa tai tylsissä juhlissa. Puitteet ovat vaihdelleet, mutta aina olen saanut juhlamielen pintaan.
Eikä minulla ole niin tylsää tuttua tai sukulaista, että hänen järjestämiinsä juhliin olisi vastenmielistä mennä. Onko minulla tosiaan niin hyvö tuuri vai olisko kysessä oma asenne?
häänsä tai synttärinsä kuten sinä/suku haluaa. Jos sinä tykkäät juhlista niin järjestä niitä, älä odota että muut järjestää niitä sinulle. Tajuatko kuinka itsekäs sinä olet? Haluat vieraaksi niin kovasti ettet anna ihmisille oikeutta päättää itse omista häistään, ne pitää pakolla pitää koska sinusta ne ovat tosi kivoja. Ei ihme että yhä useammat pitää salahäitä maistraatissa jos suku on samanlaisia kuin sinä. Pakkoa pakkoa pakkoa ja vain siksi kun sinä haluat juhlia häitä. Anna ihmisille valinnanvapaus elää elämäänsä kuten haluavat eikä siten kun sinä haluat.
mutta toimin SPR:n ystäväperheenä, jalkapalloäitinä, leivon myyjäisiin, kuulun taloyhtiön hallitukseen ja pidän naisten kirjojen lukupiiriä. En vain pidä häistä. Omani olivat maistraatitissa ja kärsin suomalaisesta jäykkyydestä muiden häissä. Eivät nämä korreloi mitenkään keskenään.
ja etoa.
Lapset tuntuvat vielä lähtevän mielellään toistensa synttärijuhliin - vaikka nehän ne vasta toistensa kopioita ovatkin. Noloista ohjelmanumeroista puhumattakaan.
Muistakaamme opettaa heille, että muiden juhlat vievät kalliarvoista aikaamme ja pilaavat iltamme. Minun aikani, minun iltani, minun tuntemukseni, minä, minä, minä.
Ei ihme, ettei vapaaehtosia enää riitä esim koulun vanhempainyhdistykseen, taloyhdistykseen tai yhteisiin pihatalkoisiin. Kun onhan se tylsää yhteisöllisyyttä, kun aikaa voi viettää tutumpienkin ihmisten kanssa ja päästä helpommalla.
Suomestahan puuttuu hyväntekeväisyyskin melkein kokonaan. Eihän täällä saada pystyyn mitään ilman kunnan tai valtion rahoitusta.
joten miksi tuhlata hirveitä summia hääjuhliin? Mielummin minäkin ne rahat laittaisin häämatkaan ja kunnon sormukseen. Itse järkkäsimme kyllä hääjuhlan mutta ne oli pienet kahvikutsut läheisille joten eivät paljoa maksaneet. Mieheni täytti just 40-vuotta eikä halunnut mitään juhliavaan halusi, että pääsemme perheen kanssa ulkomaanmatkalle.
Tykkään kyllä pitää kutsuja ja tehdä ruokia ja kakkuja mutta kohtuus kaikessa. Jokainen tekee niinkuin itsestään tuntuu parhaalle.
t. maistraatissa naimisiin, ei juhlia
Asiallisia vastauksia olen saanut, mutten silti vaihda kantaani: Minusta se, ettei järkkää minkäänlaisia juhlia, on hieman itsekästä. Ovat ne sitten nelikymppiset tahi häät. Kun lahjatkin on ostettava joka tapuksessa. Tai niin me olemme ainakin tehneet.
Ja minä en ole koskaan ollut kamalissa tai tylsissä juhlissa. Puitteet ovat vaihdelleet, mutta aina olen saanut juhlamielen pintaan.
Eikä minulla ole niin tylsää tuttua tai sukulaista, että hänen järjestämiinsä juhliin olisi vastenmielistä mennä. Onko minulla tosiaan niin hyvö tuuri vai olisko kysessä oma asenne?
miten ootte onnistuneet ostamaan lahjat esim kavereille, jotka menivät kaksin maistraatissa naimisiin? Me ainakin kerroimme asiasta "casual" sävyyn vasta joskus kuukauden päästä, ja olisi ollut todella outoa jos joku olisi alkanut meille jotain lahjoja siinä vaiheessa raahata.
t. maistraatissa naimisiin, ei juhlia
Asiallisia vastauksia olen saanut, mutten silti vaihda kantaani: Minusta se, ettei järkkää minkäänlaisia juhlia, on hieman itsekästä. Ovat ne sitten nelikymppiset tahi häät. Kun lahjatkin on ostettava joka tapuksessa. Tai niin me olemme ainakin tehneet.
Ja minä en ole koskaan ollut kamalissa tai tylsissä juhlissa. Puitteet ovat vaihdelleet, mutta aina olen saanut juhlamielen pintaan.
Eikä minulla ole niin tylsää tuttua tai sukulaista, että hänen järjestämiinsä juhliin olisi vastenmielistä mennä. Onko minulla tosiaan niin hyvö tuuri vai olisko kysessä oma asenne?
Saakelin tylsiä olleet aina. Onneksi ei lähipiiri ole naimisiin mennyt
että se olisi jotenkin trendikkäämpää. Meistä toinen ei vain kuulu kirkkoon, joten kirkkohäät jäivät sitten pitämättä.
Tarkoitus oli kyllä pitää hääjuhlat myöhemmin, mutta se vain jäi. Ja sen jälkeen kun sain lapset en nähnyt enää mitään syytä ahtautua häämekkoon.
Omasta mielestäni morsiammen tulee olla nuori ja kaunis. Itse en lasten pyöräyttämisen jälkeen tunne itseäni enää niin nuoreksi ja kauniiksi, joten tyydyn nyt tähän.
Se, että sinusta tuntuu, että se on hienompaa on sinun omassa päässäsi.
Emme me ainakaan halunneet mitään häälahjoja, kun emme juhliakaan järkänneet! Hyvänen aika sentään. Emme muutenkaan halua sukulaisilta mitään lahjoja, emmekä edes vaihda joulu- tai syntymäpäivälahjoja lähimpien perheenjäsenten kesken.
Tämä ihan siksi, että siinä menee oikeasti rahaa hukkaan, kun ostetaan tavaraa jollekulle toiselle ihmiselle. Tästä on tehty tutkimuskin, ja jos en muista väärin, niin jopa 40% rahoista menee tällä tavoin hukkaan. Itse kuitenkin jokainen tietää parhaiten, mitä haluaa ja tarvitsee, ja milloin. Perheenjäseniltä ja ystäviltä saa henkistä tukea, apua ja kannustusta, ja nämä ovat niin paljon materiaa arvokkaampia asioita, että enpä ole jäänyt lahjoja kaipaamaan.
Yhtä lailla kuin sinun mielestäsi on itsekästä olla järkkäämättä juhlia, voi sanoa että on itsekästä järjestää ne. Moni järjestää häänsä oman makunsa ja mieltymystensä mukaan, ovathan ne heidän häänsä. Moni myös toivoo saavansa paljon lahjoja, odottaa vieraiden näkevän vaivaa pukeutumisen suhteen ja haluaa lisäksi järjestää juhlansa juuri silloin, kun ihmisillä olisi mukava vapaapäivä ilman niitä juhliakin (eli jonakin kesälauantaina). Ohjelmannumeroitakin saatetaan vierailta toivoa, ja lasten jättämistä kotiin (eli hoitajan järjestämistä) jne. Ja eipä nyt unohdeta sitäkään puolta asiassa, että onhan tällainen "päivä prinsessana" monesti nimenomaan morsiamen itsekkyyden huipentuma!
Ne häät, joissa itse olen ollut vieraana, ovat olleet ihan selvästi enemmän hääparin itsekkyyden kuin heidän epäitsekkyytensä vuoksi järjestettyjä. Omat rahani käytän mieluiten järkevästi, eli sijoitan vaikka hääpäivän kulujen verran osakkeisiin tai sijoitusasuntoon. Itsekkyyttä kyllä sekin, mutta mielestäni omasta toimeentulosta huolehtiminen on tervettä itsekkyyttä, kun taas juhlien keskipisteeksi haluaminen ja juhlien järjestäminen tämän toiveen toteuttamiseksi sopii enemmän siihen määritelmään, mitä itsekkyydellä yleensä tarkoitetaan.
En siis kritisoi morsiamia tässä. Olen sitä mieltä, että tuollaista turhamaistakin itsekkyyttä saa ihmisessä olla. Mutta en nyt sentään lähtisi kääntämään asiaa siten, että hääjuhlien järjestäminen olisi epäitsekästä! Ei se ole. Kannattaa mieluummin tunnustaa asiat niin kuin ne ovat, ja ottaa sitten niistä hääjuhlistaan kaikki ilo irti! Silloin ne paikalle vaivautuneet vieraatkin viihtyvät parhaiten.