Lue keskustelun säännöt.
Miksi on olevinaan hienoa olla järjestämättä hääjuhlaa?
09.03.2012 |
Tuli mieleen tuota häiden kopiointia ruotivasta keskustelusta, jossa muutama kehui, että käytti juhlarahat hienoon sormukseen ja ökyilevään häämatkaan.
Että juhlat ovat (muka) tylsiä ja toistensa kopioita, joten parempi valinta pistää nuokin rahat omiin liiveihin.
Vaan eikös moinen toiminta ole aika itsekästä? Koska muita ihmisiä vartenhan ne häät järjestetään. Pistetään rahaa haisemaan, jotta ystävät ja sukulaiset saavat hienoissa puitteissa hyvää ruokaa, musiikkia ja kivaa yhdessäoloa. Meillä ainakin idea oli (kymmenisen vuotta sitten) viihdyttää vieraita mahdollisimman hyvin. Häämatka oli sitten vaatimattomampi ja tehtiin vasta myöhemmin, kun oli taas varaa. Samoin lahjapöytä jäi - ja sai jäädäkin! - vaatimattomaksi. Eli vieraiden ei todellakaan ollut tarkoitus kattaa lahjalla omia kulujaan.
Muutenkin tykkäämme järjestää illallisia ja illanistujaisia, syntymäpäiviä ja yhteisiä reissuja sukulaisten ja kavereiden kanssa. Toivottavasti osallistujilla ei nyt ihan kauhean tylsää ole ollut.
Mielipiteitä? Onko hääjuhlien (tai muiden juhlien pitämättä jaättäminen) minä-minä -sukupolven itsekkyyttä olla antamatta omastaan muille, On se sitten aikaa taikka rahaa...
Kommentit (52)
Kuka niitä typeriä sukulaisia sun muita pakkovieraita jaksaa? Mieluummin kutsun ystävät iltaa istumaan hyvän ruuan ja mielenkiintoisen keskustelun ääreen.
Minä pidän suvustani (ja miehen suvusta) oli kiva järjestää isot ja rennot juhlat kaikille, tanssia kunnon bändin tahdittamana ja juhlia aamutuneille. Kavereita ja ystäviäkin oli mukana.
Keskustelulle ja muulle intiimimmälle yhdessäololle on aikansa, mutta minä nautin molemmista. Häät on luonteva tapa pitää isot juhlat.
Ymmärrän niitäkin, jotka eivät sellaisesta innostu ja menevät pienesti naimisiin ja tekevät sen sijaan unelmiensa häämatkan. Ei se ole itsekästä, kun ei ole keneltäkään varsinaisesti pois. Juhla on vieraan kannalta kiva yllätys ja bonus, ei mikään saavuettu etu, jonka jäämisestä väliin voi loukkaantua ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ainakin muiden hääjuhlat ovat jokakesäinen riesa. Kauniit kesäviikonloput menevät hukkaan. Onneksi tuttavapiirissä buumi kohta ohi. Ellei sitten toista kierrosta tulossa.
Toiset eivät hakua eivätkä kestä olla huomion keskipisteenä edes omissa juhlissaan. Miksi käyttää valtavasti aikaa, rahaa ja vaivaa juhliin, jotka itselle ovat pelkkää piinaa. Muidenkaan häistä ei olla innostuttu.
Sen sijaan toiset arvostavat omia häämuistojaan, vaikkapa kunnon valokuvia, haluavat kunnolliset sormukset, joita pidetään loppuikä ja tehdään häämatka tyyliin onse in a lifetime.
Me teimme näin, mutta pidimme pienet juhlat lähimmille, yhteensä alle 15 henkilöä. Meille juuri ne "omannäköiset" häät. Moni ystävämme on toiminut samoin.
Mä en koskaan ole haaveillut häistä. Koen muiden häät piinaavina tilaisuuksina pääosin. Tuntisin oloni naurettavaksi palloillessani jossain prinsessamekossa ja mä en vaan ole sen tyyppinen ihminen, että haluan olla keskipisteenä ja hössöttää jostain hääväreistä ja juhlaohjelmasta. Olen hyvin sosiaalinen muuten, mutta häät eivät vain koskaan ole ollut mun juttu. Ne on usein jäykkiä ja tylsiä ja ajantappoa ja teennäisiä.
Joten koska koko hääajatus on vastenmielinen, kipaisimme maistraatissa, jonka jälkeen syötimme hienossa ravintolassa rakkaimmat sukulaiset ja muutaman ystävän ja pidimme ”leikkihäät” kahdestaan Hawaijilla puoliksi vitsinä, jossa oli me ja pappi ja muutama satunnainen auringonottaja.
Mutta huom! Sormusta emme pidä, sukunimeä en vaihtanut ja menimme naimisiin vain lakiteknisistä syistä, emme siksi että meistä se olisi jotenkin romanttista tai osoitus sitoutumisesta.
Me menimme mieheni kanssa naimisiin (maistraatissa) koska:
- haluttiin avioliittoon
- rakastettiin toisiamme ja haluttiin olla loppuelämä yhdessä
- haluttiin olla perhe ja että on yhteinen sukunimi
- haluttiin olla naimisissa ennen kun hankitaan lapsia (meille itsestäänselvyys)
- mentiin maistaatissa koska ei olla uskovia
Ei haluttu järjestää hääjuhlia koska:
- kaikki edellä mainitut syyt-haluttiin vaan että meistä tulee aviopari
- me ei itse kovin paljoa tykätä hääjuhlista siksi ei haluttu rasittaa muitakaan niillä. Kuten tälläkin palstalla on ilmennyt niin se voi olla myös vieraille aika iso riesa ja rahanmeno (polttarit, lahja, vaatteet, kampaus, matkat, majoitus).
En todellakaan tunne että tuo olisi itsekästä, päinvastoin. Ajateltiin ettei (muiden kuin ihan lähimpien) tarvi meidän takia vaivautua - Siltähän se kuitenkin tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pienet häät ja senkin, ettei niitä järjestä. Mutta sitä en tajua, että jättämättä pitäminen olisi jotenkin "hienompaa" tai ylevämpää (perusteluna että hauskempi istua iltaa vain parhaiden ystävien kanssa).
Koska saahan sitä sitten pitää muita tilaisuuksia, jotka on enemmän itsensä näköisiä. Häät kerran ja näitä muita sitten niin paljon kuin sielu (tai kukkaro) sietää.
Ja ei meilläkään mitään isoja häitä ollut. Mutta sen kokoiset kuitenkin, että myös mummot (jotka eivät varmasti omasta näkökulmastani ole sitä parasta bileseuraa) mahtuivat mukaan. Koin, että juhlat olivatkin mieluisimmat juuri tietyille vanhemmille sukulaisille, joita muuten tulee harvemmin kestitettyä. Häpeällistä kyllä.
Eikä meillä ollut leikkejä tai muuta osallistumaan pakottavaa. Tanssia sai, jos halusi. Itse en piittaa perinteisistä valsseista, mutta vanhemman hääväen toivomuksesta niitäkin pari settiä soitettiin. Tanssin kohteliaisuudesta niitäkin siis.
Joku lähti jo kahvien jälkeen - mutta suurin osa jatkoi yöhön saakka. Kuten mekin.
Se on toisten valinta ja niin he haluavat tehdä!
Minusta se on hienoa jos tehdään juhlat oman maun mukaan, oli se sitten mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että käsitys on nyt syntynyt vain ap:n päässä. Luulet, että joku pitää sitä hienompana. Syyt olla pitämättä hääjhlia voivat olla vaikka minkälaisia. Meillä oli minihäät ja niissä ei ollut yhtään vanhaa sukulaista, koska meillä ei ole sellaisia elossa. Jotain kaukaisia ehkä, sellaisia, joita ei olla ikina tavattukaan eli niin kaukaisia.
Useimmat hääjuhlat tuntuvat siltä, että ne on järjestetty vain koska sellainen on tapana. Ei siis suinkaan vieraiden viihdyttämiseksi (miksi mm. ne ohjelmanumerot ovat usein ihan muuta kuin vieraiden mieleisiä, jos kerran häät ovat vieraita varten?).
Ihmiset siis menevät massan mukana, kun kokevat asiassa jonkinlaista sisäistä pakkoa, ja tuhlaavat huimia summia rahojaan tällaiseen teatteriin.
Minusta on kyllä ihan jees, jos joku valitsee olla toimimatta noin. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos useampi ihminen kyseenalaistaisi toimintaansa (muissakin kuin hääasioissa), ja toimisi enemmän sen mukaan minkä kokee hyväksi ja oikeaksi, eikä sen mukaan, mihin kokee sosiaalista painetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiset juhlat hitsaa sukua ja ystäväpiiriä yhteen. Vahvistaa sitä omaa sosiaalista verkostoa. Ollaan yhdessä koettu jotain mukavaa ja ollaan läsnä toistemme elämän tärkeussä hetkissä.
Ihmettelen, miten ihmisille jokin matka ja materia voi olla tärkeämpi kuin läheiset ihmissuhteet, perhe, suku, ystävät.
Sitten parutaan, kun ei ole lapsille hoitoapua, ei ole tukijoita, kun niitä tarvittaisiin, jne. Läheiset ihmiset auttavat toisiaan helpommin.
Yhdessä juhliminen sitoo ihmisiä lähemmin yhteen kuin toisten lomakuvien katselu. Minäki tykkään järkätä myös synttäreitä ym. juhlia sekä sukulais- ja ystäväreissuja.
Ihmisen psyyke kaipaa asioita, jotka toistuvat likipitäen samanlaisina eli jonkinlaisia riittejä. Miksi muuten olisi vuotuisjuhlia tai tiettyjä juhla- kuten hääperinteitä? Jotain tarkoitusta ne ihmismielelle ja ihmisyhteisössä palvelevat.
Ei meillekään tule häihin jotain jo kuluneiksi mielestämme muodostuneita juttuja kuten morsiamen tai sulhasen ryöstöä... Mutta isääni voitaisiin jujuttaa järkkäämällä hääauton ryöstö, tuli ihan just mieleen. :D
Itselleni ainakin muiden hääjuhlat ovat jokakesäinen riesa. Kauniit kesäviikonloput menevät hukkaan. Onneksi tuttavapiirissä buumi kohta ohi. Ellei sitten toista kierrosta tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten itsekin sanoit, tykkäätte järjestää juhlia ja viihdyttää vieraita. Me emme, eikä meillä ole tähän mitään velvollisuuttakaan.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus on, ettei ole mitenkään sen hienompaa olla järjestämättä juhlia kuin järjestää ne, ellei tee kumpaakaan vastoin omaa tahtoaan. SE on hienoa, että voi viettää sellaiset häät kuin itse haluaa tai olla viettämättä, jos itse haluaa. :)
Luulen, että käsitys on nyt syntynyt vain ap:n päässä. Luulet, että joku pitää sitä hienompana. Syyt olla pitämättä hääjhlia voivat olla vaikka minkälaisia. Meillä oli minihäät ja niissä ei ollut yhtään vanhaa sukulaista, koska meillä ei ole sellaisia elossa. Jotain kaukaisia ehkä, sellaisia, joita ei olla ikina tavattukaan eli niin kaukaisia.
Viittasin tuohon aiempaan ketjuun, en tähän. Ja ehkä "hienoa" on väärä sana, sen voinee korvat sanaparilla "olla trendikkäämpää".
Asiallisia vastauksia olen saanut, mutten silti vaihda kantaani: Minusta se, ettei järkkää minkäänlaisia juhlia, on hieman itsekästä. Ovat ne sitten nelikymppiset tahi häät. Kun lahjatkin on ostettava joka tapuksessa. Tai niin me olemme ainakin tehneet.
Ja minä en ole koskaan ollut kamalissa tai tylsissä juhlissa. Puitteet ovat vaihdelleet, mutta aina olen saanut juhlamielen pintaan.
Eikä minulla ole niin tylsää tuttua tai sukulaista, että hänen järjestämiinsä juhliin olisi vastenmielistä mennä. Onko minulla tosiaan niin hyvö tuuri vai olisko kysessä oma asenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niissä on hauskaa oli ne sitten pienet ja sievät tai isot ja mahtavat.
Olen ollut isoissa, 400henkeä, häissä jotka olivat hääparin näköiset, ohjelmaa oli ja sitä esitti hääparin ystävät ja läheiset, klassista laulua ja viulun soittoa, hevirokkia ja lasten laulua, yhteislauluakin, puheita pidettiin ja niitä piti väki, joka oli tottunut pitämään puheita ja teki sen luonnollisesti, joukossa oli pappia ja rehtoria, kevyttä ja vakavaa puhetta, kuitenkin iloista, bestman ja kaasot lähinnä kertoivat mitä seuraavaksi, eivät joutunneet leikittämään typeriä leikkejä, kaikki esiintyjät olivat vapautuneita ja halusivat esiintyä hääparille ja juhlaväelle.
Tosissa häissä morsiuspari itse esitti paljon ohjelmaa, morsian lauloin sulhaselle ja sulhanen soitti kitaraa morsiamelle, yhdessäkin lauloivat.
Olen ollut myös väkisin pönöttävissä häissä joissa väen piti osallistua muka hauskoihin leikkeihin, joita jokainen oli jo parissa häissä sinä kesänä leikkinyt, juhlamekoissa, joissa ei banaaninkuljetus pulloon ollut kaikkein esteettisintä. Kukaan ei pitänyt esiintymisestä, morsiamen isä luki nopeasti morsiamen äidin kirjoittaman väkinäisen maljapuheen nopeasti ja ohjelmanumeroita oli tilattu paikallisilta tyttövoimistelijoilta ja ihan ei jalka noussut kun jännitti 100 katselijaa.
Eli hienot häät on sellaiset jotka ovat hääparin näköiset, ei vain morsiamen prinsessapäivä tai hillitty ateria väen kesken jolla ei ole mitään sanottavaa toisilleen.
eiköhän tämä asia ole jokaisen päätettävissä! Jotkut tykkää ja haluaa järjestää juhlat ja se heille suotakoon. Toiset taas ei tykkää, ja sekin heille suotakoon!
Me ei juhlia järjestetty, mutta ei toisaalta käytetty rahoja mihinkään hienoihin sormuksiin tai ylelliseen häämatkaan.
Meillä syynä oli yksinkertaisesti se, ettei ollut varaa järjestää sellaisia juhlia kuin olisimme halunneet. Tai ehkä niihin olisi ollut varaa joskus 10 vuoden kuluttua, mutta itse en halunnut edes ajatellakaan, että odottaisin niin kauan. Eikä haluattu järjestää sellaisia juhlia mihin meillä olisi ollut varaa, koska silloin olisimme joutuneet loukkaamaan aika monia ihmisiä, koska emme olisi voineet kaikkia sukulaisia kutsua, vaan joutuisimme kovalla kädellä karsimaan väkeä.
Joten päätimme, että mennään vain kahdestaan naimisiin kahden todistajan ja lapsemme läsnäollessa.
Mielestäni meidän päätös on pikemminkin epäitsekästä kuin itsekästä! Näin ollen me kiellettiin juhlat kaikilta, kuin vain osalta!
miten ootte onnistuneet ostamaan lahjat esim kavereille, jotka menivät kaksin maistraatissa naimisiin? Me ainakin kerroimme asiasta "casual" sävyyn vasta joskus kuukauden päästä, ja olisi ollut todella outoa jos joku olisi alkanut meille jotain lahjoja siinä vaiheessa raahata.
t. maistraatissa naimisiin, ei juhlia
Asiallisia vastauksia olen saanut, mutten silti vaihda kantaani: Minusta se, ettei järkkää minkäänlaisia juhlia, on hieman itsekästä. Ovat ne sitten nelikymppiset tahi häät. Kun lahjatkin on ostettava joka tapuksessa. Tai niin me olemme ainakin tehneet.
Ja minä en ole koskaan ollut kamalissa tai tylsissä juhlissa. Puitteet ovat vaihdelleet, mutta aina olen saanut juhlamielen pintaan.
Eikä minulla ole niin tylsää tuttua tai sukulaista, että hänen järjestämiinsä juhliin olisi vastenmielistä mennä. Onko minulla tosiaan niin hyvö tuuri vai olisko kysessä oma asenne?
Että kuultuamme asiasta veisimme esim seuraaville heidän järjestämilleen illallisille tavallista paremman tuliaisen. Vaikka jotain kallista shamppanjaa sen kohtuuhintaisemman sijaan. Tai ostaisimme parille vaikka lahjakortin johonkin heidän suosimaansa ravintolaan, teatterin ystäville teatteriliput tms. Ei lahjan tarvitse olla mikään ruma maljakko.
Mutta av:n mammat varmasti osaavat loukkaantua näistä turhista ja tuppautuvista muistamisista. Omat ystävämme toivottavasti eivät. Meillä on muutenkin tapana ostella pieniä aineettomia lahjoja: vaikkapa kauneushoitoja toisillemme. Vaikka helpompaahan - ja taatusti halpaa - on vaan onnitella fb:ssä. Siinäpä lahja av-mamman mieleen.
Minusta läheisen muistaminen on osa sivistynyttä käyttäytymistä. Kuten myös taito järjestää onnistuneita juhlia. Se on kohteliaisuutta muita kohtaan. Moukkamaista on elää vain itseään varten ja itseensä kuluttaen. Ja ajatella, että juhlat järjestetään itselle. Saahan siellä itsekin viihtyä, mielellään, mutta kyllä ne ensisijaisesti muita varten ovat. (Itse menet puolestasi kestittäväksi muiden kattamiin valmiisiin pöytiin, jos olet onnekas ja omistat fiksuja tuttuja ja sukulaisia.)
t. ap
järjestämme noin 12 isot ja 24 pienet juhlat vuodessa. Silti halusimme mennä naimisiin Havajilla, koska juuri ne juhlat ovat mielestämme pöljiä.
Jankkaa vaikka pari viikkoa, mutta kaikkien suhde häihin ei ole sama kuin sinun, eikä muutu samanlaiseksi kuin sinun.
Voi olla ihan täysipäinen ihminen ja olla pitämättä juuri hääjuhlasta.
miten ootte onnistuneet ostamaan lahjat esim kavereille, jotka menivät kaksin maistraatissa naimisiin? Me ainakin kerroimme asiasta "casual" sävyyn vasta joskus kuukauden päästä, ja olisi ollut todella outoa jos joku olisi alkanut meille jotain lahjoja siinä vaiheessa raahata.
t. maistraatissa naimisiin, ei juhlia
Asiallisia vastauksia olen saanut, mutten silti vaihda kantaani: Minusta se, ettei järkkää minkäänlaisia juhlia, on hieman itsekästä. Ovat ne sitten nelikymppiset tahi häät. Kun lahjatkin on ostettava joka tapuksessa. Tai niin me olemme ainakin tehneet.
Ja minä en ole koskaan ollut kamalissa tai tylsissä juhlissa. Puitteet ovat vaihdelleet, mutta aina olen saanut juhlamielen pintaan.
Eikä minulla ole niin tylsää tuttua tai sukulaista, että hänen järjestämiinsä juhliin olisi vastenmielistä mennä. Onko minulla tosiaan niin hyvö tuuri vai olisko kysessä oma asenne?
Että kuultuamme asiasta veisimme esim seuraaville heidän järjestämilleen illallisille tavallista paremman tuliaisen. Vaikka jotain kallista shamppanjaa sen kohtuuhintaisemman sijaan. Tai ostaisimme parille vaikka lahjakortin johonkin heidän suosimaansa ravintolaan, teatterin ystäville teatteriliput tms. Ei lahjan tarvitse olla mikään ruma maljakko.
Mutta av:n mammat varmasti osaavat loukkaantua näistä turhista ja tuppautuvista muistamisista. Omat ystävämme toivottavasti eivät. Meillä on muutenkin tapana ostella pieniä aineettomia lahjoja: vaikkapa kauneushoitoja toisillemme. Vaikka helpompaahan - ja taatusti halpaa - on vaan onnitella fb:ssä. Siinäpä lahja av-mamman mieleen.
Minusta läheisen muistaminen on osa sivistynyttä käyttäytymistä. Kuten myös taito järjestää onnistuneita juhlia. Se on kohteliaisuutta muita kohtaan. Moukkamaista on elää vain itseään varten ja itseensä kuluttaen. Ja ajatella, että juhlat järjestetään itselle. Saahan siellä itsekin viihtyä, mielellään, mutta kyllä ne ensisijaisesti muita varten ovat. (Itse menet puolestasi kestittäväksi muiden kattamiin valmiisiin pöytiin, jos olet onnekas ja omistat fiksuja tuttuja ja sukulaisia.)
t. ap
avioitunut pariskunta ei selvästikään niitä halua. Ja sitä maistraatissa salaa avioituminen tarkoittaa, luulis sen tyhmemmänkin tajuavan. Silloin lahjominen on vain oman itsensä korostamista, tyyliin minä minä minä. Kun minä menin maistraatissa "salaa" naimisiin tein sen nimenomaan siksi etten halunnut lahjoja enkä juhlia. Minusta olis ollut aika törkeää jos joku kaveri olis kiellostani huolimatta tuonut meille lahjan, se olisi osoittanut ettei ystäväni mitenkään huomioi minun toiveitani eikä edes vaivaudu niitä kuuntelemaan.
Ja joissakin asioissa katson että minulla on oikeus itsekkyyteen, oman hääpäiväni saan tehdä sellaiseksi kuin haluan. Minulla ei ole velvoitetta viettää häitäni sukuni tai ystävieni halujen mukaan. Onko aina pakko kaikessa miellyttää muita?
Aito ystävyys on sitä että hyväksyy ja iloitsee myös siitä että ystävä viettää häänsä haluamallaan tavalla, jos se on maistraatti niin sitten on, aito ystävä on siitä iloinen eikä marise ja valita selän takana että HÄN jäi ilman hääjuhlia.
Mitä hauskaa on jonkun hädässä ja tuskassa? Säikähtää turhaan ja myötähäpeä on karmeaa...
Just nämä on niitä syitä miksi musta häät on kuolestuttavia ja vaivaannuttavia myötähäpeän helmiä.
Toivottavasti ensi kesäksi hääkutsuja tulee puhdas 0!
Kuka niitä typeriä sukulaisia sun muita pakkovieraita jaksaa? Mieluummin kutsun ystävät iltaa istumaan hyvän ruuan ja mielenkiintoisen keskustelun ääreen.