Miten saan kolmevuotiaani tottelemaan?

mä en ees ymmärrä mitä sellasta lapsi vois tehdä. Jos lapsi jää aamulla jälkeen kun mennään autolle niin ei se ole tuhmaa, huudat vaan että tuleppas sieltä neiti hidastelja.



Mun mielestä sä analysoit liikaa, keskityisit siihen kuinka ihana ja taitava lapsi on. Meillä esim. puetaan vielä neljä vuotiasti avustavasti aamulla koska on kiire. Älä keskity liikaa tuollaiseen...

ei sen laskemisen tarvi olla pelkästään pukemistilanteissa käytössä. Kyllä meillä käytetään sitä ihan kaikessa missä venkoillaan ja hidastellaan.



Ehkä tyttö ei tajua tota Hoplopia rangaistukseksi jos sinne ei kerran pääse. Ellei nyt oo ihan supertuttu paikka missä käydään tyyliin joka toinen päivä ja siellä on aina hauskaa. Mä pitäisin rangaistukset ihan pienissä jutuissa: tänään et saa esim. herkkuja jos teet jotain "väärin" tai jotain vastaavaa joka on arkipäivää mutta tärkeää tytölle.

älä komenna lasta samasta asiasta montaa kertaa. Yksi kerta riittää, sitten jo seuraus (väkisin autoon vienti/pukeminen/saippuan pois ottaminen).



Nyt lapsi tietää, ettei tarvitse ensimmäisellä kerralla totella. Lapsi alkaa tottua siihen, että äidin ohjeet/komennot ovat vain taustahälyä, johon ei tarvitse reagoida ennen kuin äidiltä menee hermo.



Ei ole myöhäistä opettaa lasta tässä vaiheessa. Valmistaudu kuitenkin siihen, että vastarintaa esiintyy. Ole itse määrätietoinen.



Ja osoita muuten, että tekosyitä ja valehtelua et hyväksy).

Musta on parempi varata riittävästi aikaa, että tyttö omatoimisesti ja itse tekee noi jutut. Keinot pitäisi olla jotain muuta kuin, että äiti lopulta tekee ne puolesta. Kannustin, palkinto, empaattisuus (mitä oikeasti on koettelemisen takana) tms.

Oletko kysyny tarhasta, että miten siellä toimitaan vastaavissa tilanteissa? Tai miten lapsesi siellä käyttäytyy?



Voisit saada ihan hyviä vinkkejä, varsinkin teille, koska tuntevat lapsesi.

Miksi siis pitää pyrkiä rankaisemaan? Ennemmin kannattaa pyrkiä kasvattamaan niin, että ei tarvitse rankaista. Siis mitä erityisen pahaa siinä on, että aamukiireessä lasta joutuu auttamaan pukemisessa? Se on läheisyyttä ja huomiota mitä lapsi siinä tarvitsee. Auttavathan ne päiväkodissakin tuon ikäisiä ja paljon vanhempiakin.



Ja ei, mikään tuollainen hoplopin kieltäminen ei toimi tuon ikäiselle. Ei hän osaa tiistaina ajatella, että viikonloppu on neljän päivän kuluttua. Ja juuri tuollaisilla annat itse asiassa lapselle päätösvallan mihin mennään. Kyllä aikuiset päättää sen milloin hoploppiin mennään.



Ei hyvä kasvatus tarkoita sitä, että lapsi saa paljon rangaistuksia. Silloinhan ollaan päinvastoin epäonnistuttu, kun on jouduttu turvautumaan viimeiseen keinoon.



Harvat lapset vielä noin pieninä ymmärtävät komentoja, puepas vaatteet päälle. Ennemmin toimii se, että riisu pyjama. Sitten laita pikkarit päälle jne. Ja tosiaan siitä ei tule kuin paha mieli jos toisesta huoneesta huutelee. Katsot lasta silmiin ja ojennat ne pikkarit.



Tuollaisissa siirtymätilanteissa ei mun mielestä mitään jäähyjä kannata jaella, koska lapsi haluaa viivyttää lähteämistä. Jäähyllähän se lähtö vaan viivästyy oikein kunnolla ja lapsi saa haluamansa. Äidin jakamattoman huomion ja lisäaikaa olla kotona. Rajojen pitämistä tuossa tilanteessa on se, että vaatteet laitetaan päälle sitten vaikka äidin pukemana ja liikkeelle lähdetään silloin kun on tarvis.





Kolmen äiti

Meillä lapsen kanssa tuo laskeminen ei toimi, koska tyttöä ei lainkaan haittaa se että äiti pukee hänet jos tyttö ei sitä tee. Hän on jopa tyytyväinen, koska ei itse oikein viitsisi vaivautua.

Niinpä niin... jos vetkuttelulla saa palvelua, niin ei sekään ole hyvä. Meillä toimivat pienen pienet 'palkkiot"'kaikkein parhaiten: "kun nyt tulet sieltä autoon, saat autopupun syliin", "kun nyt mennään autolle, niin kotona syödään sitten makaronilaatikkoa", "saat halin, kun vaatteet ovat päällä".

Pukemisessa kannattaa pitää mielessä, että vaikka kolmevuotias jo periaatteessa pukea osaa hän ei vielä pue aikuisen tai edes koululaisen tapaan "rutiinilla" asiaa sen kummemmin miettimättä, vaan jokaisen vaatekappaleen pukeminen on pieni suoritus. Siksi meillä mennään niin, että kiireettömissä tilanteissa lapsi pukee itse, mutta jos pitää johonkin ehtiäkin, niin aikuinen alkaa pukea heti ellei lapsi ihan erikseen ilmoita haluavansa pukea itse.

Oletko kysyny tarhasta, että miten siellä toimitaan vastaavissa tilanteissa? Tai miten lapsesi siellä käyttäytyy? Voisit saada ihan hyviä vinkkejä, varsinkin teille, koska tuntevat lapsesi.

.. kuulemma tottelevainen ja reipas. Toki kovin omapäinen ja määräilemiseen taipuvainen jonka takia ongelmia on joskus ollut, mutta tottelemisen kanssa ei kuulemma ole ongelmaa.

Lapsi kysyi multa että "miksi mun pitää totella sua?" Minä vastasin että "siksi kun olen sun äiti ja tiedon mikä on pienille tytöille parhaaksi. Äitiä pitää totella". Tyttö totesi vaan olkiaan kohottaen että "et säkään tottele mua." Yritin selittää että "ei äidin kuulu totella sinua" mutta tyttö on vakaasti sitä mieltä että jos äiti ei tottele häntä, ei hänenkään tarvitse totella minua. gRRR...

Olen joskus koittanut vedota lapsen tunteisiin, eli sanonut että kun tyttö on kiltti ja tottelevainen, äiti tulee iloiseksi. Jos ei tottele tai tekee ihan päin vastoin mitä äiti on käskenyt, äiti on surullinen. Mutta en kyllä koe tätä (syyllistämistä) oikein hyväksi vaihtoehdoksi.

ap

ja huomaa kuinka helppo sua on vedättää. Jos teillä on oikeasti kiire, niin sä nappaat sen lapsen kainaloon ja laitat turvavöihin. Jos ei saa puettua vaatteita, niin sä puet etkä odottele milloin saa ojennettua jalan. Se että sä sanot samasta asiasta monta kertaa, saa lapsen uskomaan, että hän saa tehdä asiat juuri niin kuin hän haluaa ja viivyttelee tahallaan. En mä mitään hirveää kuria alkaisi pitämään tai jotain kovia rangaistuksia alkaisi antamaan, mutta pikkasen kannattaisi tiukentaa kuria.

Minun 3-vuotiaani on sellainen. Tai jos tartun käteen, hän vetää sen irti. Tartun uudelleen ja lapsi lyö maihin. Okei sitten kannan, mutta ei tämä ole kaikissa tilanteissa mahdollista.

2,5 veetäkin saa aina taistelulla laittaa turvaistuimeen. Asiaa helpottaa suunnattomasti jos on jotain käsiin annettavaa käden ulottuvilla, esim. meillä saa auringon heijastussuojan käteensä kun istuu reippaasti penkissä. Joskus taas toimii se että saa itse kiivetä. Joskus kun on kiire ja on pakko vaan itse laittaa lapsi siihen istuimeen niin joudun minäkin käyttämään käsiä ja jalkoja että saan neidin istumaan. Käytännössä olen melkein autossa sisällä myös, polvella pidän vähän kiinni niin ettei saa jaloilla hirveästi potkittua ja kädet yritän sohia vöihin. Aika taistelua mut kyllä mulla toistaiseksi on enemmän "voimaa" kuin tytöllä, ei sillä että tässä mitään väkivaltaa käytetään :D

Tuollaisissa siirtymätilanteissa ei mun mielestä mitään jäähyjä kannata jaella, koska lapsi haluaa viivyttää lähteämistä. Jäähyllähän se lähtö vaan viivästyy oikein kunnolla ja lapsi saa haluamansa. Äidin jakamattoman huomion ja lisäaikaa olla kotona. Rajojen pitämistä tuossa tilanteessa on se, että vaatteet laitetaan päälle sitten vaikka äidin pukemana ja liikkeelle lähdetään silloin kun on tarvis.

Jäähyn tarkoitushan on se, ettei lapsi nimenomaan saa toiminnallaan huomiota. Ottamatta kantaa siihen onko jäähy tuon tyyppisissä tilanteissa oikea ratkaisu, se ei toimi jos aikuinen jäähyn aikana juttelee lapselle tai on muuten läsnä.

Jäähy on vähän kuin entisaikojen "nurkassa häpeäminen". Sitä ei tule jaella kaikesta.