Lue keskustelun säännöt.
Miten saan kolmevuotiaani tottelemaan?
08.03.2012 |
Kyseessä on siis älykäs, sosiaalinen ja omatoiminen 3,5 vuotias tyttäreni jolla on erittäin vahva oma tahto. Hän osaa kirjoittaa jo nimensä sekä muitakin sanoja, osaa laskea yksinkertaisia laskuja jne. joten en usko että tässä tottelemattomuudessa on kysymys "tyhmyydestä" eli siitä ettei osaa totella.
Esimerkkejä: Jos kävelemme aamulla autolle, tyttö saattaa jäädä seisomaan vähän matkan päähän minusta ja odottaa että käännyn ja komennan häntä tulemaan. Ottaa pari kolme askelta ja pysähtyy taas. Eli testaa minua.. Olen ottanut tämän puheeksi ennen kuin lähdemme aamulla päiväkotiin, pyytänyt ja komentanut tyttöä että tänään pitää kävellä ripeästi ja kiltisti, ettei äiti joudu moneen kertaan komentamaan tulemaan. Tyttö nyökkäilee ja lupaa totella, mutta ei sitten käytännössä toimikaan niin. Väitti silmät kirkkaina että hän kuulemma jäi katsomaan onko pihalla lintuja, että siksi ei heti tullut.. Ei pidä paikkaansa.
Toinen esimerkki: Käsken tyttöä pukemaan vaatteet päälle. Tyttö ei sitä tee, vaan touhuilee kaikkea muuta. Joudun komentamaan 5-6 kertaa ennen kuin mitään tapahtuu. Näin käy monen asian kanssa, että vasta kun sanon todella tiukasti lapsi uskoo minua.
Kolmas esimerkki: Tyttö pesee innokkaasti käsiään.. Sanoin sitten että nyt ei tarvita saippuaa (atooppisuuteen taipuva iho, en halua turhaan kuivattaa) sanoin kolme kertaa tämän, kun lapsella on saippuapumppu kädessä ja hän selvästi puntaroi totteleeko minua vai tekeekö niinkuin itse tahtoo; ja lopulta oma tahto voittaa ja tyttö ottaa saippuaa. Pieni juttu, mutta kun näitä on paljon, niin alkaa pelottamaan, tekeekö tyttö tasan niinkuin itse haluaa piittaamatta säännöistä..
Olen itse kasvattanut lasta melko vapaasti, eli en ole laittanut turhan tiukkoja rajoja. Olenko tehnyt virheen: Olisiko alusta asti pitänyt ottaa tiukka linja ja asettaa tiukat rajat + sitten rangaista heti niiden rikkomisesta? Olen antanut lapselle rangaistuksia, mutta luulen että hän ei taida tajuta ihan täysin syy-seuraus suhdetta eli että jos päiväkodista kotiintulo on yhtä tappelua, ja rangaistuksena se ettei lapsi saa jälkkäriä, hän ei taida ihan tajuta mistä rangaistus johtui. Tai sitten tajuaa, mutta minä suhtaudun ylisuojelevasti ja liian lepsusti tyttöön.
Lapsi on selvästi kyllä aika terävä, sillä perustelee aina tottelemattomuutensa(vaikkakin täysin valheellisesti ja tekosyillä) mutta keksii kuitenkin aina jonkun vastaväitteen.
Miten teidän mielestä pitäisi toimia, ettei lapsesta kasva täysi monsteri ja omapäinen pikkuneiti, joka ei ota neuvoja/ sääntöjä vastaan keneltäkään.
Kommentit (31)
koita vähentää niitä komentamista vaativia tilanteita sillä että kehut niistä hyvin menneistä jutuista. Lapsi kuitenkin haluaa pohjimmiltaan miellyttää vanhempaa ja kehujen kautta meillä menee aamut helpommin kuin komentamisen ja kieltämisen. Silmät vaan lapsella loistaa, kun kerrotaan miten hienosti se jalka sujahti sinne sukkaan.
Siitä autoon menemisestä voi tehdä jopa hauska juoksukisan/yhdessähyppelyn.
No tuohon miksi pitää totella, toteat tiukasti että aikuiset päättää asioista, sen enmpää keskustelematta ja miellyttämättä sitä lasta. Ei selityksiä vaan ihan tiukka toteamus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaan kanssa pitäisi olla helppoa, kun voimalla pärjää silloinkin, kun järki ei riitä.
Esimerkiksi:
- Ottaa pari kolme askelta ja pysähtyy taas. Eli testaa minua.
Nappaat lapsen kainaloon (kiukuttelusta välittämättä) ja jatkat matkaa. ET TOISTA KÄSKYÄ:
- Toinen esimerkki: Käsken tyttöä pukemaan vaatteet päälle. Tyttö ei sitä tee, vaan touhuilee kaikkea muuta.
Et enää käske vaan kysyt: Lähdetkö ilman vaatteita, puetko heti vai jäätkö tänne?
Vaihtoehto "jää tänne" lienee pois suljettu, minkä lapsi itsekin ymmärtää. Siispä käytännössä otat mukaan ilman vaatteita jos se on mahdollista, tai sitten puet väkisin.
Hei haloo, lapsi on vasta KOLME (3!) vuotta, eli sinun pitäisi kyllä pärjätä.
- Kolmas esimerkki: Tyttö pesee innokkaasti käsiään.. Sanoin sitten että nyt ei tarvita saippuaa
Et sano tätäKÄÄN! enää toista ja kolmatta kertaa vaan otat saippuan pois jos ei tottele.
Älykäs ja viisas lapsesi käyttää häikäilemättä hyväkseen lepsuuttasi ja "vapaata kasvatusta".
Isompien lasten äitinä muistutan sinua siitä, että kymmenen vuoden päästä sinä et enää voimalla pärjää. Kyllä sinun on ennen sitä opittava komentamaan lastasi saatava lapsesi tottelemaan.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että olet ihan kehällä kasvatuksessa. Toinen ajatukseni oli, että ehkä olet ihan aidosti kehällä kasvatuksessa ja ihan oikeasti kysyt neuvoja ja tarvitset niitä.
Mutta mitä noihin esimerkkeihisi tulee, niin tuossa kävelemistilanteessa käskisin kerran ja menisin sitten hakemaan tytön ja taluttaisin kädestä pitäen autoon. Pukemisasiassa käskisin kerran ja jos ei tottele, menen itse pukemaan tytön. Käsienpesutilanteessa kieltäisin ja jos pullo ei mene takaisin paikalleen, ottaisin sen pois (vaikka hyllyn päälle, minne ei yllä). Eli toisin sanoen, jos ei usko puhetta, niin sitten kielletty asia estetään muulla tavoin. Tuon jälkkärirangaistuksen kanssa on ihan kuten arvelitkin, syy-seuraussuhde ei ole riittävän selvä. Toiminee vasta joskus paaaaljon myöhemmin, jos silloinkaan.
Mä luulen, että mitään peruuttamatonta ei varmaan ole kasvatuksessasi tehnyt. Tyttö on terävä ja vetää sinua niin sanotusti kuin pässiä narussa, mutta sinä olet se aikuinen, jonka on otettava tilanne haltuun ja myös kannettava vastuu tapahtumista.
ja huomaa kuinka helppo sua on vedättää.
Jos teillä on oikeasti kiire, niin sä nappaat sen lapsen kainaloon ja laitat turvavöihin. Jos ei saa puettua vaatteita, niin sä puet etkä odottele milloin saa ojennettua jalan.
Se että sä sanot samasta asiasta monta kertaa, saa lapsen uskomaan, että hän saa tehdä asiat juuri niin kuin hän haluaa ja viivyttelee tahallaan. En mä mitään hirveää kuria alkaisi pitämään tai jotain kovia rangaistuksia alkaisi antamaan, mutta pikkasen kannattaisi tiukentaa kuria.
vinkkejä jo tulikin, mutta tuohon rangaistusasiaan sanoisin että vähän sama homma toimii kuin eläimillä :) Eli siis rangaistus heti perään, eikä niin että jos päiväkodista tulo on ollut kiukuttelua, niin kahden tunnin päästä jää jälkkäri pois. Siis samantien joku rangaistus, esim. lelu kaappiin tai vastaava.
Samoin vaatteiden pukemisessa, eli jos ei suostu niin rangaistus siihen perään, eli esim. ette lähde sinne minne piti tms. Mikä nyt voisi olla sellainen joka tuntuu oikeasti ja saa lapsen ajattelemaan.
Ja johdonmukaisesti, eli jos uhkaat rangaista ja ei-toivottu käytös jatkuu, niin uhkaus pitää myös toteuttaa _joka kerta_ että oppii sen, ettet uhkaile tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin laitatko vinkin tänne.. kiitos
Ensimmäinen ajatukseni oli, että olet ihan kehällä kasvatuksessa. Toinen ajatukseni oli, että ehkä olet ihan aidosti kehällä kasvatuksessa ja ihan oikeasti kysyt neuvoja ja tarvitset niitä. Mutta mitä noihin esimerkkeihisi tulee, niin tuossa kävelemistilanteessa käskisin kerran ja menisin sitten hakemaan tytön ja taluttaisin kädestä pitäen autoon. Pukemisasiassa käskisin kerran ja jos ei tottele, menen itse pukemaan tytön. Käsienpesutilanteessa kieltäisin ja jos pullo ei mene takaisin paikalleen, ottaisin sen pois (vaikka hyllyn päälle, minne ei yllä). Eli toisin sanoen, jos ei usko puhetta, niin sitten kielletty asia estetään muulla tavoin. Tuon jälkkärirangaistuksen kanssa on ihan kuten arvelitkin, syy-seuraussuhde ei ole riittävän selvä. Toiminee vasta joskus paaaaljon myöhemmin, jos silloinkaan. Mä luulen, että mitään peruuttamatonta ei varmaan ole kasvatuksessasi tehnyt. Tyttö on terävä ja vetää sinua niin sanotusti kuin pässiä narussa, mutta sinä olet se aikuinen, jonka on otettava tilanne haltuun ja myös kannettava vastuu tapahtumista.
..siksi kysyin.
Minut on kasvatettu aivan perkeleellisessä kurissa, ja sain oikeasti pahoja ongelmia itsetuntooni ym tästä, joten yritän viimeiseen asti välttää liiallisen kurin lapsen kanssa.
Tyttö vie minua aivan kuusi-nolla. Tietää että olen lepsu ja vietävissä, joten käyttäytyy noin. Nappaisin kyllä tytön kainaloon esim. tuossa kävelytilanteessa, mutta ongelma on tässä se että mulla on todella pahoja selkäongelmia, enkä voi (rimpuilevaa) lasta kanniskella pahemmin. Tyttö tietää tämän ja varmasti siksikin käyttäytyy noin. Toki voisin napata kädestä kiinni ja raahata tytön autoon, mutta kaipa olen kokenut sen jotenkin "väkivaltaisena" tapana toimia (itseäni kun piestiin pitkälle teini-ikään asti jokaisesta mahdollisesta virheestä).
Haluaisin kasvattaa lapseni niin hyvin kuin osaan, ja olen aina ajatellut että riittää kun lasta vaan rakastaa hirvittävän paljon ja rakentaa tämän kanssa parhaan mahdollisen itsetunnon - no eihän se näin mene, olen ollut niiiin naivi.. :(
Surullista tässä on että isäänsä lapsi kyllä tottelee - tosin nykyään hiukan huonommin eli on alkanut asettaa isänsäkin sääntöjä kyseenalaiseksi. Sanottakoon siis vielä että asumme kaikki kolme yhdessä ja olen lapsen isän kanssa onnellisesti naimisissa, kasvatusmetodimme vaan ovat poikenneet toisistaan siten että minä olen se lepsu ja koitan välttää komentamista, ja isänsä sitten on liiankin tiukka välillä.
Huokaus.
Kiitos kuitenkin kaikille tosi paljon neuvoista, otan itseäni niskasta kiinni..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimii yks keino 2,5-vuotiaan tytön kanssa. Jos hangoittelee vastaan jossain asiassa tai ei "heti" toimi kun pyydän jotain tekemään (esim. ulkovaatteiden pukeminen itse) niin alan laskea hitaasti ääneen YKSI-KAKSI-JA KOLME ja jos ei kolmoseen mennessä ole mitään tapahtunut, nappaan tytön kainaloon ja puetan (tai mikä nyt sattuu tilanne olemaan) hänet itse vaikka taisteleekin vastaan. Tätä keinoa olen käyttänyt nyt n. viikon ja alkaa tyttö hoksaamaan että se asia tapahtuu sillä kolmosella vaikka hän ei itse mitään tekisikään.
Meillä on aina taistelua siitäkin kun tyttö haluaa itse aina kiivetä autoon turvaistuimeen ja sit jos vähänkin kosken tai autan niin kauhea raivokohtaus siitä ja hokee "itte, itte, itte!!". Siinäkin tilanteessa käytän tuota 1-2-3-juttua ja aika äkkiä on neiti hypännyt istuimeensa.
Tsemppiä!
Piti vielä sanoa että lopetan heti laskemisen jos tyttö alkaa toimia saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu tosi pahalta, mutta sä tiedät itsekin, että se eroaa täysin siitä miten sua on kohdeltu. Sä olet hyvä äiti etkä satuta lastasi. Vaikka tuo alkaisi huutamaan, kun sä vedät häntä kädestä autoon, niin häntä ei satu, mutta pikkuhiljaa ymmärtää, että sua on toteltava. Meillä käytetään myös tuota laskemista ihan isompiinkin lapsiin ja se toimii.
En mä tiedä onko se paha, jos on hieman erilaiset kasvatustyylit. Meillä se on toisinpäin. Olen kerran jopa kuullut isän uhkailevan lapsille, että jos ei ala tapahtumaan, niin äiti tulee. =)
Mun mielestä sä olet tosi hyvillä jäljillä kasvatuksessa, kunhan vähän tiukennat otetta.
noin pitkälle?!?!
Kuulostaa aivan normaalilta 3,5vuotiaalta mun mielestä ja todellakin on voinut katsella lintuja jos pysähtyy miten edes epäilet tollaista.
Noi alotuksen jutut on kuin meiltä. Mun mä vaan kiiruhdan autolle ja kyllä se muksu tulee vaikka pysähtyisikin tai sitten huutelen tule reippaasti. Jos alat keskustelemaan 3v:n kanssa tollaisista tilanteista niin mitä ihmettä?!?!?! Ei se lapsi ymmärrä. Meilläkään muksu ei pue jos ei komenna tiukkaan tai joskus pukee ekalla sanomisella joskus kymmenennellä.
Musta teet elämästä turhan hankalaa analysoimalla tollasia asioita. Noi eismerkit ei mun mielestä kerro edes mistään kasvatuksesta.
Sulla on fiksu ja taitava tyttö :) iloitse hänestä ja anna hänen nauttia hyvästä äidistä joka olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatat nyt lapsesi vahvaa itsetuntoa omasi kustannuksella.
Ei onnistu, sillä ensin sinun oma itsetuntosi pitäisi olla kohdallaan. Muuten käy niin, että lapsi jatkaa isovanhempiensa aloittamaa perinnettä sinun alistamisessasi. Olet ehkä huomannut, että se on jo hyvällä alulla omapäisyyden muodossa, vaikka ei vielä olekaan lyönyt.
Muista se, että sinä olet se aikuinen,joka päättää asiat. Ne siis tehdään niin kuin sinä päätit.
Ei "hyvä kasvatus" ja hyvä itsetunnon kehittäminen suinkaan merkitse lepsuilua!
Piti vielä sanoa että lopetan heti laskemisen jos tyttö alkaa toimia saman tien.
Viiteen laskeminen toimii meillä edelleen jopa tuohon 8-vuotiaaseen äkäpussiin, mutta pitää painottaa jotta siinä täytyy olla todella tarkkana.
Eli jos viiteen mennessä ei mitään tapahdu niin toteutat sen mitä olet sanonu. Esim. Jos et pue niin äiti laskee viiteen ja tulee pukemaa itse.
Meillä kaikki ovat tuollaisia "minä ite" tyyppisiä lapsia ja kaikki pitää itse saada tehdä. Ehkä sen takia tuo laskeminen on toiminutkin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä meilläkään 3-vuotias sanomista usko. Tärkeintä onkin, että lopputulos on se, minkä aikuinen on päättänyt, eli jos ei lapsi tottele, tehdään "väkisin", rajoitetaan tms, niin, että lapsi ymmärtää aikuisen olevan se, joka säännöt ja rajat määrittelee. Muuten tosiaan lapsi oppii viedmään aikuista kuin pässiä narussa...
Meillä kanssa käytetään tuota 1-2-3-konstia, eli sen verran annan lapselle aikaa itse tehdä. Yleensä jos ei siinä ajassa tottele, menee jäähylle istumaan (1minuutti/ikävuosi, munakellolla otetaan aikaa) ja sen jälkeen tulee yleensä kiltisti tekemään sen mikä piti. Tämä siis niissä tilanteissa, kun on aikaa, ja jos on kyseessä esimerkiksi lelujen kerääminen tms. Pukemiset, siirtymiset hoidetaan sitten kädestä viemällä tai väkisin.
Yllättäen tuo "väkisin" on meillä myös tehokas uhkaus, eli "jos et nyt pue housuja itse, niin äiti pukee ne väkisin" - jostain syystä housuja aletaan nopeasti pukea. :) (En ole väkivaltainen tai kovakourainen, eli ei pitäisi sen takia olla mikään pelote, kuulostanee vain niin uhkaavalta tuo "väkisin".)
Sellaisen vinkin olen saanut, että tuon ikäiselle jokaiseen käskyyn pitäisi liittää jokin fyysinen ele, joka viestii lapselle aikuisen olevan tosissaan komennoissaan. Eli älä huutele toisesta huoneesta, että puepa nyt päälle, vaan vaikka annat housut lapselle käteen samalla kun kehotat pukemaan. Toimii meillä ainakin välillä! ;)
Täältä pisteet tolle kolmeen laskemiselle, toimii myös meillä.
Yksi, mitä kanssa kokeilisin, on kehuminen. Aina, kun joku asia onnistuu, niin kehu! Tuntuu aluksi vähän oudolle, mut asiaan tottuu, niin toimii ja auttaa.
Meillä kaupassa käynti oli yhtä hulinaa, mut nykyisin menee tosi nätisti. Sanon edelleen, että oli kiva käydä sun kanssa kaupassa kun olit niin nätisti.
Nyt ap mietit mikä on kasvatuksessa tärkeää. Sekö että saat lapset tottelemaan kaikissa tilanteissa vai sekö, että saat lapsen toimimaan oikein.
Noi sun mainitsemat esimerkit on mun mielestä ihan sellaista peruskauraa, että ei niistä kannata kamalasti riidellä. Jos lapsi ei kävele, niin nappaat syliin ja kannat. Sitten voit kysellä, että joko näytät kuinka hienosti kävelet itse. Tai sitten juoksette vaikka kilpaa käsi kädessä sinne autolle. Tai laskette montako punaista autoa tulee vastaan tms.
Varsinkin päiväkodin jälkeen lapset ovat väsyneitä ja huomionkipeitä. Tuntuu vähän kohtuuttomalta rangaista siitä. Tärkeintä kuitenkin olisi päästä nopeasti kotiin, eikös vain.
Samoin se pukeminen. Kannattaako kasvattaa hyvällä vai pahalla? Teet vaikka tarrataulun onnistuneista pukemisista ja kun 5 tarraa, niin äiti paistaa lettuja iltapalaksi.
tuntuu tosi pahalta, mutta sä tiedät itsekin, että se eroaa täysin siitä miten sua on kohdeltu. Sä olet hyvä äiti etkä satuta lastasi. Vaikka tuo alkaisi huutamaan, kun sä vedät häntä kädestä autoon, niin häntä ei satu, mutta pikkuhiljaa ymmärtää, että sua on toteltava. Meillä käytetään myös tuota laskemista ihan isompiinkin lapsiin ja se toimii. En mä tiedä onko se paha, jos on hieman erilaiset kasvatustyylit. Meillä se on toisinpäin. Olen kerran jopa kuullut isän uhkailevan lapsille, että jos ei ala tapahtumaan, niin äiti tulee. =) Mun mielestä sä olet tosi hyvillä jäljillä kasvatuksessa, kunhan vähän tiukennat otetta.
Kylläpä viestisi sai mut iloiseksi!
Mä taas uhkailen tyttöä että jos ei tottele, isä tulee ja "sit alkaa tapahtua". Aika säälittävää :D
Meillä lapsen kanssa tuo laskeminen ei toimi, koska tyttöä ei lainkaan haittaa se että äiti pukee hänet jos tyttö ei sitä tee. Hän on jopa tyytyväinen, koska ei itse oikein viitsisi vaivautua.
Mitä luulette, tajuaako tyttö jos hän tekee jotain tuhmaa/ ei tottele ja sanoin että nyt saat rangaistuksen etkä pääse esim. HopLopiin viikonloppuna?
AP
Mä olen pitänyt tota kolmeen laskemista sopivan mittasena ton ikäselle, luulen et tullaan jossain vaiheessa myös venyttämään viiteen. Aika rauhallisesti, kuitenkin tiukkaan äänensävyyn, lasken.
Meillä myös kehutaan paljon jos onnistuu jossain tai tekee reippaasti mut jostain syystä se ei oikein tunnu auttavan. Esim. meidän tyttö haluaa aina istua vain pulkassa kun mennään puistoon, oon yrittänyt nyt saada kävelemään pikkusiskon rattaiden vierellä. Joskus onnistuu, joskus ei, riippuen varmaan vireystilastakin..Niin tosiaan, sain sellasen vinkin että kannattaa lasta kehua ns. takanapäin eli esim. toiselle aikuiselle kuitenkin niin että lapsi sen kuulee niin voi olla että ottaa ns. opikseen jos kuulee kehuttavan että kuinka reippaasti joskus käveli puistosta kotiin tms. Tätä siis aiotaan seuraavaksi kokeilla, vielä en tiedä onnistuuko ;)
Kolmevuotiaan kanssa pitäisi olla helppoa, kun voimalla pärjää silloinkin, kun järki ei riitä.
Esimerkiksi:
- Ottaa pari kolme askelta ja pysähtyy taas. Eli testaa minua.
Nappaat lapsen kainaloon (kiukuttelusta välittämättä) ja jatkat matkaa. ET TOISTA KÄSKYÄ:- Toinen esimerkki: Käsken tyttöä pukemaan vaatteet päälle. Tyttö ei sitä tee, vaan touhuilee kaikkea muuta.
Et enää käske vaan kysyt: Lähdetkö ilman vaatteita, puetko heti vai jäätkö tänne?
Vaihtoehto "jää tänne" lienee pois suljettu, minkä lapsi itsekin ymmärtää. Siispä käytännössä otat mukaan ilman vaatteita jos se on mahdollista, tai sitten puet väkisin.
Hei haloo, lapsi on vasta KOLME (3!) vuotta, eli sinun pitäisi kyllä pärjätä.- Kolmas esimerkki: Tyttö pesee innokkaasti käsiään.. Sanoin sitten että nyt ei tarvita saippuaa
Et sano tätäKÄÄN! enää toista ja kolmatta kertaa vaan otat saippuan pois jos ei tottele.Älykäs ja viisas lapsesi käyttää häikäilemättä hyväkseen lepsuuttasi ja "vapaata kasvatusta".
Isompien lasten äitinä muistutan sinua siitä, että kymmenen vuoden päästä sinä et enää voimalla pärjää. Kyllä sinun on ennen sitä opittava komentamaan lastasi saatava lapsesi tottelemaan.
Ei toimi, tänään on torstai, viikonloppuun on pitkä aika, ja voi olla että te ette joka vkl muutenkaan käy hoplopissa niin ei se tavanomaisesta juuri poikkea.
Jos jotain rangaistuksia tarvitaan niin välittömiä jotka liittyy jotenkin siihen asiaan mistä on puhetta.
Yritä kasvattaa enemmän hyvällä.
Kolmevuotiaalla toimii vielä hämääminenkin aika hyvin, esim. hidastelussa voi tehdä leikkimielisen kisan että kuka on eka .