Lue keskustelun säännöt.
Aamulehden SU-liite eilen. Surullinen tarina lapsen kuolemasta.
09.06.2008 |
Kuka luki tosi surullisen tarinan eilen? Itkin ja vieläkin olen surullinen.
Kommentit (59)
Mä enimmäkseen ärsyynnyin siitä.
Mies vaan arvosteli kaikkea kun kaikki oli tehty väärin.
Hän vain katseli jälkeenpäin että miten silloin oli _itsekin_ toiminut, ja ainahan se silloin on olla viisaampi.
Surullinen tarina oli kyllä ja ahdisti tietysti kun omillakin taaperoilla noita vaaranpaikkoja on päivittäin. :I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kuitenkin kuulemma tällainen jokapäiväinen juttu josta useimmat lapset selviää, epäilisin että tippui jostain tms...
oli saatu lehtijutussa vaikuttamaan melkoisen töykeältä ja kylmältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jäi silti vähän sellanen fiilis että se isä arvosteli muitakin ja mullekin tuli siitä kovin kylmä olo.
Enkä pitänyt siitä että ei sitten paljastettu mitä tytölle tapahtui kun muuten oli avoimesti kerrottu tarina.
Ehkä joku perheenjäsenistä ei halunnut sitä julkisuuteen, mutta olisivatko he sitten muutenkaan halunneet tuota juttua kirjoitettavaksi? En tiedä kumpi leimaa perhettä pahemmin, se että kerrotaan kuolinsyy vai se että vihjaillaan vaan ja annetaan ymmärtää että sitä ei voi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oli hyvä asia kun mies viimein uskaltautui syyttämään vaimoaan siitä että lapsi kuoli. Varmaan kivaa perhe-elämää :(
Eikö tuo ole ihan ymmärrettävää, että on vihainen kun oma lapsi on kuollut. Minäkin olisin. Mun mielestä tosta tekstistä välittyi hyvin se tuska mikä älapsen kuolemaan liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti menisi lehteen sanomaan, että lapseni kuoli olosuhteissa joita en voi paljastaa, ja vihdoin viimein uskallan syyttää siitä puolisoani.
tapahtuis jotain niin AIVAN VARMASTI sinäkin syyttäisit miestäs. Miksi se ei ollut tarkempi? Miksi se ei vahtinut lapsia paremmin? Noita tunteita tulis sullekin pintaan.
Varmaan joku terapeutti on miehelle huomauttanut, että noitakin tunteita ei pidä tukahduttaa vaan en on osa ihan luonnollista suremista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan että se oli vaihe joka piti läpikäydä että siitä voi päästää irti.
että oli hyvä asia kun mies viimein uskaltautui syyttämään vaimoaan siitä että lapsi kuoli. Varmaan kivaa perhe-elämää :(
olen minäkin vihan vimmassa syyttänyt miestäni vaikka mistä vaikka ei syytä olisikaan ollut. Enkä varmaan pystyisi olemaan välillä syyttämättä jos meidän lapsi kuolisi miehen "hoidossa", mutta sekin tunne pitäisi käydä läpi eikä yrittää tukahduttaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka haluaa mitäkin lehdille kertoa...
En tiedä tai tunne tapausta joten en osaa sanoa miksi on lehdessä kertonut. Ehkä toimittaja on tarvinut vain hyvän jutun ja painostanut kertomaan. Mies ei halua kertoa mihin lapsi kuoli kun saisi sitten vihat niskaansa tai hänen vaimonsa saisi siitä kun lapsi kuoli jossakin aivan tavallisessa kotionnettomuudessa...
Jos se lapsi vaikka tunki jotakin pesuainetta suuhunsa niin olisin varmaan ihmettelemässä minäkin, että helekkari eikö ihmiset ymärrä et pesuaineet pitää laittaa lapsiperheissä lukkojen taakse.
ja löysin kyllä paljon tuttua tämän surevan isän kertomuksesta. Tuttua niin omasta kuin miehenikin surusta.
myönsi myös ne ristiriitaiset ja syyttävät tunteet myös vaimoaan kohtaan, he pystyivät puolisonsa kanssa löytämään yhteisen tavan surra, lähentyivät siis, kun aluksi suru vei heitä erilleen.
Ihan turha yrittää kieltää negatiiviset tunteet, silloin niistä ei voi päästä yli. Ja vielä typerämpää on kuvitella että niitä negatiivisia tunteita ei olisi. Kyllä kuulkaa tuollaisessa tilanteessa tulee käytyä koko tunneskaala läpi.
Itse muutamaa taaperoa pari kertaa vahdittuani ihmettelen miten kaksos perheissä vanhemmat pärjää ilman, että sattuu mitään vakavempaa. Pieni taapero vaatii vahtivaa silmää kun se on niin nopeasti mökimässä mihin sattuu ja tunkemassa kaikki suuhunsa. Ajattele sitten jos niitä taaperoita on kaksi ja siinä samassa pitäisi vielä koti hoitaa ja muutkin lapset ruokkia... Huh, huh.
enkä menetä yöuniani jos eivät kerro mihin lapsi kuoli. Lapsi kuoli ja se on ikävä tapaus. En välitä tietää miten kuoli. En ole sentään niin utelias.
Onhan se tälläkäin palstalla nähty, aina jos tapahtuu joku onnettomuus jossa lapsi kuolee niin täällähän on korppikotkat heti vaatimassa vanhempia vankilaan ja ties mitä.
(Ihan kuin mikään rangaistus olisi sen pahempi kuin oman lapsen kuolema. Ja ihan kuin näille av-mammoille ei koskaan voisi sattua minkäänlaista inhimillistä erehdystä tai sekunninkaan huomion herpaantumista).
Mä enimmäkseen ärsyynnyin siitä.
Mies vaan arvosteli kaikkea kun kaikki oli tehty väärin.