"Super-Marjoon" liittyen: on pelottavaa, miten jotkut koulivat lastaan

kuten aikuisillakin ja aikaa leikkiä. Mutta kyllä pitää olla myös selkeä rytmi ja asioita, jotka hoidetaan vastuullisesti.

Aikaisemmin lapset osallistuivat mm. maatalojen töihin, hoitivat pikkusisaruksiaan, kouluviikko oli kuusipäiväinen, koulumatkat käveltiin/pyöräiltiin. Päivä meni näissä välttämättömissä askareissa. Nyt pelataan pleikkaa, katsotaan telkkaria, roikutaan netissä. Näillä lapsilla on paljon ongelmia alkaen terveydellisistä murheista.

Joten kyllä Marjon ja Lolan jutuissa on järkeä.

Enkä ottaisi ihailun aiheeksi jotain agraarisyhteiskunnan aikaa, emme me aikuisetkaan elä sellaisessa maailmassa ja tee kuusipäiväistä työviikkoa, hiihdä töihin ja pese nyrkkipyykkiä avannossa.

Maailma muuttuu siis. Ja yksi trendi on vapaa-ajan lisääntyminen.

Surullista, jos lasten vapaan leikin kunnioittaminen automaattisesti merkitsee netissä roikkumista ja pleikan peluuta kellon ympäri.

Oikeasti niitäkin SAA ja jopa PITÄÄ modernissa tietoyhteiskunnassa lasten tehdä, mutta tietenkin niillekin pitää olla rajattu aika ja paikka.

Tasapainon löytäminen ei ole helppoa, mutta totta vie ei Marjo ja Lola sitä ainakaan ole minusta löytäneet. Yksi vapaailta viikossa on surkeasti liian vähän lapsille, joiden pitäisi ystävystyä, hoitaa ystävyyssuhteitaan ja harjoittaa sosiaalisia taitojaan.

(kuten sanoin, sinänsä en vastusta harrastuksia tai kotitöitä, mutta ei niihin silti saisi mennä koko koulunkäynniltä jäävä aika)

ap

"pärjäämään" tulavaisuudessa elämässään ja tuottamaan vanhemmilleen ylpeydentunteita.



Lapsen elämä tapahtuu kuitenkin NYT.



Jokainen vanhempi voisi tehdä itselleen testin ja kuvitella lapsensa haluavan lopettaa harrastuksensa. Miltä se tuntuisi? Miksi? Kenen tarpeista harrastukset lopulta lähtevät?

Meidän Perheen tuoreessa numerossa on jutut kahdesta kasvattajasta - Lola Wallinkoskesta ja Marjo Niittyviidasta. Molemmat leuhkivat sillä, että HEIDÄN lapsensa harrastavat ja HEIDÄN lapsillaan ei ole luppoaikaa, vaan koko elämä on täytetty hyödyllisellä tekemisellä ja harrastustoiminnalla. Mikä siinä on, että tuollainen tuntuu yleistyvän kasvatusideologiana? Että lapsia pitää erityisesti koulia ja valmentaa jo taaperosta lähtien (Marjokin uhoaa aloittavansa omatoimisen englanninkielen kylvetyksen lapsillaan vuoden iästä alkaen)? Minusta se on hulluutta. Onhan tuota tutkittukin, mitä hyötyä on varhaisiästä alkavasta koulutuksesta - Ranskassa ipanat isketään kouluun jo 2-3 -vuotiaana (Ecole Maternelle) ja opetetaan lukemaan hetikohta. Mutta kappas: kun mitataan teinien oppimistuloksia, Ranska on reippaasti jäljessä mm. Suomesta, jossa lapset saavat olla LAPSIA ja leikkiä. Joten oikeasti: lapset tarvitsevat myös aikaa olla vaan, joutilaisuutta jolloin kukaan aikuinen ei kerro heille, mitä tehdään. Mielikuvituksen kehittymiselle joutilaisuus on ihan keskeistä. Millä en siis tarkoita, ettäkö kaikki ohjatut harrastukset ovat pelsepuubista, mutta joku roti niillekin...

viisaat paanne yhteen ja kirjoittaa kirja lapsen kehityksesta. Tutkimustulosta teilla varmaan on jo omasta takaa.

Kumma kylla se oppiminen ja edistyminen ei paaty 15 vuotiaana jolloin suomalaislapset nakyvat olevan parhaimmillaan vaan sen pitaisi jatkua sen jalkeenkin.

Yhdysvalloissa 85% nuorista suorittaa lukion, Suomessa luku on jossain 30% hujakoilla, loput sitten amistasoa.

reps ja kops.

Yhdysvalloissa moni lukion suorittanut ei osaa edes lukea. Kyseisen koulujärjestelmän on läpäissyt myös sokea vammansa koskaan ilmitulematta.

Googleta sivistyäksesi kuinka monta prosenttia amerikkalaisista on lukutaidottomia, entäpä suomalaisista?

Niinpä. Yhdysvallat on koulutuksen kehitysmaa.

Sillä nimellä menee laajalti myös päivähoito tarhoissa.

Kukaan ei kai edes väittänyt preschoolia eskariksi.

kuten aikuisillakin ja aikaa leikkiä. Mutta kyllä pitää olla myös selkeä rytmi ja asioita, jotka hoidetaan vastuullisesti.

Aikaisemmin lapset osallistuivat mm. maatalojen töihin, hoitivat pikkusisaruksiaan, kouluviikko oli kuusipäiväinen, koulumatkat käveltiin/pyöräiltiin. Päivä meni näissä välttämättömissä askareissa. Nyt pelataan pleikkaa, katsotaan telkkaria, roikutaan netissä. Näillä lapsilla on paljon ongelmia alkaen terveydellisistä murheista.

Joten kyllä Marjon ja Lolan jutuissa on järkeä.

kuten aikuisillakin ja aikaa leikkiä. Mutta kyllä pitää olla myös selkeä rytmi ja asioita, jotka hoidetaan vastuullisesti.

Aikaisemmin lapset osallistuivat mm. maatalojen töihin, hoitivat pikkusisaruksiaan, kouluviikko oli kuusipäiväinen, koulumatkat käveltiin/pyöräiltiin. Päivä meni näissä välttämättömissä askareissa. Nyt pelataan pleikkaa, katsotaan telkkaria, roikutaan netissä. Näillä lapsilla on paljon ongelmia alkaen terveydellisistä murheista.

Joten kyllä Marjon ja Lolan jutuissa on järkeä.

Enkä ottaisi ihailun aiheeksi jotain agraarisyhteiskunnan aikaa, emme me aikuisetkaan elä sellaisessa maailmassa ja tee kuusipäiväistä työviikkoa, hiihdä töihin ja pese nyrkkipyykkiä avannossa.

Maailma muuttuu siis. Ja yksi trendi on vapaa-ajan lisääntyminen.

Surullista, jos lasten vapaan leikin kunnioittaminen automaattisesti merkitsee netissä roikkumista ja pleikan peluuta kellon ympäri.

Oikeasti niitäkin SAA ja jopa PITÄÄ modernissa tietoyhteiskunnassa lasten tehdä, mutta tietenkin niillekin pitää olla rajattu aika ja paikka.

Tasapainon löytäminen ei ole helppoa, mutta totta vie ei Marjo ja Lola sitä ainakaan ole minusta löytäneet. Yksi vapaailta viikossa on surkeasti liian vähän lapsille, joiden pitäisi ystävystyä, hoitaa ystävyyssuhteitaan ja harjoittaa sosiaalisia taitojaan.

(kuten sanoin, sinänsä en vastusta harrastuksia tai kotitöitä, mutta ei niihin silti saisi mennä koko koulunkäynniltä jäävä aika)

ap

Ja se on ihan ymmärrettävää, kun kuitenkin saman suuntaisesti ajattelevat ihmiset saman tyyppisiä asioita harrastavat.

Lapsilla on myös kavereita, jotka haluaisivat harrastaa mutta vanhemmat eivät anna siihen tilaisuutta. Muun tekemisen puutteessa sitten "leikitään".

Sinänsä ihan ihailtavaa että viisikymppinen nainen jaksaa kaiken tuon!

Tiedät itsekin, ettei asia ole noin. Kummasti moni oppimisen virtaus on lähtenyt juuri USAsta. Suomessa tapellaan, kun pitää toimia kahdella kielellä. USAn arkipäivää on, että luokalla voi olla kymmenenkin eri äidinkieltä puhuvaa lasta.

Meidän Perheen tuoreessa numerossa on jutut kahdesta kasvattajasta - Lola Wallinkoskesta ja Marjo Niittyviidasta. Molemmat leuhkivat sillä, että HEIDÄN lapsensa harrastavat ja HEIDÄN lapsillaan ei ole luppoaikaa, vaan koko elämä on täytetty hyödyllisellä tekemisellä ja harrastustoiminnalla. Mikä siinä on, että tuollainen tuntuu yleistyvän kasvatusideologiana? Että lapsia pitää erityisesti koulia ja valmentaa jo taaperosta lähtien (Marjokin uhoaa aloittavansa omatoimisen englanninkielen kylvetyksen lapsillaan vuoden iästä alkaen)? Minusta se on hulluutta. Onhan tuota tutkittukin, mitä hyötyä on varhaisiästä alkavasta koulutuksesta - Ranskassa ipanat isketään kouluun jo 2-3 -vuotiaana (Ecole Maternelle) ja opetetaan lukemaan hetikohta. Mutta kappas: kun mitataan teinien oppimistuloksia, Ranska on reippaasti jäljessä mm. Suomesta, jossa lapset saavat olla LAPSIA ja leikkiä. Joten oikeasti: lapset tarvitsevat myös aikaa olla vaan, joutilaisuutta jolloin kukaan aikuinen ei kerro heille, mitä tehdään. Mielikuvituksen kehittymiselle joutilaisuus on ihan keskeistä. Millä en siis tarkoita, ettäkö kaikki ohjatut harrastukset ovat pelsepuubista, mutta joku roti niillekin...

viisaat paanne yhteen ja kirjoittaa kirja lapsen kehityksesta. Tutkimustulosta teilla varmaan on jo omasta takaa.

Kumma kylla se oppiminen ja edistyminen ei paaty 15 vuotiaana jolloin suomalaislapset nakyvat olevan parhaimmillaan vaan sen pitaisi jatkua sen jalkeenkin.

Yhdysvalloissa 85% nuorista suorittaa lukion, Suomessa luku on jossain 30% hujakoilla, loput sitten amistasoa.

reps ja kops.

Yhdysvalloissa moni lukion suorittanut ei osaa edes lukea. Kyseisen koulujärjestelmän on läpäissyt myös sokea vammansa koskaan ilmitulematta.

Googleta sivistyäksesi kuinka monta prosenttia amerikkalaisista on lukutaidottomia, entäpä suomalaisista?

Niinpä. Yhdysvallat on koulutuksen kehitysmaa.

Siitä vaan ei puhuta. Pois vaipat, tuttipullo, tutit, kaikki apukeinot taaperolta! Pitäisi olla heti kuiva, syödä samaa ruokaa kuin muut ja osata puhuakin selkeästi. Ja sitten puhutaan että "lasten pitää saada kasvaa rauhassa"...juu.



Meidän 4,5-vuotias käy kerran viikossa uimassa, se on hänen harrastuksensa. Lisäksi kuuluu kirjakerhoon ja käy kirjastossa vanhemman kanssa säännöllisesti. Mielestämme siinä on ihan tarpeeksi tekemistä, mutta nyt päiväkoti on alkanut puhumaan että pitäisi johonkin temppujumppaan(??) lähteä tai vaikkapa nassikkapainiin. Perusteluna se, että lapsi on vauhdikas ja aktiivinen (adhd-diagnoosi). No onhan se, joo, mutta kuinka poikki tuo olisikaan, jos kaikki illat juostaisiin harrastuksissa..!

mä olen ehdottomasti harrastusten kannalla. Ja nimenomaan niin,että harrastamaan aletaan nuorina. Siinä on mun mielestä montakin syytä.



- Liikunnallisuus opitaan jo pienenä. Siitä tulee elämäntapa ja hauska asia

- Oppii pitkäjänteisyyttä

- Saa kivoja ystäviä

- Hyvää vapaa-ajan tekemistä

yms yms.



Itse olen harrastanut kilpaureilua SM tasolle saakka jolloin lopetin ihan opiskeluidenkin vuoksi ja kiinnostus ei riittänyt. Mutta ystäviä sieltä jäi loppuelämäksi ja kynnys lähteä liikkumaan on matala,kun sen on oppinut ja siihen tottunut.



MUTTA. Ikinä ei vanhemmat painostaneet saatika treenanneet kesken eskarin:D. Joku raja pitää olla. Minusta on tärkeää,että vanhemmat kannustaa ja kuskaa ja mahdollistaa. Muutenhan usein pienten harrastukset jää josseivat vanhemmat tue. Mutta toi lasten kautta eläminen on ihan eri juttu mitä jotkut "tiikeriäidit" tekee

Siitä vaan ei puhuta. Pois vaipat, tuttipullo, tutit, kaikki apukeinot taaperolta! Pitäisi olla heti kuiva, syödä samaa ruokaa kuin muut ja osata puhuakin selkeästi. Ja sitten puhutaan että "lasten pitää saada kasvaa rauhassa"...juu.

Meidän 4,5-vuotias käy kerran viikossa uimassa, se on hänen harrastuksensa. Lisäksi kuuluu kirjakerhoon ja käy kirjastossa vanhemman kanssa säännöllisesti. Mielestämme siinä on ihan tarpeeksi tekemistä, mutta nyt päiväkoti on alkanut puhumaan että pitäisi johonkin temppujumppaan(??) lähteä tai vaikkapa nassikkapainiin. Perusteluna se, että lapsi on vauhdikas ja aktiivinen (adhd-diagnoosi). No onhan se, joo, mutta kuinka poikki tuo olisikaan, jos kaikki illat juostaisiin harrastuksissa..!

Ai jos kerran viikossa viette uimaan ja kerran jumppaan? Ei kirjastossa käyminen ihan harrastuksesta käy vaikka onkin kivaa tekemistä:D

Kuin pakata kimpsut ja kampsut ja lapset...

Siitä vaan ei puhuta. Pois vaipat, tuttipullo, tutit, kaikki apukeinot taaperolta! Pitäisi olla heti kuiva, syödä samaa ruokaa kuin muut ja osata puhuakin selkeästi. Ja sitten puhutaan että "lasten pitää saada kasvaa rauhassa"...juu.

Meidän 4,5-vuotias käy kerran viikossa uimassa, se on hänen harrastuksensa. Lisäksi kuuluu kirjakerhoon ja käy kirjastossa vanhemman kanssa säännöllisesti. Mielestämme siinä on ihan tarpeeksi tekemistä, mutta nyt päiväkoti on alkanut puhumaan että pitäisi johonkin temppujumppaan(??) lähteä tai vaikkapa nassikkapainiin. Perusteluna se, että lapsi on vauhdikas ja aktiivinen (adhd-diagnoosi). No onhan se, joo, mutta kuinka poikki tuo olisikaan, jos kaikki illat juostaisiin harrastuksissa..!

tarvitse mitään harrastuksia päivähoidon lisäksi.

Päinvastoin, arjen pitää olla mahdollisimman rauhallista ja tasaista, kirjasto on varsin mainio harrastus.

Ihme jos pk: n hoitajat eivät sitä ymmärrä :o

Meidän Perheen tuoreessa numerossa on jutut kahdesta kasvattajasta - Lola Wallinkoskesta ja Marjo Niittyviidasta. Molemmat leuhkivat sillä, että HEIDÄN lapsensa harrastavat ja HEIDÄN lapsillaan ei ole luppoaikaa, vaan koko elämä on täytetty hyödyllisellä tekemisellä ja harrastustoiminnalla. Mikä siinä on, että tuollainen tuntuu yleistyvän kasvatusideologiana? Että lapsia pitää erityisesti koulia ja valmentaa jo taaperosta lähtien (Marjokin uhoaa aloittavansa omatoimisen englanninkielen kylvetyksen lapsillaan vuoden iästä alkaen)? Minusta se on hulluutta. Onhan tuota tutkittukin, mitä hyötyä on varhaisiästä alkavasta koulutuksesta - Ranskassa ipanat isketään kouluun jo 2-3 -vuotiaana (Ecole Maternelle) ja opetetaan lukemaan hetikohta. Mutta kappas: kun mitataan teinien oppimistuloksia, Ranska on reippaasti jäljessä mm. Suomesta, jossa lapset saavat olla LAPSIA ja leikkiä. Joten oikeasti: lapset tarvitsevat myös aikaa olla vaan, joutilaisuutta jolloin kukaan aikuinen ei kerro heille, mitä tehdään. Mielikuvituksen kehittymiselle joutilaisuus on ihan keskeistä. Millä en siis tarkoita, ettäkö kaikki ohjatut harrastukset ovat pelsepuubista, mutta joku roti niillekin...

viisaat paanne yhteen ja kirjoittaa kirja lapsen kehityksesta. Tutkimustulosta teilla varmaan on jo omasta takaa. Kumma kylla se oppiminen ja edistyminen ei paaty 15 vuotiaana jolloin suomalaislapset nakyvat olevan parhaimmillaan vaan sen pitaisi jatkua sen jalkeenkin. Yhdysvalloissa 85% nuorista suorittaa lukion, Suomessa luku on jossain 30% hujakoilla, loput sitten amistasoa.

reps ja kops. Yhdysvalloissa moni lukion suorittanut ei osaa edes lukea. Kyseisen koulujärjestelmän on läpäissyt myös sokea vammansa koskaan ilmitulematta. Googleta sivistyäksesi kuinka monta prosenttia amerikkalaisista on lukutaidottomia, entäpä suomalaisista? Niinpä. Yhdysvallat on koulutuksen kehitysmaa.

YK:n tutrkimuksen mukaan lukutaitoisia on Suomessa ja USAssa ihan sama maara 99%, Kuubassa 99.9% ja Virossakin enemman kuin Suomessa.

Montako lastasi olet kouluttanut USAssa kun olet tuollainen ekspertti?

Lapsella on vieläpä aistisäätelyn ongelmia eli kuormittuu hoitopäivästä enemmän kuin tavislapset. Jos pelkkä kauppareissukin aiheuttaa jännitystä lapsessa, mitäköhän tapahtuu harrastuksessa, jossa kasa 4-vuotiaita kiljuu ja sinkoilee sinne tänne..?

Meidän Perheen tuoreessa numerossa on jutut kahdesta kasvattajasta - Lola Wallinkoskesta ja Marjo Niittyviidasta. Molemmat leuhkivat sillä, että HEIDÄN lapsensa harrastavat ja HEIDÄN lapsillaan ei ole luppoaikaa, vaan koko elämä on täytetty hyödyllisellä tekemisellä ja harrastustoiminnalla.

Mikä siinä on, että tuollainen tuntuu yleistyvän kasvatusideologiana? Että lapsia pitää erityisesti koulia ja valmentaa jo taaperosta lähtien (Marjokin uhoaa aloittavansa omatoimisen englanninkielen kylvetyksen lapsillaan vuoden iästä alkaen)?

Minusta se on hulluutta. Onhan tuota tutkittukin, mitä hyötyä on varhaisiästä alkavasta koulutuksesta - Ranskassa ipanat isketään kouluun jo 2-3 -vuotiaana (Ecole Maternelle) ja opetetaan lukemaan hetikohta. Mutta kappas: kun mitataan teinien oppimistuloksia, Ranska on reippaasti jäljessä mm. Suomesta, jossa lapset saavat olla LAPSIA ja leikkiä.

Joten oikeasti: lapset tarvitsevat myös aikaa olla vaan, joutilaisuutta jolloin kukaan aikuinen ei kerro heille, mitä tehdään. Mielikuvituksen kehittymiselle joutilaisuus on ihan keskeistä.

Millä en siis tarkoita, ettäkö kaikki ohjatut harrastukset ovat pelsepuubista, mutta joku roti niillekin...

Ehkä ei kannata kasvatusguruna pitää, jos on entinen missi tai jonkun perseenkeikitusryhmän vetäjä. siinä ei vielä ihan noi pedagokisen asiantuntijan kriteerit täyty.

siten, että he eivät selvä arkielämässään siten kuten pitäisi.



Tästä puhui jo 10 vuotta sitten vierailevat (amerikkalaiset) proffamme englannin laitosella, ja sittemmin aiheesta on julkaistu mm. kattava liittovaltiotasoinen tutkimus:



http://www.usatoday.com/news/education/2009-01-08-adult-literacy_N.htm

"A long-awaited federal study finds that an estimated 32 million adults in the USA — about one in seven — are saddled with such low literacy skills that it would be tough for them to read anything more challenging than a children's picture book or to understand a medication's side effects listed on a pill bottle."

tapa vain provosoida.



Ja olisiko niillä jokin sopimus näiden ko. henkilöiden ohjelmien kanssa, saavat lisää katsojia tositeeveehömpilleen, kun kirjoittavat vähän yli.

joita Suomessa ei lukutaitoisiksi laskettaisi laisinkaan!



Tämä on tuttu asia jokaiselle opintojensa ja työnsä puolesta amerikkalaiseen yhteiskuntaan paneutuneelle.



Jos et asaa usko, tämän voi jokainen tarkistaa ihan itse (tutkimukset löytyvät netistä):



-Adult Literacy in America, Third Edition, National Center for Educational Statistics, April 2002, retrieved 2011-01-12



-A First Look at the Literacy of America's Adults in the 21st century, National Center for Educational Statistics, 2006, retrieved 2007-12-11