Mistä jaksamista

Tilanteeni ei ole mitenkään epätavallinen, monet naiset ja miehet ovat varmasti samassa veneessä, mutta ei se kamalasti lohduta.

Kotiäitinä olen, on iso koululainen, eskari ja vajaa kolmevuotias. Mieskin löytyy ja vieläpä hyvä sellainen. Ei ryyppää eikä rellestä, luotettava perusmies. Ainoa "vika" on vaativa työ. Työpäivät venyy ja paukkuu. Työnsä on sen luonteista että kaikki työpaikalla tekevät pitkää päivää, ylityöt toki maksetaan mutta vapaa-aikaa ei liiemmälti ole. Ja vähäinen vapaa-aika menee kodin projekteissa, omakotitalo on loppumaton työleiri.

Ongelmana on oma jaksaminen. Vähitellen pitäisi alkaa miettimään töitä. Työpaikkaa ei ole ja oma ala on sellainen että pitkän kotiäitiyden jälkeen olen pudonnut kärryiltä eli lisäkoulutus (noin vuosi pari) olisi hyvä käydä ennen kuin yrittää työmaailmaan.

EN VAAN JAKSA!!! Jo normaaliarjen pyörittäminen vie voimat, ajatuskin työ-tai opiskelupaikasta uuvuttaa. En ymmärrä kuka tätä perhettä sitten pyörittää jos minä menen töihin tai kouluun ja mies asuu töissä?

Lisäksi kotiäitivuosina on kertynyt 20kg ylimääräistä kiloa (joo, laiska kotiäiti vaan käy jääkaapilla...) ja ne masentaa. En silti saa aikaiseksi syödä terveellisesti. Liikuntaharrastusta ei ole ja sen hankkiminen on lähinnä vitsi. Millä ajalla kävisin liikkumassa, ehkä iltakymmeneltä kun mies tulee kotiin ja tekee töitä kotikoneella? Jos en kuitenkaan, siihen aikaan olen jo unessa tai ainakin menossa nukkumaan.

Ja naistenlehtien jututkin masentaa. Pitäisi olla makuuhuoneen jumalatar ja pitää kroppa timminä ettei mies löydä uudempaa mallia olevaa naista:(

Oma peilikuva kauhistuttaa, 20 liikakiloa ja naama kuin petolinnun perse. Joskus (ennen lapsia) jaksoin meikata ja laittaa hiuksia, nyt ulkonäkö on mallia ponnari ja kulahtaneet verkkarit.

Mistä ihmeestä saan lisää jaksamista? Mitä tälle elämälle voi tehdä? Vanha ammatti ei edes kiinnosta mutten tiedä mikä kiinnostaisi kun olen vuosikausia elänyt vain muiden tarpeille.