Miten ajassa takaisin?

Kokeilimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa parinvaihtoa, tosin samassa tilassa. Pitkään olimme siitä puhuneet ja koko asia lähti täysin mieheni toiveesta, minut hän ajan kanssa taivutteli mukaan. Lopultakin ajattelin, että ok, voihan se olla kiihottavaa, mutta ennen kaikkea halusin täyttää rakkaani haaveen. Ihan vilpittömästi niin. Tarkoituksena oli, että tuo kerta olisi ehkä ainoa laatuaan.



Viime viikonloppuna sitten kokeilimme ja kaiken lopputuloksena on vaan erittäin inhottava tilanne. Mieheni on selvästikin masentuneen oloinen, mutta ei halua puhua asiasta mitään eikä paljon muustakaan, ei ollenkaan halua läheisyyttä. Sanoo, että kaikki on hyvin, mutta näenhän minä ettei ole. Ja minäkin kärsin kun en oikein tiedä mitä hän oikein sitten miettii.



Tiedän, että kokeilu ei mennyt ollenkaan tasapuolisesti. Mieheni ei syystä tai toisesta kauheasti pystynyt mitään tekemään ja minun vastaparini taas pystyi. Hirveän ahdistavalta tuntuu nyt varsinkin se, että minä menin niin täysillä mukaan siihen menoon, vaikka huomasin välillä kyllä, että mieheni lähinnä vaan katsoi meitä. Nautin yksinkertaisesti tuossa tilanteessa niin paljon, sitä en voi kieltää, että en osannut siinä tilanteessa ajatella miten mieheni sen tilanteen kokee. Lisäksi olimme mieheni kanssa puhuneet asiasta todella kauan ja hän oli aina vakuuttanut minulle, että hän haluaa nimenomaan, että minä nauttisin täysillä ja siksi vaan annoin mennä. Itse asiassa todella luulin, että hän nauttii siitä, kun saa katsella, että minä nautin niin. Näin hän oli minulle selittänyt aiemmin. Sitten kun koko homman vihdoin loputtua yritin halata miestäni, sydän särkyi oikeasti kun hän ei halunnutkaan halata minua. En muista koska olisi tuntunut niin pahalta. Tunsin itseni petetyksi ja likaiseksi, hylätyksi.



Varmasti miestäni nyt vaivaa jokin riittämättömyyden tunne tms. Tai sitten on järkyttynyt minun toiminnastani. En tiedä olenko todella koskaan innostunut hänen kanssaan ihan tuolla tavalla varmastikin silminnähden mikä tuntuu nyt ihan hirveän pahalta. Oman mieheni kanssa saan vain hyvin harvoin orgasmin, nyt sain kaksikin. Yritin jossain vaiheessa tuolle toiselle miehelle sanoa jotain, että joko riittäisi, mutta hän vaan jatkoi. Siis jatkoi niin, että eihän tuollaiseen varmaan juuri kukaan mies pysty ja kyllä minä nautin. Enkä sitten minäkään enää voinut mitään lopettaa ja kesti varmasti kokonaisuutena hirveän kauan. Voin nyt vain kuvitella miten pahalta miehestäni nyt tuntuu.



Tunnen itseni tyhmäksi ja hirveäksi naiseksi kun aiheutan tuollaista. Tunnen, että olen pettänyt mieheni, jotenkin hylkäsin hänet kun nautin niin toisen kanssa. Toisaalta tunnen, että tämä on paha petos minua kohtaan kun olen kuitenkin rakkaudesta tehnyt juuri mieheni toiveen mukaan. Luulin, että olemme todella yhdessä ja toinen toisiimme luottaen tekemässä jotain mikä tuntui tuolloin etukäteen jotenkin vapauttavalta. Nyt tuntuu, että olen elänyt jossain kuvitelmassa ja ollut tyhmä kun uskoin mieheni suostuttelua. Kaduttaa kaikki.



En tiedä mitä voisin nyt tehdä. Vaikea minunkaan on asiasta puhua. Voinko sanoa, että ei se nyt niin ihmeellistä ollut. Ei se ole uskottavaa. Voin sanoa, että rakastan häntä, mutta tuskin saan mitenkään vakuutettua, että mieheni olisi tuota toista parempi sängyssä. Vartalokin oli kuitenkin monessakin suhteessa ihan jotain muuta kuin omallani, mutta en minä miestäni halua vaihtaa.



Osaako joku neuvoa masentunutta ihan käsittämättömässä tilanteessa. En ymmärrä miten meille näin kävi kun kyse piti olla piristysruiskeesta suhteeseemme.