Lue keskustelun säännöt.
Marjo Niittyviita: lapsemme ei kiukuttele koskaan!
07.03.2012 |
Luin tuossa uusinta meidän perhe-lehteä ja siinä tuo Marjo Niittyviita sanoo, että heidän lapset ei kiukuttele koskaan, ja se johtuu siitä, että ne on onnellisia. Ja että hän tulee surulliseksi kun näkee kaupassa kiukuttelevia lapsia, sillä hänestä onnellinen lapsi joka saa vanhempien aikaa ei kiukuttele.
Kommentit (186)
BOIKOTTIIN KOKO NAINEN JA SARJA! juuri näkyvyyttä --> katsojia hakevat tällaisella raflaavalla tyylillä. Paras tapa esittää kantansa on boikotoida koko roskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilata saa netistä. Varsinkin nämä sädekehä-äidit, hankkikaa ja lukekaa!!! MIkään ei tuhoa pahemmin kuin viesti siitä ettei saa olla kiukkuinen ts aggressio pitää kieltää ja kätkeä. Siinä et lapsi ei missään tilanteessa kiukuttele , ei ol mitään hyvää, päinvastoin- jokin on tod. näk pielessä. Ammattini puolesta tapaan aikuisia, jotka ovat pahassa pulassa ja onnettomia juuri lapsuudenaikaisen kiltteyden takia.
Niin. Minusta se on juuri noin. Lapsi on ihminen ja meillä kun niitä on kohdeltu ihmisinä niin sellaiisia ovat olleet.
Ei ole normaalia olla paskaläjä.
Paskaläjä? Kiukutteleva lapsi on paskaläjä?
Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja perehdy asioihin. Lapsen maailmaan kuuluu viha ja kiukku, vaikka heitä miten kohdeltaisiin hyvin. Lasta suututtaa esimerkiksi se, ettei maailma pyöri juuri niinkuin hän tahtoo! Lapsi on vihainen ja mustasukkainen kun hän on ja hänen TÄYTYY OLLA ulkopuolinen vanhempiensa suhteesta.
Nykyaikana pitää olla täydellinen, vain hyvät positiiviset tunteet sallitaan, ei hyväksytä negatiivisia eikä osata enää erotella kielteisiä tunteita eikä käsitellä niitä. Kaikkein vähiten niitä pidetään elämään kuuluvina. Ne ei vaan katoa mihinkään ja ne padotaan sisimpään missä ne alkaa elää omaa elämäänsä pyrkien esin mitä monenlaisemmalla tavalla.
Kiukuttelu on ihan normaali reaktio pettymykseen, joka johtaa suuttumukseen ja kiukutteluun. Pettymystä on vaikea niellä. Kyllä aikuisetkin pettyvät ja suuttuvat siitä mutta ilmaisevat tunteensa ehkä toisella tavalla kuin lapset. MUTTA kyllä tätä kiukuttelua esiintyy myös aikuisilla...myös niillä onnellisilla lapsilla ja aikuisilla, se on totuus. Elämässä joutuu väkisinkin kohtaamaan pettymyksiä ja ne kuuluvat elämään. Kaikki ei mene niin kuin tahtoo eikä kaikkea saa vaikka kuinka haluaa. Kukin meistä selviää niistä saamillaan persoonaansa kuuluvalla tavalla ja eväillä joita on saanut. Myös lapsen elämään kuuluvat pettymykset ja siitä johtuvat tunteet eikä niitä saa kieltää, vanhemman tehtävä on luotsata lasta näiden tunteiden läpi ei torjua tai pehmentää=curlata tietä tasaiseksi. Jos lapsi joudu kohtaamaan pettymyksiä kehitysvaiheissaan kasvussa aikuiseksi niistä on vaikea selviytyä aikuisena.
Luulen, että lapsi, jonka elämän vanhemmat ovat ohjelmoineet näin täyteen harrastuksia ja esiintymisiä sanoutuu siitä irti jossain vaiheessa, ja se voi tapahtua varsin rajustikin. Ovatko nämä lapset vanhempiensa kunnianhimon täyttäjiä!? Äiti vaikuttaa kovin esiintymishaluiselta ja teennäiseltä. Kuinka pienestä asti näitä lapsia on alettu tyrkyttää julkisuuteen? Miten se vaikuttaa lapsen persoonallisuuden kehitykseen?
Vert. lapsimissit. Mielestäni tämä kuuluu samaan kategoriaan.
Löytyyköhän enää julkkisäidin puolustelijoita..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no et ole sinäkään.marjo on ihana ja kaunis joka miehen unelma joka osaa kasvattaa kakaransa hyviksi kilteiksi ja mukaviksi lapsiksi.yleensähän se on äidin vika joka jos pentu huutaa ja kiljuu joka paikassa.
otan osaa perheesi ongelmista.mutta asiaa ei auta tv julkkisten haukkuminen keskustelupalstoilla.mutta äideillähän on tunnetusti aikaa siihenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä yhtäkään lasta joka ei olisi joskus kiukutellut! Normaali lapsi kiukuttelee ainakin joskus, ja saa kiukutella. Lapsen pitää saada tuoda esille omat pettymyksen, vihan ja kiukun tunteet mutta rakentavasti, ei tuhoavasti. Sitähän lapsuudessa opetellaan; säätelemään omaa käyttäytymistä ja käsittelemään niitä ikäviä tunteita ja tilanteita, joita elämä tuo tullessaan.
Kuulostaa siltä, että Niittyviita joko tiedostamattaan tai tietoisesti on "kieltänyt" lapsiaan osoittamasta ikäviä tunteita, joten lapset eivät uskalla/suorituskeskeisyyttään pysty näyttämään vanhemmille kiukkuuaan ja/tai vihastumisentunteita.
Koti pitäisi olla paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä huonoine ja hyvine puolineen, hyvine ja huonoine päivineen. Rakkaus ei saa loppua vaikeuksiin.
Tunteiden tukahduttaminen, kaiken suorittaminen, ja täydellisyyden vaatiminen ei luo tervettä perhettä, tai tasa-painoisia lapsia.
Luulin, että "kaikki" vanhemmat ja lasten kanssa muutoin olevat tietäisivät, että lapsi uskaltaa rehellisesti kiukutella niille ihmisille, joihin luottaa eniten, koska tietää näiden ihmisten pitävän hänestä kuitenkin, siis toisin sanoen kaikesta huolimatta, tapahtui mitä tahansa.
Huh, tulipa pitkä lause.
miten sinulla vaikkapa puolivuotias osoittaa olevansa tyytymätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nainenhan on ihan sekaisin. Julkisuuteen keinoja kaihtamatta. Siinäkö äidin mallia??
Ilmeisesti olette aika leppoisaa porukkaa. Oma lapseni esimerkiksi (2,5 v.) sai tässä yksi aamu ihan hirveät kilarit siitä että hänen joulukalenterinsa on heitetty pois (mistä on siis kolmisen kuukautta aikaa). Ihan varoittamatta raivosi, oli oikein pirteä ja iloinen kunnes yhtäkkiä napsahti. Niin että jos on tempperamentia, niin ei ne kiukun aiheet mitään elämää suurempia tarvitse olla...
mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä.
Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä varmaan ole moni muukaan tänne kirjoittanut. Minkä Marjo sitten itse mieltää kiukutteluksi? Senkö, että pieni lapsi osoittaa tunteitaan sillä ainoalla osaamallaan tavalla? Vaikko sitten vain sen turhan kitinän, jota esiintyy niilläkin lapsilla/teineillä/aikuisilla, joiden olisi jo luullut ajat sitten oppineet ilmaisemaan tunteensa ja toiveensa rakentavammin?
KOSKAAN. Näyttäkää mulle se terve lapsi, joka ei KOSKAAN kiukuttele turhasta, ikinä. Ei onnistu, koska sellaista ei ole. Tai on, ne sitten aikuisena kansoittaa psykologien vastaanotot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lehdestä kun luin heistä niin tuntui aivan kamalalle tuo pokaalien määrä. Sehän on selvä viesti; tässä perheessä pitää voittaa kelvatakseen. Hyllyyn on tuotava pokaali, jotta kaikki näkevät, että olet olemassa ja kelpaat ja hyvä ihminen. Onneksi nykyään on saatavilla hyvää terapiaa, sitä nuo lapset tarvitsevat kasvaessaan ja tajutessaan ettei heitä ole olemassakaan, ei heidän tunteitaan ja pettymyksiään (esim. se kiukku) he ovat vain suorittajia, välikappaleita jotka tienaavat vanhemmille pokaaleja, jotta kelpaisivat, ja jotta heidän vanhempansa tuntisivat onnistuvansa vanhempina. Noilta lapsilta ei varmaan pahemmin kysytä mitä he haluavat, oikeasti. Lapseltahan voi jo tosi pienenä runnoa minä-käsityksen niin ettei hän tiedä sitä olevankaan. En ole ohjelmaa katsonut ja toivottavasti olen väärässä, mutta täysin kierolta tuntuu tuo pokaalien määrä pienillä lapsilla. Taitaa olla pokaalit äidille kaikki kaikessa. Lapsi joka ei saa tuntea- ja jolla ei ole tilaa- ja jota ei kannusteta tuntemaan KAIKKIA TUNTEITA- häiriintyy tavalla tai toisella.
Aika pääkallon näköinen naama... Luihu. Ei mtämän miehen makuun...
Ei ehkä ole arkena niin tälläytynyt kuin kuvissa..tänään juuri hänet näin.
tuosta huomaa ainakin, että lapset eivät saa tuoda omia mielipiteitä esiin. ei äiti saa pitää lapsiakaan "tossun alla"!!!
Mun mielestä Marjo puhuu lehdille valhetta. Ei kyl käy kateeks sitä perhettä. Marjo lellii ne lapset yms. ja lapsen pitäs saada kiukutella. On tosi outo perhe ja Sarallakin on kai jotkut 11 eri suksiparit ja en ees jaksa selittää kaikkea...
Olinkohan mä kirjoittanut tän jutun jo tähön ketjuun ... en muista. No, anyway. Viime talvena hiihtokisoissa Marjon vanhempi tytär ei voittanutkaan kisaa ja murjotti niin, ettei suostunut tulenaan palkintopallille kakkossijalle ja kättelemään voittajaa. Isänsä haki palkinnon.
Musta toi oli kiukuttelua.
Niin. Minusta se on juuri noin. Lapsi on ihminen ja meillä kun niitä on kohdeltu ihmisinä niin sellaiisia ovat olleet.
Ei ole normaalia olla paskaläjä.