Lue keskustelun säännöt.
Rukoiletko puolestani? Jos rukoilet, vastaatko jotain tähän ketjuun
07.03.2012 |
Oon niin kaukana Jumalasta. Ja tehnyt paljon syntiä. Haluaisin uudistua uskossa ja alkaa korjaamaan asioita, joita voin korjata. Ja oon kauheen yksinäinen, kaipaan uskovia kavereita. Eikä oo yhtäkään täällä missä asun. Ja mun lapsillakaan ei oo kavereita. Lasten isä on kuollut. On niin paha olla. Mun elämä kaipaa ja huutaa Jeesuksen kosketusta.
Kommentit (35)
Mutta en pysty uskomaan ennen kuin naen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en pysty uskomaan ennen kuin naen.
Vaan aistihavainto ja sinulle "totta".
Kerronpa oman tarinani.
Perheeni on tavallinen luterilaiseen kirkkoon kuuluva perhe. Tyyliin, iltarukous opetettiin ja pari kertaa vuodessa käytiin kirkossa. Minut oli siis kasvatettu uskoon.
Teininä kävin välillä seurakunnan tapahtumissa. Kävin isoiskoulutuksen ja vedin kerhoa. En tuntenut kuuluvani sakkiin.
Sitten mietin, että ei tässä uskossa ole järkeä. Kun ei voi nähdä, pelkkiä tunnejuttuja. Lopetan uskomisen.
Eli kaksi viikkoa ajatuksessa, että en ole enää uskovainen. Tai en sitä edes niin ajatellut. Kunnes, yhtenä päivänä keskellä katua, mieleeni välähti: Jumala on olemassa, uskoin tai en. Ei Jumala ole riippuvainen minun uskostani. Tajusin, että vaikka järjellä oli päättänyt, ettei uskossa ole mieltä, silti mieleni sopukoissa uskoin Jumalaan ja koin hänen olevan olemassa.
Silloin totesin, että ei minun auta kuin olla uskossa. Koska minusta nyt kumminkin tuntuu, että Jumala on, vaikka olisinkin päättänyt, etten usko.
Edelleenkään en ole ns. hyvä uskovainen. Haluaisin löytää paikkani seurakunnassa, pitäisi lukea enemmän Raamattua, jne. Mutta uskon silti.
Jumala uskoo sinuun, vaikka sinä et uskoisi Häneen.
Rukoilen ap:n puolesta! Ja muidenkin! Ei uskoa ihmisen tarvitse suorittaa. Jumala suorittaa puolestanne ja johdattaa teidät (ja toivottavasti minutkin) sitten sinne, missä Hän teitä tarvitsee. Ihminen saa olla heikko.
Siunausta. Kannattaa lukea raamattua ja mennä srkn tilaisuuteen. Sieltä saa voimaa ja lohdutusta kun saatana alkaa syyllistämään, vaikka jumala antaa anteeksi ja rakastaa ! Autuaita ne, jotka uskovat vaikkeivät näe sanoi jo jeesus. Itse tosin näen jumalan joka päivä, ihan vain peiliin katsomalla: miten tällaista olisi syntynyt sattumalla? Vaatii enemmän uskoa mielestäni se...
Jumala taisi herattaa henkiin myos kuolleita luita autiomaassa, vaikka siihenkin on valilla vaikea uskoa, etta olisi totta.
Siinä on vuoden joka päivälle raamatunlause ja lyhyt selitys/ajatus.
Yritän itse joka päivä ottaa 5 minuuttia arjesta. Luen tuon pätkän ajatuksella ja rukoilen hetken.
Ei rukoillessa tarvi käyttää sanoja, jos ei tule mitään mieleen. Voi vain olla ja kuulostella. Rukoushan on Jumalan puhetta ihmiselle, näin muistan joskus jostain kuulleeni. Siinä ihminen voi kurottua Jumalan puoleen ja Jumala tulee vastaan ja hoitaa ihmistä.
Voi siis vaikka vaan miettiä, että Auta, Herra. Tai Kiitos, Herra - jos on kiitollinen jostain. Vaikka vaan auringonpaisteesta. Tai vaikka vaan, Tässä olen, Isä. Ja sitten vaan on siinä hetken, mitään kummempaa miettimättä. Joskus ajatuksia alkaa tulla mieleen, mitä haluaisi Jumalalle sanoa. Joskus ei tule mieleen mitään.
Olen kokenut usein nämä sanattomat pienet rukoushetket jotenkin henkisesti voimaannuttavimmiksi.
Minusta tuntuu, että Jumala toimii hienovaraisilla, lähes huomaamattomilla tavoilla.
Joskus nuorempana, päälle parikymppisenä, kävin joidenkin tuttavieni kutsumana monenmoisissa rukouspiireissä. Niissä rukoiltiin pitkään, hartaasti, monisanaisesti. Oli kova tarve etsiä jotain merkkiä Jumalalta, monet pyysi armolahjoja, kielillä puhuminen taisi olla suosituin.
Varmasti ne hetket joitakuita auttoivat. Minulla oli niissä teennäinen olo. En ollut kotonani. Nyt nuo omat pienet rukoushetkeni tuntuvat hyviltä. Toivottavasti ne vievät minua vähitellen uskossa eteenpäin.
Jokaiselle löytyy varmaan se oma, sillä hetkellä sopiva ja toimiva keino kasvaa uskossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tama oli vaikea yhtalo ratkaistavaksi, mutta silti yksinkertainen. Se ratkaisi asian; olen loytanyt oman tapani kasvaa uskossa. Minulla ei ole kiire. Usko on matkalla oloa, emme ehka koskaan paase perille.
Aurinkoisia kevatpaivia kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus olkoon sinun ja lastesi kanssa. Rukoilen sinulle uskovia ystäviä.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa..
Kolkuta, niin sinulle avataan.
Taivaan Isä auttaa niitä, jotka auttavat itseään.
Katso taivaan lintuja, eivät ne murehdi. Isä pitää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ahdistava ketju.
oman uskonsa kanssa, ei toisten uskomisten luulisi ahdistavan. Ymmärrän kyllä silloin, jos itse taistelee omien uskonajatustensa kanssa.
Koen olevani täysin sinut elämäni kanssa, en myöskään tee niitä asioita joita te uskovat nimitätte synniksi. :)
Jos olisin uskossa, toivoisin todellakin että usko toisi elämääni iloa ja onnea, ei suunnatonta ahdistusta kuten ap:llä vaikuttaa tuoneen.
Itse uskon itseeni ja omaan johdatukseeni ja elän kristillisten periaatteiden mukaan, eli en tee, enkä toivo kenellekkään pahaa.
Elän siis ihan tayttä elämää ilman että uskon yliluonnolisiin asioihin. Tilanne ihan varmasti muuttuu jos saan varmat todisteet Jumalan olemassaolosta. Eli siinä tilnteessa en alkaisin pakolla kieltää jos omin silmin näkisin.