Miksi poikien äidellä on asenne, että tyttöjen äidit eivät tiedä elämästä mitään?
Meillä on kolme tyttöä ja tämä suhtautuminen on tullut usein vastaan. Poikien äidit (ja isät!) puistelevat päätään ja naureskelevat, että voi kun te ette tiedä elämästä mitään ettekä tajua, millaista meno voi poikaperheissä olla. Heillä on kuulemma "maailmanlopun meininki" ja meillä "kiltisti leikkiviä pyhäkoululaisia".
Sitten jos olen sanonut että osataan meilläkin riehua niin vastaus on, että "on se silti ihan erilaista".
Enpä ole viitsinyt sanoa, että meidän lapsellamme on ADHD. Kun me emme kerran mitään tiedä, niin olkoon sitten niin.
Kommentit (29)
Ehkä sen takia juurikin kun pojat on yleensä vilkkaampia ja joita joutuu kieltämään useimmin kuin tyttöjä.
Meillä on yksi tyttö ja kaksi poikaa. Tilanne on kuitenkin niin että meidän pojat on rauhallisempia kuin tyttö. Tyttö on aina ollut se menijä ja tekijä, hyvin itsepäinen ja välillä jopa hankala tapaus. Pojat on helppoja!
Näin meillä!
käytöstä kavereiltasi.
(Minun mielestäni tosin vaikuttaa siltä, että KESKIMÄÄRIN pojat riehuvat ja leikkivät fyysisiä leikkejä enemmän kuin tytöt, eli voivat aiheuttaa enemmän haavereita ja meteliä. Mutta totta kai monet tytötkin riehuvat ja tuo kommentti on joka tapauksessa typerä, elämään kuulunee muutakin kuin riehumisen katseleminen).
t. 2 pojan äiti
Meillä on kolme tyttöä ja tämä suhtautuminen on tullut usein vastaan. Poikien äidit (ja isät!) puistelevat päätään ja naureskelevat, että voi kun te ette tiedä elämästä mitään ettekä tajua, millaista meno voi poikaperheissä olla. Heillä on kuulemma "maailmanlopun meininki" ja meillä "kiltisti leikkiviä pyhäkoululaisia".
Sitten jos olen sanonut että osataan meilläkin riehua niin vastaus on, että "on se silti ihan erilaista".
Enpä ole viitsinyt sanoa, että meidän lapsellamme on ADHD. Kun me emme kerran mitään tiedä, niin olkoon sitten niin.
ja ihan samalla tavalla kaikki pojat ovat hirveitä riehumaan ja rikkomaan.
Meillä ei ole koskaan maailmanlopun meininkin, ei riehuta jne.
T: Poikien äiti
En ole ikinä kuullut tuollaisesta asenteesta.
Myöskään meillä ei ole maailmanlopun meininki. 3 poikaa. ONNEKSI ei ole tyttöjä, en kestäisi niitä teinipissiksiä. Poikien kanssa on niin helppoa, reippaita ja reiluja.
en ole moiseen suhtautumiseen kyllä törmännyt. Toki on stereotypia ja varmasti ihan tosikin, että keskimäärin, siis huom. keskimäärin, pojat ovat vilkkaampia kuin tytöt. Olisi silti typerää vetää tuollaisia johtopäätöksiä saati sitten mennä sanomaan niitä ääneen!
ja monistanut sen koskemaan suurinta osaa.
Yksittäisellä ihmisellä tai pariskunnalla voi olla joku outo mielipide.
Ei suurin osa noin ajattele.
outoja?
Itselläni tyttöjä ja poika ja useampia ystäviä, joilla "vain" poikia, osalla isompikin liuta. Heistä kukaan ei noin sano. Leikillään voi kyllä todeta sen keskimääräisen eron, mikä keskivertotytöllä ja -pojalla voi olla. Lähipiirissäni on myös useita kovaäänisiä ja riehuvia tyttöjä sekä hiljaisia ja rauhallisia poikiakin.
Aika typerää tuollainen yleistäminen.
Tuollaisten kommenttien takana ehkä piilotettua kateutta, kun ei saa omaa lastaan prinsessaksi pukea ;)
(ihan niinkuin kaikki tytöt mekoista välittäisivätkään)
Anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja keskity tyttöihisi hyvällä mielin. Ei kaikki niin tosissaankaan sanomisiaan tarkoita, kunhan noita yleismaailmallisia typeryyksiä ilmaan heittävät.
rauhallista tyttöä ja välillä minulla käy kateeksi heitä. Meillä on tyttö ja poika, mutta tyttö on heistä villimpi ja luonteeltaan muutenkin monimutkaisempi.Toisaalta taas mitäpä kadehtimaan ystävän rauhallisia lapsia. Heidät kun on vauvasta asti ylensyötetty imetyksen ohella. Saatu korvikkeilla rauhalliseksi.
Järkytyn aina, kun näen heidän syömänsä ruoka-annokset. Ei ihme, että nämä lapset ovat niin rauhallisia ja suutuvat vain jos saavat mielestään liian vähän ruokaa. Neuvola määrää heille kyllä "laihiksia". Järkytyn toisen kerran, kun näen heille annettavan aikuisen annokset jälkiruokaakin, vaikka he röyhtäilevät jo jättiruoka-annostensa jälkeen. He liikkuvat sen verran hitaasti, että äidin on helppoa ehtiä mukana. He eivät jaksa toteuttaa lapsellisia päähänpistojaan ja ovat siksi niin helppoja lapsia.
ja kotona on hyvin usein maailmanlopun meininki, mutta en silti ajattele noin.. aina välillä kun katselen tuttavien kitiseviä ja narisevia pikkuprinsessoja, oon nimenomaan miettinyt että en tiedä vaikeista lapsista mitään.. onko se sit se "elämä"?
Pojat kyllä riehuvat rajuja leikkejä mutta riitaa on vähemmän. Tyttö on ihan muuta kuin kiltti tyttö. Hän on energinen, raju,sosiaalinen,äkkipikainen, itsepäinen....
Luin että tytöillä on paljon enemmin MT ongelmia kun ovat murrosikäisiä. Tässä näkyy juuri tyttöjen kasvattamisen vaikeus. Liian paljon kuvitellaan että tytöt ovat jotenkin "kiltimpiä" kuin pojat.
tosin vain 1 poika meillä. Naapurissa on 1 tyttö ja sitä kitinää ja vinkunaa en jaksaisi kuunnella. Naapurin äiti taas meinasi tulla hulluksi kun oli meillä ja poika hakkasi muovivasaralla sängyn päätyä je leikki rakentajaa, sanoi että miten mä kestän tuota meteliä ja olin että "mitä meteliä"?
Mielummin siis vähän normaaleja leikinääniä kuin sitä jatkuvaa uhittelua, kitinää ja kirkumista ja vinkumista mitä tyttö pitää.
kaverilla on pelkästään tyttöjä ja kyllä heillä on melkoinen meininki kun prinsessoja ei saa kieltää
että mulla on helppoa sen vuoksi, että lapset on tyttöjä.
Mä en jaksa tuosta välittää. Jokainen elää omaa elämäänsä, ja jos joku välttämättä haluaa uskoa, että tytöt on "kilttejä" niin se on hänen ongelmansa.
Mun tytöt ei ole "kilttejä", eikä heitä ole sellaisiksi edes kasvatettu.
Itse poikien äitinä törmään taas päinvastaiseen asenteeseen. Tyttölapsien äidit katselevat kieroon, kun pojat eivät perhekerhossa laula tai askartele, vaan mielummin leikkivät keskenään. Välillä äänekkäästikin.
Karrikoidusti yleistäen tyttölapsien äidit (lapset ehkä 4 ja 1 vuotiaat) pitävät ansionaan sitä, että heidän lapsensa "osaavat käyttäytyä". Istuvat ja askartelevat, piirtävät ja ovat äidin vieressä, eikä maailmaa tutkimassa. Heidän mielestään villit pikkupojat ovat vain huonosti kasvatettuja, eikä heiltä vaadita riittävästi. Riehuvat kuin höyrypäät ja pitävät meteliä ja tallovat pienet vaaleanpunaiset tytöt jalkoihinsa.
No, meillä on tyttökin. Rakastaa muuten askartelua ja piirtämistä. On saanut ihan saman kasvatuksen kuin veljensä, mutta "osaa olla" ihan eri tavalla. En valitettavasti voi ottaa tästä kunniaa itselleni... Jos olisi esikoiseni olisin varmasti ottanut. Ja katsonut noita villejä pieniä poikia vanhempineen ihan yhtä kieroon, kuin minua nyt katsotaan.
Onneksi sain pojat ensin!
Mulla on kolme tyttöä, jotka on ihan yhtä "reippaita" ja "reiluja" kuin pojatkin.
ONNEKSI ei ole tyttöjä, en kestäisi niitä teinipissiksiä. Poikien kanssa on niin helppoa, reippaita ja reiluja.
Lapsettomat aina ruikuttaa, että heidän ei uskota tietävän elämästä mitään, kun heillä ei ole omia lapsia. Olisko tässä vähän samoin?
Minäkin luulin tietäväni lapsista ja heidän kasvatuksestaan, ennen kuin sain omia ja huomasin, etten niin paljon tiennytkään.
Hiljaisia tai raisuja tyttöjä tai poikia, sen ei niin väliä, mutta tyttöjen ja poikien maailma eroaa toisistaan joka tapauksessa. vaikkei kaikki pojat pelaakaan jalkapalloa ja jääkiekkoa tai kaikki tytöt leikikkää prinsessaa, perus"väri" on "poikaperheessä" ja "tyttöperheessä" erilainen. "sekaperheissä" maistellaan parhaita paloja aidan molemmin puolin.
On ne vaan erilaisia, tytöt ja pojat, vaikkeivat yksilöinä juuri edustaisikaan sukupuolensa stereotypiaa.
Siitä en sitten tiedä, onko se elämästä tietämistä...
ja olen kyllä ihan sitä mieltä että yksilöitä lapset ovat.
Saatu korvikkeilla rauhalliseksi.
Vähän ot, mutta kerro ihmeessä miten lapset saadaan "korvikkeilla rauhalliseksi"??? Mä nimittäin todellakin kokeilen sitä jos on samanlainen lapsi tulossa kun esikoinen oli!! Mieti nyt mitä puhut :D
En ole ikinä kuullut tuollaisesta asenteesta.
Myöskään meillä ei ole maailmanlopun meininki. 3 poikaa. ONNEKSI ei ole tyttöjä, en kestäisi niitä teinipissiksiä. Poikien kanssa on niin helppoa, reippaita ja reiluja.