Miten joku pystyy laiskottelemaan sotkuisessa kodissa?

jatkuvasti siivoavat ihmiset valittavat, että kotinsa on paskainen. Miksi ette tee tarpeitanne pyttyyn?

Minä ahdistun jos on täysin siistiä ja suoraan sanoen jos on ihan steriiliä ja mitään tavaraa ym.

ei ole missään, sen pahemmin ahdistun.

Paljon rennompi olo kun on sotkua.

No kuule ihan helposti ja hyvällä omatunnolla :)



Tiedän täsmälleen, mitä tavaroita tässä huushollissa on ja missä ne ovat.



Minulla on myös pään sisällä asiat tasapainossa.



Työpäivän jälkeen teen pakolliset ja viikonloppuna panostan niihin asioihin, mille ei ole arkisin, mutta siivouksesta suoridun minimi-effortilla :)

Sulkemalla silmät, katsomalla siihen ainoaan siistiin kohtaan koko kodissa tai himmentämällä valot...



... ja muistuttamalla itseään, että muutaman päivän päästä se siivooja taas tulee.

Neuvon kaikkia äitejä kuitenkin rauhoittumaan sen häsläämisen kanssa.



Korkeintaan kaksi siivouspäivää viikossa. Minulla on parhaimmillaan ollut 7 lasta hoidettavana ja siisteys ei säily, vaikka siivoilisi jatkuvasti.



Tavarat ovat aina sikinsokin siitä ei pääse mihinkään. Riittää kun imuroi kahdesti viikossa ja pesee lattiat kahdesti viikossa. Vessa ja keittiö erityisen tarkkaan. Siistiltä ei lapsiperheissä koti voi näyttää koskaan, jos on vähänkin terve eikä pakkoneuroottinen olento.



T: 11cm mies

muita ei-niin-korkeasti-koulutettuja, jotka luulevat, että ihmisarvo muotoutuu kodin siistiystason mukaan. Suurin osa meistä tavallisista äideistä ei kuitenkaan ole mitään sottapyttyjä tai paskan keskellä asujia. Teemme perussiivouksen keskimäärin kerran viikossa, mutta sen jälkeen perheen lapset ja eläimet huolehtivat siitä, että koti ei ole montaa tuntia blogiesittelykunnossa. Ei meillä silti saastaista ole, hieman sotkuista kyllä, ja kestämme sen. Lasten hyvinvointiin riittää perussiisteys, ei kiillotettu ja puunattu koti. Sitä tarvitsee vain kouluttamaton äiti, joka hakee hyväksynnän olemassaololleen puunatulla kodillaan ja lapset kärsivät. Mitä sinun, siivousintoilija, lapset tekevät, kun sinä kiillotat? Meillä istutaan sylikkäin lastenhuoneen nojatuolissa ja ihmetellään maailmaa. PS. Tiedoksi siisteysintoilijoille, että me ns. normaalin siivouksen tekijät emme välttämättä katso telkkaria sillä säästyneellä ajalla. Hiihtoretki lasten kanssa ohittaa puunauksen 6-0.

mukava korkata pari pulloa korista ja siivoilla siivousjuomien turvin.

Sitten kun on siistiä niin ryystää koko korillinen.

Humalassa on mukavampi siivoilla.

T: Ex

Lauantaisin siivosin aina ennen baariinmenoa. Samalla latkin etkojuomia. Oli kiva kärsiä krapulasta siistissä kodissa.

Sn vielä ymmärtää jos on kyse teinipojasta tai jostain opiskelijakämpästä, mutta että perheenäiti saattaa käyttää tunteja päivässä surffailuun ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. No siinähän ne lapsetkin sitten kasvaa samanlaisiksi kun mallin saavat.

neuroottinen siivooja (tyyliin mattojen hapsujenkin pitää olla ojennuksessa) =D

Noh, eipä tullut. Useimmiten kämppä on kuin pommin jäljiltä mutta ei vain jaksa stressata. Minua kun sotku ei haittaa (eikä ilmeisesti muitakaan perheenjäseniä kun eivät tee asialle mitään).

Kerran viikossa imuroidaan ja luututaan lattiat, joten likaista täällä ei ole. Vain sotkuista.

lapsuudenkotini oli lähes neuroottisen siisti, missään ei saanut olla mitään ylimääräistä ja mattojen hapsut ojennuksessa :)

Oma kotini on usein kuin pommin jäljiltä.

Sanontahan kuuluu, että jos pään sisällä ovat asiat sekaisin, täytyy pään ulkopuolella vallita järjestys ja vastaavasti jos pään sisällä on järjestys niin pään ulkopuolinen sekamelska ei häiritse :)

En todellakaan tarkoittanut mitään himojynssämistä ja koko kodin desinfiointia. Tarkoitin sitä, että koti olisi sen verran siisti ja järjestyksessä, että siellä on koko perheen mukavaa ja turvallista olla. Näin ei mielestäni ole kodeissi, jossa pölykoirat juoksee nurkissa, keittiön tasot notkuu tiskejä, likaisia vaatteita on ympäriinsä jne. Minusta kodin siisteydestä huolehtiminen kertoo juuri sivistystasosta. Jos ette usko, käykää kurkkaamassa vaikka alkoholisitien majapaikkoja.

voisitko vielä täsmentää, miten nurkassa olevat villakoirat, keittiön tasolla olevat tiskit tai likainen vaate muualla kuin pyykkikorissa vaarantaa perheen turvallisuuden??

Himohamstraajien tyylinen elämä on kuin jonkun toisen lajin touhuja.. ei voi ymmärtää!

Etkö ole vielä oppinut, että on erilaisia ihmisiä?

Nytkin on kauhea lomaltapaluukaaos ja mä vaan olen tässä netissä ja syön välipalaa.

Kyse on varmaan temperamentista. Itse syön silmilläni ja rakastan kaikkea kaunista, toinen näkee sisustuksen pelkästään mukavuuden, tuntoaistin kautta.

Kun herää, aletaan yhdessä siistimään paikkoja. Poika tykkää pyyhkiä pölyjä ja laittaa astioita koneeseen. Myös pyykkien levittämisessä toimii apumiehenä. Itse on saanut hengähtää hetken ja vain olla. Eikä ympärillä oleva sotku ole haitannut ollenkaan.

Sn vielä ymmärtää jos on kyse teinipojasta tai jostain opiskelijakämpästä, mutta että perheenäiti saattaa käyttää tunteja päivässä surffailuun ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. No siinähän ne lapsetkin sitten kasvaa samanlaisiksi kun mallin saavat.

Häiritsee, joskus ei. Teen tietoisen valinnan siitä, haluanko käyttää tietyn ajan siivoamiseen vai relaamiseen. Jos olen ajatellut siivoavani huomenna, niin en ala siivoamaan tänään, vaikka vähän sotkuista oliskin. Päivinä, jotka olen pyhittänyt käsitöille, teen vain pakolliset tiskikoneen tyhjennykset ym. Enkä joskus niitäkään. Käsityöt on intohimoni, siisti koti ei. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, eli kolmivuotias sekoittaa kämpää jatkuvalla syötöllä. Käsitöitä teen yleensä kun he nukkuvat, mutta välillä myös keittiön pöydällä kun vauva on tyytyväisenä ja esikoinen leikkii tai katsoo lastenohjelmia.

Etenkin värejä. Nytkin on kotia laitettu talven jäljiltä kesäkuosiin. Mutta itse ainakin osaan laittaa välillä vapaalle ja olla koko ajan suorittamatta. Pienen lapsen kanssa sen hengähdyshetken ottaminen on ainakin itselle todella tärkeää oman jaksamisen kannalta. Kyllä ne sotkut tuossa ympärillä pari tuntia jaksaa odottaa.

Kyse on varmaan temperamentista. Itse syön silmilläni ja rakastan kaikkea kaunista, toinen näkee sisustuksen pelkästään mukavuuden, tuntoaistin kautta.

Sn vielä ymmärtää jos on kyse teinipojasta tai jostain opiskelijakämpästä, mutta että perheenäiti saattaa käyttää tunteja päivässä surffailuun ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. No siinähän ne lapsetkin sitten kasvaa samanlaisiksi kun mallin saavat.

neuroottinen siivooja (tyyliin mattojen hapsujenkin pitää olla ojennuksessa) =D

Noh, eipä tullut. Useimmiten kämppä on kuin pommin jäljiltä mutta ei vain jaksa stressata. Minua kun sotku ei haittaa (eikä ilmeisesti muitakaan perheenjäseniä kun eivät tee asialle mitään).

Kerran viikossa imuroidaan ja luututaan lattiat, joten likaista täällä ei ole. Vain sotkuista.

Ja on masennusjakso. Niin ei vaan jaksa. Elämä on nukkumista aina, kun vaan mahdollista.

Sn vielä ymmärtää jos on kyse teinipojasta tai jostain opiskelijakämpästä, mutta että perheenäiti saattaa käyttää tunteja päivässä surffailuun ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. No siinähän ne lapsetkin sitten kasvaa samanlaisiksi kun mallin saavat.

Tänäänki oon kattonut telkkaria ja tunteja av:lla notkunut, lapsen tietty ruokkinut ja laittanut nukkumaan päiväunia. Itse oon syönyt kaikkea moskaa, en jaksanut laittaa mitään ja lapselle oli eiliseltä jäänyt ruokaa.Kämppä on paskanen, lelut levällään ja pölykoirat pyörii nurkissa, keittiössä likaset astiat tiskipöydällä kun koneessa puhtaat. No pyykit pesin ja ripustin kuivumaan.

Mies tulee kohta töistä ja mä lähen samalla ovenavauksella harrastukseen. Että tämmönen perheenäiti. Terveisiä vaan kaikille!