Lue keskustelun säännöt.
Luin tuon Hesarin artikkelin siitä Ukrainassa kaatuneesta keskustapuolueen Villestä ja tulin surulliseksi
03.11.2024 |
Isänsä oli kuollut reilu 11 vuotta aikaisemmin ja hänet oli siitä sijoitettu tädilleen (ei äidilleen). Vanhemmat oli eronneet jo ennen isän kuolemaa. Poika oli viettänyt lapsuutensa yksin ja unelmoimut armeijasta. Armeijassa hän ei ollut käynyt lomilla kuin pari kertaa, koska ei ollut paikkaa minne mennä. Ilmeisesti hän ei myöskään ollut saanut johtajakoulutusta.
Armeijan jälkeen hän löysi Keskustan ja sai vastuuta, mikä oli hyvä. Hänessä kuitenkin eli voimakas himo sotimiseen, sellainen romantisoitu käsitys asiasta. Hän vaikutti, miten sen nyt sanoisi, nykyajan termein hieman erikoismieheltä. Sitten hän lähti sinne Ukrainaan ja joutui kranaatinheitinmieheksi, vaikka oli saanut kiväärimiehen koulutuksen. Venäläisen drone lopetti hänen elämänsä. Viimeisenä toiveena hän halusi puolet tuhkastaan Suomeen, puolet Ukrainaan tykin hylsyssä.
Moni kuvasi häntä erakkomaiseksi, kaiketi koska lapsuus oli rikkinäinen. Hän oli kuitenkin periaatteen mies ja hyvin isänmaallinen. Oliko se suojakeino lapsuudelle? Ehkä oli. Jotkut hakee suojaa järjestyksestä ja armeija on se joka sitä tarjoaa. Sain rivien välistä kuvan, että ehkä hänen perheessään oli muitakin ongelmia kuin vanhempien ero.
No miksi tämä tuntuu tutulle? Olen nyt 46-vuotias, mutta olin juuri samanlainen kuin hän nuorena. Ihailin armeijaa, luulin saavani sieltä yhteisön kokemuksen ja olin alkoholistiperheestä. Valapäivänä muut ottivat vanhempiaan vastaan, minua ei tullut katsomaan kukaan. Olin kiinni vapaaehtoisesti. Haaveilin että pääsisin sotaan, mutta Jugoslavian sota oli päättynyt. Hain rauhanturvaajaksi, en päässyt koska ei ollut ollut varaa suorittaa ajokorttia. Vanhemmat joi ne rahat, tai siis äiti.
Nyt, aikuisena näen kaiken toisin. Kaikki mihin uskoin, oli pelkkää oman trauman korjaamista. Niin Villelläkin. Hän menetti henkensä, kenties itsekin olisin jos sotatoimialue olisi löytynyt. En ihaile häntä, vaan tavallaan säälin. Hän oli lapsuutensa vanki.
Kaikella kunnioituksella. RIP. Mutta kauniit sanat on kauniita sanoja. Mieleen tulee, että Ukrainan sijaan jonkun olisi pitänyt kuunnella häntä. Mutta hän oli tottunut siihen, että ketään ei kiinnosta. Niin hän loi mielessään romanttisen kuvan suuremmasta hyvästä ja lähti sen perään. Ja näin kävi.
Kommentit (11)
Keskuststa ja keskustalaisista yleisesti en pidä, mutta Villelle nostan hattua. Levätköön sankari rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se lapsuudentraumoista johtui. Moni vapaaehtoinen on jotenkin hukassa ja uskoo löytävänsä sodasta vastauksen. Hyvin ikiaikainen ilmiö sinänsä.
Mutta levätköön rauhassa. Tämä oli hänen elämänsä.
Ihmiset toimii 90% omien traumojensa pohjalta, sitä ei vaan nää oikeesti koska se vaatii aika paljon sisäistä työtä ja ylipäätään itsensä ja ihmisolennon tutkimista, siks kukaan ei tajua edes että ne elää jonkun toisen todellisuudessa kokoajan.
Täähän on myös syy sille miksi maailma on niin kaoottinen aina. Koska ihmiset säntäilee omien traumojensa pohjilta ja tekee tyhmiä asioita.
Tuo että ei ollut lähtenyt lomille kuin kaksi kertaa, muuten ollut kasarmilla, on hyvin surullista. Hänellä ei ollut ketään jonka luokse mennä. Ilmeisesti ei ollut äidin kanssa tekemisissä, semmoinen käsitys tuli. Vaikka jotkut sano että se kertoo kovasta luonteesta, on se niin että se on äärimmäisen tuskallista jos kukaan ei kaipaa. Varmaan tupakaverit on kuittailleet asiasta, mikä on varmasti sattunut.
Ukrainaan mennessään hän oli ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja ensimmäistä kertaa ulkomailla. Se jäi viimeiseksi ulkomaanreissuksi.
Sen elämä ei silti ollu turha. Se anto henkensä Ukrainan vapauden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen elämä ei silti ollu turha. Se anto henkensä Ukrainan vapauden puolesta.
Ei ollutkaan, mutta silti. Hän on kuollut. Elävänä on parempi.
Meillä oli yksi jamppa joka ei lähtenyt lomille, oli riidoissa isänsä kanssa ja asuivat samassa osoitteessa. Kaveri oli 3 kuukautta kiinni ja jopa kapiaiset käski sitä lomille, mutta ei sen ollut pakko lähteä kun sanoi että ei ole paikkaa. Muualla, esim hotellissa ei voinut olla, koska ei päivärahat sellaiseen riittäneet. Lopulta sopivat isänsä kanssa ja alkoi taas käymään lomilla. On mahtanut olla iso riita jostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotiin lähtee erilaisia tyyppejä: rikollisia, idealisteja, realisteja, romantikkoja, pakotettuja, ammattisotilaita..
Hän lienee ollut romantikko ja idealisti.
Ennuste ei näissä ole kovin hyvä.
Mutta ehkä se onkin romantikon ja idealistin alitajuinen toive kaatua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yksi jamppa joka ei lähtenyt lomille, oli riidoissa isänsä kanssa ja asuivat samassa osoitteessa. Kaveri oli 3 kuukautta kiinni ja jopa kapiaiset käski sitä lomille, mutta ei sen ollut pakko lähteä kun sanoi että ei ole paikkaa. Muualla, esim hotellissa ei voinut olla, koska ei päivärahat sellaiseen riittäneet. Lopulta sopivat isänsä kanssa ja alkoi taas käymään lomilla. On mahtanut olla iso riita jostakin.
miksei pokannu jotain mamaa ja asunu sillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yksi jamppa joka ei lähtenyt lomille, oli riidoissa isänsä kanssa ja asuivat samassa osoitteessa. Kaveri oli 3 kuukautta kiinni ja jopa kapiaiset käski sitä lomille, mutta ei sen ollut pakko lähteä kun sanoi että ei ole paikkaa. Muualla, esim hotellissa ei voinut olla, koska ei päivärahat sellaiseen riittäneet. Lopulta sopivat isänsä kanssa ja alkoi taas käymään lomilla. On mahtanut olla iso riita jostakin.
miksei pokannu jotain mamaa ja asunu sillä
En tiedä. Ehkä hän ei saanut naisia tai jotain. Ihan mukava kaveri se oli, tosin vähän hermot tuntui olevan kireällä, joten ei passannut hänelle asiasta mainita.
Ainahan niissä on katsottava sinne taakke. Sen henkilön taakke nimenomaan että miksi hän haluaa esim mennä sotimaan. Kysellä niitä kysymyksiä mikä siihen tilanteeseen ajaa.
Ei ne huonoja ihmisiä ole koskaan, vaan ne on hukassa. Se on sääli. Tai sit se vaan yksinkertaisesti on sen ihmisen sielunpolku, ei sitäkään voi poissulkea.
Mut koittakaa nyt ajatella jotain joskus pidemmälle.
<3