8-vuotiaan kuolemanpelko - mikä avuksi? :(

Älä nyt vaan edes kerro lapselle että joku sukulainen on K-U-O-L-L-U-T!



Ei mikään ihme että lapset ahdistuu kun asenne on tuo. Älä mene itsekään hautajaisiin.

Nykyisin nimenomaan suositellaan, että lapsi kannattaa ottaa suruun mukaan. Jos vanhemmat keskittyvät vain omaan suruunsa ja sulkevat lapsen pois surusta, niin lapselle voi tulla tunne ettei hänen tunteensa ole sallittuja.

Minut on itse lapsena suljettu isäni kuolemasta aiheutuneen surun ulkopuolelle. Työstän asiaa vieläkin, vaikka ikää on kohta 45.

Kyllä minä lähinnä ihmettelin sisaruksiani ja miehen sisaruksia jotka eivät ottaneet lapsiaan meidän lapsen hautajaisiin. No, siinä jäi viimeisen matkan siunaaminen välistä, niin se on heille arvokas asia. Itse en voisi kuvitellakaan että lapsemme ei tulisi heidän lapsen hautajaisiin. Kai eräät kuvittelee että me unohdetaan se kuollut lapsi eikä puhuta heidän lapsen kuullen kuolemasta, ettei nyt vaan järkytetä?

Olet aivan oikeassa ja olen tuosta samaa mieltä. Totta kai erittäin läheisen sukulaisen (oli sitten lapsi tai aikuinen) hautajaisiin tulisi ottaa lapset mukaan. Toisaalta, lapsen kuolema on niin kova paikka kaikille asianosaisille, että tuohon on vaikea sanoa mitään absoluuttista totuutta. Voimia!

Kuolemaa ei pidä pelätä, vain kuolemaan liittyvää tuskaa. Sano lapselle että on tuhansia tapoja kuolla mutta silti useimmat elävät yli 60-vuotiaksi, vanhemmiksikin. Sano että sydän- ja verisuonitaudit ja huono syöminen tappavat ihmisiä enemmän kuin murhaajat. Sitten lyöt sille omenan käteen ja käsket mussuttamaan sitä. Sano että ennaltaehkäisy on paras lääke tauteja vastaan.



Sitten lakkaat näyttämästä sitä huolestunutta naamaa lapselle. Hän ei osaa tulkita onko huolesi samaa kuolemanpelkoa mitä hän kokee, vai onko se sääliä lasta kohtaan mitä todennäköisesti tunnet. Kun lapsi kertoo sinulle huolistaan, hän tarkkailee välitöntä reaktiotasi. Näkyvä huoli sinun ilmeessä on ikäänkuin hyväksyvä merkki lapselle että "Äitikin on huolissaan tästä. Minun pelko on aiheellinen." Lapsi omaksuu sinun tunnereaktiosi ja asenteesi asioita kohtaan. Näyttäydy lapselle sellaisena kuin millaiseksi haluat hänen kasvavan.

Lapset ovat oikeasti erilaisia. Itsellä tyttö jonka voi viedä hautajaisiin mutta poikaa ei voi. Poika todella herkkä ja suree pienen pieniä asioita voimakkaasti ja hänellä ollut kuolemanpelkoa. Olisin todella huono äiti jos veisin poikani hautajaisiin.



Minä henkilökohtaisesti en edes pelkää kuolemaa.

Kuolemaa ei pidä pelätä, vain kuolemaan liittyvää tuskaa.

Älä pelkää kuolemaa, mutta pelkää sitä että se sattuu ja aiheuttaa omaisillesi hirveää surua.

Meillä lapset näki vierestä miten lapsi jää auton alle ja kuolee aivovammaan.

Koita se muistikuva kääntää toiseksi? Ei sitä käännetä, se kuuluu elämään. Noin kävi ja se on fakta.



Mä en lähde enää yhtään kuolemaa arvostamaa tuon alle, kaikki on samaa menetystä, vanhan tai nuoren. Se oli kamalaa enkä osaa kuvitella mitä se on lapsilleni ja miten se suuntaa tulevaisuudessa.



Mut kiva jos lapsia on erilaisia! Ehkä sun lapsi ottaa kuoleman jotenkin erilailla jos sen sisko tai veli kuolee silmien eteen.



Hautajaiset on kuolleen viimeinen matka, jos sinne osallistuminen tekee minut huonoksi niin anti olla niin, se on sun mielipide minusta. Minä en osaa jättää lapsia pois koska puhe on normaalista tapahtumasta.

Mutta jos sulla on asenne että hautajaisiin vie huonot vanhemmat lapsiaan niin kenties sun lapselle tulee sulosia vääristymiä kuolemasta.



Tunteet kuolemasta on henkilökohtasia, sinä et voi määrittää sitä lapsesi puolesta. Niin terve se on että lapsen paikka ei ole hautajaisissa.

Mitenköhän otat vastaan lapsesi kuoleman? Ai, mutta kun eihän niin käy teille!



18

Olisihan se järkyttävää, tietenkin. Mutta olisi väärin jättää lapsi surullisen tapahtuman ulkopuolelle. Vaikeat asiat on parempi kohdata ja työstää läpi kuin vaieta niistä. Vaietut asiat ovat pitkällä tähtäimellä paljon kipeämpiä kuin läpi käydyt.

rakastavasta Jeesuksesta. Kerron, että kun ihminen kuolee, hän menee Jumalan luokse taivaaseen ja siellä on hyvä olla. Kuolema ei ole asia, jota tarvitsisi pelätä. Olen myös kertonut, että kuoleman jälkeen näemme läheisemme taivaassa. Lapselta on kuollut isovanhempia ja hän on suhtautunut asiaan luonnollisena osana elämää.

Omasta mielestäni ilman Jumalaa ei ole toivoa. Kuolema on silloin todellakin kauhistuttava asia. Sen edessä terapeutitkin joutuvat olemaan nöyriä.

(eli kokemukset hoivasta) vaikuttaa siihen miten pelottavana hän kuoleman kokee sekä varmaan myös lapsen oma herkkyys (synnynnäinen temperamenttipiirre).



Olennaista varmasti on, että lapsen kanssa surraan yhdessä ja keskustellaan lapsen ikätason mukaan kuolemasta, eikä yritettä lakaista asiaa maton alle silloin kun lapsi ymmärtää, että joku läheinen on kuollut. Se tulee ilmi sukulaisten ja tuttavien puheesta tai mykkyydestä, ja silloin lapselle tulee todellakin asiasta trauma.