Olen uskomattoman ruma nainen. tuntuu ikävältä

on ienhymyssä? Onko tämä joku nykyajan juttu, että ikenet ei saa näkyä? Yhteen aikaan naistenlehtien kansikuvat oli täynnä naisia joilla ikenet näkyi - noita kuntoplussia ja seuroja on meillä mökin vintit täynnä ja luen niitä kesäisin ahkerasti.

lisään että tuo ienkupolihymy tarkoittaa siis sitä että ientä näkyy niin paljon että suu muistuttaa aasia...että silleen...

lisään että tuo ienkupolihymy tarkoittaa siis sitä että ientä näkyy niin paljon että suu muistuttaa aasia...että silleen...

ruma ulkoneva suu

Kaikkihan av:lla ovat aivan uskomattoman kauniita ja rikkaita. Aivan siis täydellisiä, joita tuntemattomatkin kehuvat päivitäin. Näin olen ymmärtänyt.

itsesi tuossa valossa. En usko, että tämä on totuus ulkonäöstäsi. Jokainen voisi listata yhtä monta huonoa tai hyvää kohtaa itsestään. Tärkeintä on arvostaa itseään arvokkaana ihmisenä. Hyvinvoiva sisus loistaa kauneutta, vaikka kuori olisi millainen. Usein "täydelliden" näköiset eivät kuitenkaan ole onnellisia ja tyytyväisiä itseensä. Silloin säteilyä ei ole, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla just eikä melkein.

lisään että tuo ienkupolihymy tarkoittaa siis sitä että ientä näkyy niin paljon että suu muistuttaa aasia...että silleen...

Se on iso plussa. Nyt vaan käytät sitä ja mietit mitä sussa olisi sellaista hyvää muuta, mitä haluat tuoda esille. Yritä etsiä itsellesi sopiva persoonallinen tyyli. Käytä pirteitä värejä ja anna itsestäsi valoisa kuva. Musta huumori on ihanaa ja itse nautin seurasta, jossa voi aidosti myös arvostella itseä ja nauraa hassuille jutuille. En kiusaannu juuri koskaan ihmisten itsepanettelusta, teen sitä itsekin, mutta joskus se paistaa pahasti läpi, että ihminen ei oikeasti kestä jotain ominaisuutta itsessään, eikä osaa mitenkään suhtautua puutteisiinsa huumorilla. Se lähinnä tekee surulliseksi. Usein nimittäin nämä henkilöt on vieläpä tosi kauniita ja ovat vaan jääneet n... jotain aivan mitätöntä p...a itsessään ja turhaan raivoavat tästä pikkuasiasta, sen sijaan, että näkisivät miten hienoja ovat.

Kaikkien ei tosiaankaan tarvitse olla klassisen kauniita. Erilainen kauneus on mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempaa. On ihana nähdä ihminen, joka on osannut tehdä itsestään todella söpön, hassun hauskan tai vinkeän ja mieleen painuvan. Erikoisuudet jää mieleen. Vielä jos siihen yhdistetään omanlainen luonne, niin takuuvarmasti tällainen ihminen jää muiden mieleen.

SISÄISTÄ itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistumista ja toivoa :) Uskon vilpittömästi, että tämä lyhyt, mutta todella koskettava video voisi koskettaa sinua ap (tai ketä tahansa) näissä asioissa. Varmasti annat itsellesi tärkeän mahdollisuuden, jos tutustut tämän videon sanomaan :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Kyllä se tosiaan on niin, että varmaan kuka vaan voi alkaa "kerätä" kaikkia mahdollisia negatiivisia asioita itsestään. Usein siihen negatiivisuuteen jää jotenkin koukkuun ja siinä alkaa oikein rypeä.



Mitähän mä voisin sanoa itsestäni...



- mun silmät näyttää meikkaamattomana väsyneiltä, käytän silmälaseja ja ilman laseja olen ihan säälittävän näköinen

- silmänaluset aina tummat

- kasvojen iho on aika huono, paljon mustapäitä ja muita pahkuroita

- ihan järkyttävän pitkä nenä, siitä voisi ottaa puolet pois että olisi about normaali

- lattana takaraivo yhdistettynä huonoon ryhtiin, eli kaula kaartuu eteenpäin sen sijaan että olisi suorassa

- pallinaamaposket, eli nenänpielestä suun viereen menee sellaiset "viivat". Nämä pulloposket saavat mut näyttämään lapselta (ja alaikäiseksi mua usein luullaankin; olen 30)

- suupielet menevät alaspäin, naamani perusilme on sellainen "säikähtänyt pikkulapsi"

- leuasta kaulaan menee sellainen "porras", eli leuan ja kaulan yhtymäkohta ei ole elegantin suora vaan kaksoisleukamainen, vaikka olen suht hoikka noin muuten

- vaikka olen hoikka/normaali, niin läskit kerääntyvät naamaan ja ennen kaikkea keskivartaloon. Tissini ovat tosi pienet ja kylkiluut melkein näkyy, mutta perseen (joka on pieni suhteessa keskivartaloon) yläpuolella alaselässä on jotkut ylimääräiset kovat läskipahkurat, ja navan seudulla on ihan kunnolla massaa. Lisäksi mulla on lähes aina maha turvoksissa -> multa on useammankin kerran kysytty oonko raskaana. Tähän ei voi täysin vaikuttaa edes laihduttamalla, koska lantion luuni (ne jotka on tossa navan korkeudella molemmin puolin) ovat tosi leveät suhteessa muuhun kroppaan. Eli oon sitten laiha tai vähemmän laiha, niin keskivartaloni on pari koko isompi kuin muu kroppa.

- jalkani ovat eri mittaiset, joten kun seison niin olen aina vähän vinossa, toinen puoli lantiosta lenkottaa ylempänä

- polvissani on rumat arvet

- vaikka olen aika pitkä, niin sääreni ovat aika lyhyet

- jalkani ovat ihan yhdessä, reidet hankaavat toisiinsa kävellessä



Tuossa muutamia. MUTTA kaikesta huolimatta miehet ovat olleet kiinnostuneita, jopa kadulla on joku saattanut kääntyä perään ja sanoa että wau. Itsekään en täysin ymmärrä valtavaa viehätysvoimaani, mutta jokin mussa sitten tuntuu olevan. Nuorempana näin ei käynyt (siis ihailua, kiinnostunteita) koskaan. Silloin kiinnitin huomiota juuri noihin kaikkiin mahdollisiin negatiivisiin puoliin ulkonäössäni. Positiivisiakin kuitenkin on:



- pienelläkin meikillä saan vaatimattomat silmäni hyvinkin pysäyttävän ja kauniin näköisiksi, puhumattakaan jos meikkaan "juhlameikin" (enkä ole mikään eksperttimeikkaaja, ihan perustaidot riittää)

- kulmakarvat olen muotoillut tarkoituksella vähän "kissamaiseksi", mikä korostaa kauniiksi meikattuja silmiä entisestään

- ihon saan näyttämään hyvältä sopivaa meikkipuuteria käyttämällä. Itselleni on ihan täydellinen tuote Sensain total finish -meikkipuuteri. Se on peittävä, mutta kuitenkin kevyen näköinen.

- hymyni on nätti ja hampaat hyvät ja valkoiset

- tissit ovat pienuudestaan huolimatta kivan pyöreän muotoiset, etenkin ennen menkkoja kun ovat vähän turpeana. Rintsikoilla saa boostattua myös sopivasti, jotta ei ylävartalo näytä niin pieneltä suhteessa keskikroppaan

- keskivartalon ja muun kropan epäsuhdan tasoitan etsimällä sopivia vaatteita; esim. tunikamalliset paidat, joissa on leikkaus tissien alla ja pientä väljyyttä alaosassa, tekevät todella hyvää muodoille. Samaten vyötäröstä napakat hameet toimivat "korsettina" ja luovat minulle jopa tiimalasivartalon. Pientä persettä pyöristää farkut, joissa on neliskanttiset ja isohkot taskut.

- liittyen yllä olevaan, sopivalla pukeutumisella saan siis kroppani näyttämään hyvältä ja hyvissä tapauksissa jopa hoikalta tiimalasilta, vaikkei se mikään ideaalikroppa olekaan

- lyhyehköt sääret pitenee, kun käytän pieniä korkoja -> samalla musta tulee yli 175-senttinen

- naamaan sopivat silmälasit kehystävät kasvoja ja tekevät niistä symmetrisemmät & korostavat kasvojen hyviä puolia

- hiuksia värjäämällä ja leikkauttamalla sekä vaatetuksessa minua pukevia värejä käyttämällä voin myös korostaa hyviä puoliani; minulla on kauniin väriset silmät, joten meikillä ja vaatteilla pyrinkin usein korostamaan niitä

-kroppani iho on hyvä, vaikka naaman iho ei täydellinen olekaan

-treenaamalla saa ryhtiä kroppaan ja myös "henkistä ryhtiä" (pitäisikin taas ryhdistäytyä...)

- mulla on sanottu olevan "karismaa"; sitäkään ei ole aina ollut vaan se on tullut vasta kun olen vähän "piristynyt" ja alkanut uskoa omaan viehätysvoimaani. Niin kauan kun uskoin itse olevani rumilus, myös muut näyttivät ajattelevan samoin. Täydellinen keikahdus toiseen suuntaan on siis tapahtunut.



Siinä muutamia positiivisia puolia; ja nuo tietysti ovat kaikki ulkoisia. Sisäiset hyvät puolet on sitten vielä ihan oma lukunsa :)



Tämän pitkän sepustuksen pointti oli, että samassakin ihmisessä voi nähdä kauniita ja rumia asioita. Jos itse näkee niitä kauniita, niin muutkin näkevät ne helpommin. On siis aika paljon merkitystä silläkin, mihin asioihin itsessään kiinnittää eniten huomiota.

Lyhyesti sanottuna siis kaikista huonoista puolistani huolimatta minäkin voin aikaansaada wau-efektin. Näin ei varmasti olisi, jos koko ajan miettisin että hyi tota mun nenää ja yäk mun keskivartaloa jne...

Luustoni on hyvä, mm. korkeat poskipäät ja selkeä leuka, mutta ei se paljoa pelasta jossei muukin ole kunnossa: kampaajalla on käytävä 2kk välein leikkauttamassa ja värjäyttämässä tukka, kulmat ja ripset on laitettava vähintään yhtä usein, pukeutuminen on hillityn klassista mutta siihenkin olen käyttänyt uskomattoman paljon aikaa ja harkintaa. Olen rintava ja persevä, eli siinäkin on ongelmakohtia, joita "tasoittelen" pukeutumisellani.



Koitan tässä sanoa et jopa huoliteltu, muodollisesti hyvältä näyttävä ihminen voi olla vain optinen harha.

sehän tässä surettaakin että kun on optinen harha ja illuusion luoma ulkonäkö niin miehet pettyy ku näkee naisen esim alasti suihkussa

luettelisi kauniit piirteensä samalla tavalla kuin ap omansa, tulisi paskaa niskaan kilokaupalla :). Sellaisia naiset on, helpompi ntaa "ylempää" neuvoja

että älkää hyvät naiset yrittäkö noin kauheasti! Mä koen olevani kaunis, mulla on rakastava aviomies ja onnellinen perhe. En ole vuoteen käynyt kampaajalla. En meikkaa. En ole vuoteen ostanut vaatteita. Mitä ihmettä teidän päässänne oikein liikkuu? Ihminen on kaunis sellaisena kuin on, jos arvostaa itseään. Ja ei, en ole lestadiolainen.

Minulla on vielä ristinä sellainen, että olin lapsena hyvin kauniina pidetty, kun oikeat piirteeni eivät olleet vielä kehittyneet. Lisäksi "aikuistuin" erittäin nuorena (lapsena), eli identiteettini muodostui sen mukaiseksi, että olen muiden mielestä vertaisryhmäni kauneimpia ihmisiä. Sieltä on ollut kova, kova pudotus todellisuuteen, kun olen vähitellen vanhetessani alkanut tajuta, miltä oikeasti näytän.



Kerronpa sinulle muutamia havaintojani. Ensin kasvot ja pään alue:

- ohuet, hyvin helposti rasvoittuvat hiukset,

- pieni leuka, jonka alla hyvin pullea ja löysä kaksoisleukamainen luiska, eli ei mitään kaulankaarta minullakaan (ei riipu myöskään painosta),

- hyvin paksu ja miesmäinen niska/kaula (kuvittelepa, miltä tämä näyttää leukaläskiin yhdistettynä!)

- hyvin lähellä toisiaan olevat pienet ja keskenään eri malliset silmät, jotka vielä katsovat sisäänpäin kieroon (tämä vielä korostaa tuota lähekkäisyyden vaikutelmaa..),

- silmien alla poskien puolivälissä sellaiset "kinnakkeet", eli ihan kuin posket olisivat jakautuneet kahteen osioon vaakasuunnassa (ylempi osio muistuttaa muodoltaan silmäpussia, mutta on paljon suurempi ja ulottuu tosiaan melkein posken puoliväliin),

- alaosastaan hyvin leveät ja pyöreän malliset kasvot, jotka kapenevat ohimoiden kohdalla rumasti,

- lattaposket, ei siis näkyviä poskipäitä, paitsi hymyillessäni muttuvat palloiksi (korostaa kasvojen alaosan pyöreyttä entisestään,

- oravan hampaat eli kaksi etuhammasta paljon seuraavia suuremmat,

- lisäksi vielä suuret kulmahampaat, eli yhteisvaikutus on vampyyriorava,

- keltainen ja läpikuultava hammasluu, valkaisukaan ei tähän auta,

- kasvot hyvin selvästi epäsymmetriset, kuin toista puolta olisi venytetty kuvankäsittelyohjelmalla vinoksi (epäilen, että tämä vika on muodostunut synnytyksessä, kun minut piti vetää päästä pihdeillä ulos),

- hyvin löysä kasvojen iho: jos annan roikkua luonnollisesti, näytän kaiken muun hyvän lisäsi bulldogilta! (Olen oppinut "pingottamaan" kasvojani valokuvissa, että en näytä niin pahalta, mutta tosielämässä tätä ei voi jatkaa kovin pitkään yhteen menoon, joten kohtalonani on roikkuva naama.)



Sitten vartalo:

- lyhyet sääret ja käsivarret suhteessa muuhun vartaloon,

- sisäänpäinkääntyneet lättäjalat,

- ylileveät lantion luut,

- hyvin pienet, olemattomat rinnat,

- ylipaino tulee ensimmäiseksi kasvoihin ja reisiin,

- notkoselkä,

- paksut nilkat ja ranteet, lyhyet sormet,

- huono, mummomainen ryhti, jota ei voi täysin korjata takapuoleni suuresta koosta kohtuen (eli perusasentoni on takapuoli pitkällä -tyyppinen).



Ainoa, mihin voisin itse vaikuttaa jollain tavalla, olisi tuo ryhti, ja sitäkään en saa kokonaan korjattua.



Olen vielä töissä alalla, jossa ulkonäöllä on paljon merkitystä, ja oman ulkonäköni vuoksi minua hyljeksitään jonkin verran. Asialle en kuitenkaan voi mitään - minusta ei saisi ruusua edes useammilla leikkauksilla, joten sille tielle lähteminen ei kiinnosta. Olen opetellut elämään tämän ulkomuodon kanssa ja kiinnitän paljon huomiota hiustyyliini, meikkiin ja vaatteisiin.



Hyvää minussa:

- nenä on vain hieman pottunokkamainen, lasken hyväksi puoleksi,

- silmät ovat kivan väriset harmaanvihreät (itse ainakin tykkään),

- se, että olen sentään päässyt pahasta aknesta eroon, ilahduttaa minua - aknen kanssa olin vielä paljon rumempi kuin nyt,

- kulmakarvat ovat olemassa, ja jos nyt eivät erityisen kauniit, niin eivät rumatkaan ja nyppimällä niitä saa kaunistettua,

- hiusteni toffeemaisesta väristä olen saanut kehuja,

- kaula ei onneksi ole kovin lyhyt, vaikka onkin paksu,

- huulet ovat ihan nätit, jos ei huomioi sitä epäsymmetriaa joka niitäkin vaivaa,

- vyötäröni erottuu selvästi silloin kun olen normaalipainoinen (tällä hetkellä olen ylärajoilla ja vyötärö on alkanut kadota).



Aika lyhyt lista, kun vertaa noihin huonoihin puoliin. No, olen kehittänyt tyyliäni siitä lähtökohdasta, että tuon esiin osaa noista rumista piirteistäni niiden kauniiden rinnalla, ja häivytän sitten loppuja mahdollisimman paljon.



Meikillä voi jonkin verran luoda kasvoille illuusiota muodoista. Pieniä siansilmiäni meikkasin aikaisemmin, mutta nyt olen rohkaistunut olemaan kokonaan ilman silmämeikkiä. Olen huomannut, että pieni määrä silmämeikkiä vain rumentaa silmiäni, koska niissä on muiden vikojen lisäksi paksut, pussimaiset, ulkonevat ylä- ja alaluomet. Niinpä teen joko kunnon smoky eye -varjostukset, jotka peittävät luomet kokonaan, tai jätän kaiken pois (jopa ripsivärin!) korostaakseni silmien pienuutta ja kolmiuloitteisuutta. Toimii jollain jännällä tavalla ihan hyvin. Kulmat pidän aina siistin mallisina, nypittyinä ja vahalla oikeaan muotoon harjattuina.



Hiuksia olen vaalentanut, koska tämä myös hieman jämäköittää ja paksuntaa niitä, ja käytän usein hiuspuutereita saadakseni vielä lisää paksuutta. Käytän korkeita korkoja, koska ne parantavat vartalon mittasuhteita huomattavasti ja vaikuttavat myös lantion asentoon. Dekolteeni on mielestäni hyvä pienistä rinnoista huolimatta, ja käytänkin usein hyvin avonaisia päänteitä, jotka näyttäisivät rivoilta suuremmilla rinnoilla. Minulla ne näyttävät sopivan seksikkäiltä ja myöskin parantavat mittasuhteitani.



Kiinnitän paljon huomiota siihen, mitä värit minulle sopivat. Uskallan käyttää myös hyvin naisellisia vaatteita, kellohelmoja, röyhelöitä ja muuta sellaista, joita en käyttäisi jos olisin kaunis (silloin vaikutelma olisi ylisöpö). Vältän kuitenkin liikaa pikkusievyyttä, koska muuten näytän rumalta lapselta. :) Hymyilen ja nauran paljon, vaikka keltaiset vampyyrioravahampaani silloin näkyvätkin, koska alistuneella, pelokkaalla ja totisella ilmeellä näyttäisin vielä paljon rumemmalta.



Olen kärsinyt tilastani paljon, mutta nykyään en enää jaksa tuhlata moiseen kärsimykseen energiaa - itseänihän siinä vain kiusaan. Olimme juuri anoppilassa vieraisilla, jonne tälläydyin suurella innolla parhaimpiini. Rumakin voi nauttia pukeutumisesta ja tyylinsä etsimisestä, ja samalla myös elämästä! Älä sinäkään anna periksi. Itselläni on ollut mies lähes jatkuvasti 15-vuotiaasta lähtien, ja syystä tai toisesta en ole joutunut tyytymään keräilyeriin, vaan miehiäni on aina kahdehdittu. Nykyisen kanssa on takana 9 vuotta yhteiseloa ja yhteinen talo, lapsia yritetään jne. Joten varmasti luonnekin merkitsee paljon näissä asioissa! Olet selvästi analyyttinen ja fiksu, joten taistele kehittääksesi itsetuntoasi, niin et putoa parinmuodostuksessa kärryiltä.



Voimia!

Mä olen ollut lapsena ruma. Olin se kömpelö ja lihava lapsi. Minulla oli vaaleat hiukset joissa luonnonkihara,äiti pääätti vielä permanentata sen,huh huh!

Minua kiusattiin koulussa ja hyljeksittiin. Kaikki muut oli pieniä,siroja ja kauniisti pukeutuvia. Minä olin köyhästä perheestä ja kaikki minussa oli rumaa vaatetuksesta lähtien.

Teininä jotenkin kaikki muuttui,hoikistuin kasvupyrähdyksen ansioista. Sain kavereita ja pojat alkoivat olemaan minusta kiinnostuneita, silti en koskaan ollut itseeni tyytyväinen ja löysin itsestäni mitä kummallisimpia vikoja. Nyt,lähes 30v olen oikeasti kaunis ja alan olemaan sinut itseni kanssa. En nyt ala luettelemaan piirteitäni mutta käännän miesten päitä ja saan kommentteja kadulla kulkiessani. Tottakai minusta löytyy varmasti niitäkin piirteitä mitkä ei varmasti ole ns.kauneusihanteen mukaisia mutta silti olen niiden kanssa kaunis,olen oppinut elämään omana itsenäni.

mutta toisaalta musta saa kyllä ihan hyvännäköisen kun laittaudun. Suurin ongelmani on ruma naamani (iso nenä, paksut rillit, kapeat kaitakasvot, ohuet lättänät hiukset, tämän lisäksi huono ryhti eikä ollenkaan persettä). Mutta toisaalta mussa on kyllä hyvääkin, kuten nätit silmät ja hoikka vartalo ja isot rinnat. Käytän melkein aina piilolinssejä, suurin osa ihmisistä ei varmaan edes tiedä että mulla on rillit. Kai nämä positiiviset ominaisuudet kuitenkin vetoavat miehiin ja joihinkin naisiinkin, koska aina välillä kuulen olevani tosi hyvännäköinen ja kerran jopa kysyttiin, olenko joku malli. Näitten positiivisten kommenttien voimin jaksaa pitkään :)



Mä en kyllä kauheasti jaksa murehtia ulkonäköäni, ainoa mikä on, niin vihaan peilejä. Ainoastaan laittautuneena tykkään katsoa itseäni peilistä, en muulloin.

Etenkin silmänympärykset ja ne sisäluomet, muuten näytän Sauli Niinistöltä verestävine roikkoineen.

Mitkä ovat sisäluomet? Ovatko ne vasten silmämunaa? Jotkuthan laittavat sinne kajalia.

Mulla on jotenki ylikorostunut se kohta ja alaripsien tyvi on omituisen punainen koko ajan. Näytän ilman meikkivoidetta ihan ripsien tyveen saakka aivan itkettyneeltä ja/tai siltä että on pikku putki jäänyt päälle.

Etenkin silmänympärykset ja ne sisäluomet, muuten näytän Sauli Niinistöltä verestävine roikkoineen.

Mitkä ovat sisäluomet? Ovatko ne vasten silmämunaa? Jotkuthan laittavat sinne kajalia.

sehän tässä surettaakin että kun on optinen harha ja illuusion luoma ulkonäkö niin miehet pettyy ku näkee naisen esim alasti suihkussa

Ei seksin harrastaminen/parisuhde mikään huippumalli haussa -kisa kumminkaan ole :)

t. 19

Ja sen takia vastoin tahtoani sinkku, lapseton nelikymppinen :-( on kaikki viat ulkonäössä: olen lyhyt ja paksu, vino- ja keltahampainen, pienet tihrusilmät ja roikkuva läskipallonaama, ohuet rasvaiset maantienvaaleat hiukset (joita olen aina värjännyt mutta ei mikään väri oikein hyvältäkään näytä), Rosacea-ihosairaus eli tulipunainen ja pahkurainen kasvojen keskialue... Ei ole mukavaa ei olla ruma nainen, varsinkin kun oma äiti ja sisar ovat poikkeuksellisen kauniita.