Olen uskomattoman ruma nainen. tuntuu ikävältä

Hmmm.... jotenkin mielenkiintoista miten realistisia olette itsenne suhteen. Minä en ala täs väittää ketään kauniiksi jos itse on sitä mieltä että ei ole. Mutta kerron toisenlaisen näkökulman tähän asiaan. Minä olen melko hyvännäköinen, mutta itsetuntoni on tosi huono. Kun en ole se täydellinen - minulle kelpais vain se täydellisyys. Olen jotenkin kaukana siitä vaikka niin lähellä. Minulla on seuraavia vikoja: Olen lyhyenpuoleinen, hampaat on pienehköt + raolliset, silmät ja kasvot turpoaa tosi helposti jos en vietä tosi säännöllistä elämää. Muuten olen tosi jees. Minulla on treenattu ja hyvä kroppa ja kasvot on aistilliset. Voisin mennä kauneusmittelöön ilman noita vikoja. Ajattelen niin että jos olisin epämiellyttävän näköinen, olisin jo alun alkaen keskittynyt ajattelemaan muita asioita kuin ulkonäköä. Minulla oli lapsena ja nuorena hankalien kotiolojen ja koulukiusaamisen takia todella heikko itseluottamus. Sitten kun kasvoin, aloin saada runsain mitoin huomiota miehiltä. Se oli ihan OK, mutta siihen huonoon itsetuntoon se aiheutti sen että kaipasin niitä huomioimisia jatkuvasti. Elämäni alkoi pyöriä sen ympärillä että miten paljon saan kehuja muilta. Tähän meni vuosia ennenkuin tajusin alkaa kasvaa sisäisesti. Olen nyt 40 vee ja tekstini on kuin teinitytön. En ole kehittynyt sellaiseksi että pystyisin ajattelemaan omaa napaani kauemmas. En pysty esim. hankkimaan perhettä koska inhoan lapsia ja kammoan kaikenlaista muista huolehtimista. Kun en jaksaisi huolehtia edes itsestä. Jos yritän lähtee johonkin, mellastan vaatekaapin ympäri ja sovitan sovitan sovitan vaatteita ja näen vaan kauheita vikoja. Kun en ole se täydellinen. Jos en olisi koskaan edes ollut lähellä sitä täydellisyyttä, en olisi alkanut kasvaa sen varaan, että juu minähän olen joku missi. Katson joskus ihmisiä, jotka on kaukana ulkonäöllisestä ihanteesta, mutta he ovat oikeita ihmisiä. He ei selvästikään mieti miltä he näyttää, he vaan ovat ja elävät. Se on paljon onnellisempi olotila kuin tällainen, sisältä tyhjä kanto.  

Sä olet niin neuroottinen ja estoinen, että olet parisuhdemielessä kaukana täydellisestä ja tavoitellusta, vaikka ulkonäkö olisi mitä vaan. Kai se on sitä kuvailemaasi huonoa itsetuntoa.

Katopa http://pleieri.blogspot.com/2013/04/ulkonako.html tosta paljon ulkonäköä voi muokata!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 12:38"]

Katopa http://pleieri.blogspot.com/2013/04/ulkonako.html tosta paljon ulkonäköä voi muokata!

[/quote]

Voi muokata ja kannattaakin muokata!

Kukapa nyt haluaisi naisenakaan rumaa, harvahampaista, lihavaa, 150cm, 8cm kovana, tupakoivaa, köyhää työtöntä, ei sosiaalista elämää jne. miestä?

Mulla on leveä pää ja naama, koukkunokka ja naamassa mittasuhteet jotenkin oudosti. Lyhyet ja paksut jalat, pitkä selkä, huono ryhti (oon yrittäny jumpata) jne jne

kuinka et ole enää Hemuli ja sinusta kiinnostutaan. =)

Kukaan ei ole toivoton tapaus..

se on sairautta . et ehkä turha täällä avautua ku minkäs rumuudelleen voi..ei mitään



mut siis masentaa monesti..ku katsoo itseään peilistä ja luovuttaa ku laittautumisesta ei oo mitään hyötyä...

Säästä rahaa ja mene oman kaupunkisi ihan parhaalle kampaajalle. Käy siellä säännöllisesti. Hiuksiin voi ottaa teippituuhennuksia.



Varaa aika myös parhaimmalle kosmetoligille ja meikkaajalle. Pyydä apua värien valintaan.



Mene tämän jälkeen vielä stailistille, joka valitsee sinun vartalollesi sopivat vaatteet.



Kallistahan tämä on, mutta lienee pienempi paha tämä kuin katsoa päivästä toiseen peilistä sellaista naamaa, joka ottaa päähän.



Tsemppiä :)

Hei! Ienhymyssä ei ole mitään rumaa, jos hammasrivistö on puhdas ja suht tasainen. Pienet vinksahdukset eivät haittaa. Minulla on ongelmana pienet, lyhyet hampaat. Näytän vanhalta mummolta hymillessäni.



Ehkäpä ohuita hiuksia voi tuuhentaa tai laittaa esim.permis,joka nousee päälaelle, ja muuten lyhentää hiuksia. Siten pään muotoa saa edullisempaan suuntaan.



Entäihosi? Onko ihosi suht tasavärinen? JOe ei, niin meikkaus auttaa, esim. Joe Blasco todella hyvä!



Kroppaan voi tehdä paljon vaatteilla. Mene rohkeasti kauppaan ja kysy myyjän apua.

Yritä miettiä, mikä sinussa on kaunista ja korosta sitä. Onko esim. kivanväriset tai -muotoiset silmät?

ja mielenkiintoiset persoonat on kiehtovimpia.



Annan yhden neuvon - älä vältä hymyilyä. Naura niin että kitarisatkin näkyvät. Tuo on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä että pidättelet itseäsi tuolla lailla.



Ja kyllä se laittautuminen kannattaa. Ei minustakaan kaunotarta saa vaikka olisi kuinka meikkiä ja tukkaa laitettu, mutta jos en tee itselleni mitään, olen todella pahan näköinen. Mä teen näin:

- leikkautan ja värjään ohuet, harvat ja rasvoittuvat hiukset säännöllisesti. Pesen ja muotoilen ne joka päivä. Tupeeraan paljon takaraivolta, joka on outo lättä ilman tätä toimenpidettä. Suihkutan tupeerauskerrosten väliin lakkaa.

- meikkivoide aina, ihan aina. Joe Blasco. Etenkin silmänympärykset ja ne sisäluomet, muuten näytän Sauli Niinistöltä verestävine roikkoineen.

- kulmakarvat aina laitettu, sillä saa jotenkin kehystä näihin taikinamaisiin kasvoihin. Ripset käännetty ja paljon mustaa maskaraa. Ilman niitä silmät ovat syvällä ja näyttää ettei ole lainkaan ripsiä.

- olen lyhyt ja lihava - käytän pääasiassa mustaa etenkin alaosassa. Mutta aina jotain väriä lisäksi, kirkasta pinkkiä, turkoosia, vihreää. ISOJA koruja. Tulee pieni optinen harha siitä, etten ole niin iso vuori kuin olen. Kerran mulla oli valkoista päällä ja lapsi luuli ilahtuneena valokuvasta, että siinä on Muumi :( oikeasti. Palasin mustaan ja huiveihini ja koruihini.



Opettele siis laittautumaan sulle parhaiten sopivalla tavalla ja jaksa nähdä se vaiva. Rumastakin saa huolitellun ja mielenkiintoisen näköisen, ja se on sata kertaa parempi kuin nurkissa kyyhöttävä pelätti, joka ei edes uskalla hymyillä! Pää pystyyn, meillä on oikeus olla ja elää ja vielä nauttia elämästä!!



Aurinkoista kevättä ja kokeile vaikka kirkkaan keltaista, mä olen ihan huumaantunut siitä väristä kun se on kuin aurinko.

Minäkin olen vähintäänkin vaatimattoman näköinen kasvoiltani, kellertävä hammasluu ja vartalon mittasuhteet kummalliset. Ohut tukka ja huono iho jne. Laittautuneena olen ilmeisesti kuitenkin ihan ok, jopa "seksikäs", kauniiksi tai nätiksi ei kukaan ole sentään sanonut.



Olen innostunut liikkumaan ja saanut painoni normaalilukemiin viimeisen vuoden aikana, kyllä kummallisen muotoinenkin kroppa kummasti vain on paremman näköinen näin kuin ylikilojen kanssa.



Kannattaa panostaa ulkonäköön eikä jäädä surkuttelemaan, jos asia siis oikeasti vaivaa ja masentaa! Ainakin oma olo kohenee kun asioille tekee jotain.



Mukavaa kevättä!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:47"]

Parisuhteessa elävälle on useinmiten selvää, miksi pyrkii olemaan niin kaunis kuin kohtuudella voi olla, eli panostaa itseensä edes jonkin verran ja huolehtii ulkonäöstään. Miksi se on tärkeää, niin sen vuoksi että se on välttämätöntä,  että säilyttää oman kumppaninsa ihailun, halun, kunnioituksen ja rakkauden.

Jos parisuhteessa elää kuin pellossa, eikä huolehdi itsestään niin äkkiähän se on entinen parisuhde- paitsi jos molemmat valitsevat luovuttamisen tien.

Minä ainakin haluan yrittää, ja taistella ja tehdä sen minkä kohtuudella voin- vaikka täällä rumaksi tunnustauduinkin. Mieheni huolehtii myös itsestään, senkin vuoksi kunnioitan ja ihailen häntä. Hän on aina puhdas, ja siistitty, ja tuoksuu hyvälle eikä ole haitaksi saakka ylipainoa.

[/quote]

Teillä taitaa olla aika pinnallinen suhde...

[/quote]

No ei todellakaan ole pinnallinen suhde!

mä oon 9 lapsen äiti

oon alle 160 pitkä

ruskeat silmät isot on

pinkit hiukset paksut ja  pitkät

paino 40 kiloo

silmiem alla poimuja

en ole tyytyväinen

haluisin olla ns kaunis mutta häpeen itseämi

Vierailija kirjoitti:

Ja sen takia vastoin tahtoani sinkku, lapseton nelikymppinen :-( on kaikki viat ulkonäössä: olen lyhyt ja paksu, vino- ja keltahampainen, pienet tihrusilmät ja roikkuva läskipallonaama, ohuet rasvaiset maantienvaaleat hiukset (joita olen aina värjännyt mutta ei mikään väri oikein hyvältäkään näytä), Rosacea-ihosairaus eli tulipunainen ja pahkurainen kasvojen keskialue... Ei ole mukavaa ei olla ruma nainen, varsinkin kun oma äiti ja sisar ovat poikkeuksellisen kauniita.

Onhan miehissä vastaavia tapauksia vaikka kuinka paljon. Kannattaisi markkinoida itseään niille miehille ketkä ei ole menneet kaupaksi. Kuitenkin tuntuu aina että olipa nainen ihan millainen tahansa, hän silti kilpailee ihan samoista miehistä kuin kaikki muutkin. Esim kirjoita vaikka netissä siihen ilmoitukseen jo heti alkuun, ettet vaadi mieheltä mitään tähtiä taivaalta. Ehkä sitten ne vaatimattomammat miehet vastaavasti osaavat paremmin lähestyä.

laitoin tossa  kuvaa saa haukkua jos haluaa

eli hos sanotte sen rehellisesti

itseni mielestä vanhemmaalta kuin ikää on

Aloittajan kertomasta voisi päätellä, että ihan normi suomalainen nainen.