Mitä mieltä? Aviomieheni kielsi ystävääni (miestä) soittamasta minulle enää
hääpäivänämme. Mies oli lastemme kanssa ulkona, minä siivosin sillä aikaa. Kun mies ja lapset tulivat kotiin, olin puhelimessa ystäväni kanssa (olemme tunteneet jo paljon ennen suhdettamme ja avioliittoamme) ja mieheni närkästyi. Lopetin puhelun "heti", jonka jälkeen mieheni soitti ystävälleni, ettei tarvitse enää soitella hääpäivänämme. Mitä mieltä olette?
Kommentit (44)
Minullakin on miespuolinen ystävä, johon olen tutustunut vasta vuosia häidemme jälkeen. Ei tämä mies tiedä meidän hääpäiväämme, ei edes vuodenaikaa. Olisi pikkuisen noloa, jos mieheni soittelisi ystävälleni perään ettei saa soittaa hääpäivänä, jos ei ole ollut asiasta ollenkaan tietoinen.
Ja mitä te ajattelette, jotka sanotte, että naimisissa olevalla naisella ei saa olla miespuolisia ystäviä??? En voi ymmärtää :O
miten te sitä hääpäivää oikein vietätte (vastaajat siis). Onko teillä isot kyltit ja koko päivä on HÄÄPÄIVÄÄ joka hetki ja ajatus. Outo mies on ap:llä, en hyväksyisi. Johan on piru jos ei saa kavereilleen soitella silloin, kun on mahdollista. Jos sukupuoli on miehelle ongelma niin minusta se on hyvin pitkälti hänen ongelmansa. Ja ei, minä en voi ymmärtää mitä varten miespuoliset kaverit pitäisi hyllyttää naimisiinmenon jälkeen. Saako töissä olla vastakkaista sukupuolta naimisiinmenon jälkeen vai saako niiden kanssa olla tekemisissä vain pakolliset ja puheissa pitäytyä ehdottomasti vain työasioissa. Jösses!
ettei ole hyvä olla läheisinä ystävinä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa jos on naimisissa. Se jäytää aviosuhdetta. Missään tapauksessa ei saisi ainakaan jutella aviopuolisostaan mitään mitä hän ei itse hyväksyisi eikä luottamuksellisia asioita. Eikö järkikultakin vihjaa asiasta?
Aviosuhde on läheisin ihmissuhde, jota tulee rakentaa ja kunnioittaa eikä repiä rikki.
On meillä aina ollut spesiaalipäivä. Kerrankin luvan kanssa saa hylätä oikeasti muun maailman ja mennä kunnolla syömään, tehdä jotain molempia kiinnostavaa ja olla miettimättä muuta maailmaa. Irtiotto arjesta. Muut päivät onkin sitten yhteisiä koko muun maailman kanssa lähes tulkoon, kun ukko on niin ystävärakas ja minulla tosi läheinen ja iso suku plus aikaa vievät työt. Onneksi lapset vasta tulossa, niin vielä hetki aikaa viettää elämää näin.
Sinusta siis naimisiin mennessä pitää jättää miespuoliset kaverit pois kuvioista? Yksi minun parhaista ystävistäni on mies. Minulle sillä sukupuolella ei ole mitään merkitystä ja onneksi oma miehenikään ei koe ystävääni uhkana. Olemme olleet läheisiä ystäviä aina 12-vuotiaista lähtien ja en todellakaan häntä ole elämästäni pois potkimassa.
Ei taida luottamus olla ihan kohdillaan, jos puolison ystävät ahdistavat niin paljon...
että mun mies toimisi noin. Minusta ap:n puhelussa ei ole mitään, sallisin vastaavan myös miehelleni.
Lisäksi, ymmärrän että ihmiset ovat tässä asiassa erilaisia ja se sallittakoon, mutta minusta miehen toiminta kertoo kyllä jostain vähän "huolestuttavasta" ajatusmallista (samoin kuin tuon aiemman kirjoittajan, jonka mielestä pitäisi olla kiitollinen jos mies osoittaa olevansa "mies talossa". WTF?)
ole varovainen mitä jutustelet ja kuinka läheinen olet hänen kanssaan. Lapsuusajan ystävä on toki pikkasen eri asia mutta mutta... se ei saisi ikiuna mennä millään tavalla ohi aviopuolison. Tämä rakentaa sitä oikeanlaista luottamusta aviopuolisoiden välillä!!
mutta jotain syytä, vaikka viatonta, miehellä on estää nuo puhelut.
No taatusti mies on jo aikaisemmin ilmoittanut, ettei tykkää että vaimo hengailee tuon miehen kanssa, ja jos ap on yhtään flirttityyppiä, niin ...
Tilannetajua ja puolison mielipiteiden kunnioitusta tarvitaan molemmin päin.
ole varovainen mitä jutustelet ja kuinka läheinen olet hänen kanssaan. Lapsuusajan ystävä on toki pikkasen eri asia mutta mutta... se ei saisi ikiuna mennä millään tavalla ohi aviopuolison. Tämä rakentaa sitä oikeanlaista luottamusta aviopuolisoiden välillä!!
Olen kutakuinkin samaa mieltä. Suhteita ja liittoja on tietysti erilaisia. On niitä, jotka päättyvät eroon ja niitä jotka eivät.
Jos arvostat ystäviä enemmän kuin aviopuolisoa
-> ystävät pysyy, puolisoita tulee ja menee.
Jos arvostat puolisoa enemmän kuin ystäviä
-> puoliso pysyy, ystäviä tulee ja menee.
Yksinkertaista.
ole varovainen mitä jutustelet ja kuinka läheinen olet hänen kanssaan. Lapsuusajan ystävä on toki pikkasen eri asia mutta mutta... se ei saisi ikiuna mennä millään tavalla ohi aviopuolison. Tämä rakentaa sitä oikeanlaista luottamusta aviopuolisoiden välillä!!
Ei kai miespuolisen ystävän kanssa tarvitse sen varovaisempi olla kuin naispuolisenkaan? Jos nyt jotain pitäisi erityisti varoa niin kyse on luultavasti jostain muusta kuin ystävyydestä.
Tietystikin oman puolison tulee olla se tärkein aikuinen elämässä. Sehän ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muitakin tärkeitä ihmisiä elämässä olisi. On sukulaisia ja ystäviä jne. ja minusta olisi aika kummallista, jos puoliso vaatisi minua poistamaan elämästäni niitä tärkeitä ihmisiä tai oikeastaan edes niitä vähemmänkään tärkeitä. Silloin kyse tuskin olisi kyse yksittäisestä ihmisestä vaan enemmänkin sen puolison omista ngelmista ja kenties itseluottamuksen puutteesta. Eivätkä ne omat sisäiset epäilyt ole poistettavissa vain sillä, että olisi jatkossa tekemisissä vain oman sukupuolensa kanssa. Eikä sellaista kukaan terveellä itseluottamuksella varustettu ihminen voisi toiselta edes vaatia.
Sanot, että pitäisi olla sitä oikeanlaista luottamusta. Onko sitä oikeanlaista luottamusta kuitenkaan olemassa, jos pitää uhkana toisen ystävyyssuhteita? Omassa parisuhteessani luottamusta on ja voimme keskustella kaikesta. Mieheni ei koe ystäviäni uhkaksi ja hän tietää, että minä rakastan häntä ja haluan olla juuri hänen kanssaan.
Jos arvostat ystäviä enemmän kuin aviopuolisoa
-> ystävät pysyy, puolisoita tulee ja menee.Jos arvostat puolisoa enemmän kuin ystäviä
-> puoliso pysyy, ystäviä tulee ja menee.Yksinkertaista.
Itsellä onneksi tälläinen tilanne ja sen seuraksena sekä puoliso ja ystävät ovat pysyneet.
jolloin sun piti siivota, mutta juoruilitkin puhelimessa?
Herne olisi mennyt mullakin nekkuun, jos mieheni noin tekisi. Toisaalta, ehkä hääpäivänä voisin olla juoruilematta yhtään kenenkään kanssa luurissa?
Teillä on eri arvomaailmat, ei voi mtn.
Meillä kumpikin jätti kaikki kahdenkeskiset jutut (soittelut, kahvittelut jne.) vastakkaisen sukupuolen kanssa kun mentiin naimisiin. Siis nyt puhun ystävistä, ei jostain käytännön asioiden hoitamisesta.
Vahva monen vuoden avioliitto on, jossa keskitytään toisiimme, eikä ylämäen tullen (joka avioliitossa niitä tulee joskus) mennä nojailemaan vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kainaloon.
Järkevää, avioliittoa ajattelevaa käytöstä vaan, ei mitään kontrollointia.
Meillä kumpikin jätti kaikki kahdenkeskiset jutut (soittelut, kahvittelut jne.) vastakkaisen sukupuolen kanssa kun mentiin naimisiin. Siis nyt puhun ystävistä, ei jostain käytännön asioiden hoitamisesta.
Vahva monen vuoden avioliitto on, jossa keskitytään toisiimme, eikä ylämäen tullen (joka avioliitossa niitä tulee joskus) mennä nojailemaan vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kainaloon.
Järkevää, avioliittoa ajattelevaa käytöstä vaan, ei mitään kontrollointia.
Hieman huvittava tuo näkemys, että ystävät tekisivät avioliitosta jotenkin heikomman. Tai että miespuolinen ystävä olisi sitä varten, että sen kainaloon mennään nojailemaan.
Eipä ne tainneet sitten teille oikeita ystäviä olla.
Ystävyyssuhteen laadusta on ihan yhtä monta käsitystä kuin on ystäviäkin. Ja kahdella ystävyksellä ei ole välttämättä samanlaista käsitystä heidän välisestään ystävyydestä.
... ja sitten tullaan tänne parkumaan, että nyt meni ystävän kanssa välit poikki, kun viidessä sekunnissa oikeasta ystävästä tuleekin ei-oikea ystävä.
Meillä kumpikin jätti kaikki kahdenkeskiset jutut (soittelut, kahvittelut jne.) vastakkaisen sukupuolen kanssa kun mentiin naimisiin. Siis nyt puhun ystävistä, ei jostain käytännön asioiden hoitamisesta.
Vahva monen vuoden avioliitto on, jossa keskitytään toisiimme, eikä ylämäen tullen (joka avioliitossa niitä tulee joskus) mennä nojailemaan vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kainaloon.
Järkevää, avioliittoa ajattelevaa käytöstä vaan, ei mitään kontrollointia.
Hieman huvittava tuo näkemys, että ystävät tekisivät avioliitosta jotenkin heikomman. Tai että miespuolinen ystävä olisi sitä varten, että sen kainaloon mennään nojailemaan.
Ystävät tekevät avioliitosta monesti vahvemman, mutta harvoin toisen sukupuolen edustajat, jos heidän kanssaan viettää paljon aikaa.
Liian usein jompikumpi ystävistä ihastuu toiseen jossakin vaiheessa ystävyyttä. Olen läheltä nähnyt kaksi tällaista tapausta, jossa ystävän kanssa alettiin viettämään enemmän ja enemmän aikaa ja toisessa seurasi rakastuminen, toisessa fyysinen suhde.
Ei näin toki aina tapahdu, mutta miksi turhaan riskeerata asiaa, jos avioliitto merkitsee enemmän kuin muut miehet. Minulla oli myös itsellä miespuolinen ystävä, joka rakastui minuun ja se oli aika selvää, ja ystävyyttä hankaloittavaa jo kauan ennen kuin hän avoimesti kertoi tunteistaan.
Osaatko miettiä omalle kohdallesi, miltä tuntuisi jos miehesi puhuisi hääpäivänänne puhelimessa toisen naisen kanssa, naisen jonka tiedät olevan hänelle läheinen ja tärkeä?
ulkoilemassa lasten kanssa? Teini-ikäistenkö?
Jos luottamus on tuolla tasolla niin sillä ei oo mitään merkitystä onko hääpäivä vai mikä.