Luitteko eilen Hesarista, että meidän pitäis nukkua perheinä yhdessä eikä hylätä lapsia(kaan) yksin?

on aina nukuttu niin, että pienemmät nukkuvat vanhempien huoneessa omissa sängyissä ja isommat sisaruksen kanssa jaetussa huonessa. Vasta teininä ovat saaneet oman huoneen. Kaikki nukkuvat hyvin.

Mies kuorsaa niin että katto tärisee ja lapsi pyörii joka toinen minuutti levottomasti. Itse olen herkkäuninen.

sillä että herää hetkeksi yöllä tekemään jotain voi olla ihmisiin positiivinen vaikutus. Sitä siis ihan on tutkittu ja ne jotka olivat heränneet yöllä pariksi tunniksi olivat sitten oikean heräämisen aikaan ihan pirteitä.

en oikeasti usko että kukaan tuntee olevansa pirteä jos yöllä pitää touhuta jotain. Mielelläni kuitenkin lukisin tästä tutkimuksesta lisää!

Itse olen tehnyt tästä omaa tutkimustani talven aikana kun on pitänyt valvoa lumiaurojen takia.

Ei paljon piristä.

Siinähän myös oltiin yöllä hereillä pari tuntia ja kohennettiin välillä tulta ja pidettiin tulta. Yökukkuminen ei sovi työssäkäyvälle. Kyllähän se lasten kanssa kotona olevalle av-mammalle sopii, jos tällä on tarpeeksi iso sänky.

Koska yöllä herääminen ja hetken aikaa valvominen on ihmisen luontaisissa vaistoissa (eloonjääminen) niin on tutkittu että sillä että herää hetkeksi yöllä tekemään jotain voi olla ihmisiin positiivinen vaikutus. Sitä siis ihan on tutkittu ja ne jotka olivat heränneet yöllä pariksi tunniksi olivat sitten oikean heräämisen aikaan ihan pirteitä.

Sehän menee aivan kuten sanoit, että ihmiselle olisi luontaisesti edullisinta nukkua samoin kuin ennen muinoin. Enää se ei vain ole mahdollista länsimaisessa yhteiskunnassa. Pystyäkseen työn tekoon ihminen tarvitsee mahdollsimman keskeytymättömän yöunen. On herättävä tietyllä kellon lyömällä, eikä päiväohjelmaa voi säännellä nukkumisen perusteella.

SAmoinhan se on luontaista, että otettaisiin päivisin torkkuja. Tämäkään ei tavallisessa päivätyössä normaalisti onnistu.

Ap kuitenkin vääristeli jutun ihan toiseksi kuin mitä se oli Hesarissa. Se ei oikeastaan käsitellyt vauvojen ja lasten omassa huoneessa nukkumista lainkaan, vaan kyse oli ihmisten luontaisesta unirytmistä ja esihistoriallisista nukkumisjärjestelyistä.

jos olisi ollut valmiiksi samassa huoneessa.

Useimmat lapset kokevat olonsa turvallisemmaksi vanhemman läheisyydessä, ja se on luonnollista, ei eristäminen.

Nuorempi taas on huonouninen ja oppi pysymään omassa huoneessaan vasta 6-vuotiaana. Olin aika poikki hänen heräteltyään minua keskellä yötä vuositolkulla, koska päivät käydään töissä. Lomilla yöheräilyt eivät haittaa, koska on mahdollista ottaa päiväunet.

Niin, siinä jutussa haastateltu asiantuntija siis sanoi, että työssäkäyvälle tällaista ratkaisua ei voi suositella, koska on pakko saada nukuttua yhtenäiset yöunet.

Meillä esikoinen heräili tasaisin väliajoin omasta pinnasängystään ja piti sen verran möykkää, että minäkin (isä) heräilin siihen. Vaikka palstan mukaan isähän ei ikinä herää vauvan itkuun...

No koitettiin sitten sellaista versiota, että lapsi tuli meidän väliin nukkumaan. No kas kummaa, hän ei herännyt kertaakaan koko yönä, vaan nukkui melkein kellon ympäri. Toki lapsen kasvaessa välillä sai kantapäästä silmään ja avaria poskelle, mutta näihinkin tottuu ajan kanssa :)

Toisen lapsen kohdalla en edes pinnasänkyä jaksanut kasata. Hyvin nukkuvat molemmat, eivätkä heräile. Sitten kun nukkuvat omassa sängyissään, ainakin nuorempi (3v) herää kerran kaksi yössä.

Ja kykyään en edes oikeastaan osaa nukkua ilman siinä vieressä nukkuvaa tuhisijaa :)

Mutta hei, kukin tavallaan.

http://www.hs.fi/juttusarja/hyvinvointi/artikkeli/1329103518531



Vertailut osoittavat, että ihmisen nukkumisympäristön tärkein piirre on sosiaalisuus. Teollistuneita länsimaita lukuun ottamatta ihmiset nukkuvat kaikkialla pienemmissä tai suuremmissa ryhmissä.



Worthmanin tutkimissa kansoissa kiinnostavaa on etenkin se, miten ne suhtautuvat aikaan. Siinä missä yö on meille unen aikaa, monet muut kansat pysyttelevät hereillä niin kauan kuin ympärillä tapahtuu jotakin kiinnostavaa. Yöllä seurustellaan, kerrotaan tarinoita ja soitetaan musiikkia.



Myös raja nukkumisen ja valveen välillä on liukuva. Jos viettäisimme yön eféjen majassa Kongon demokraattisessa tasavallassa, huomaisimme, että heimon jäsenet heräilevät vähän väliä, nousevat juttelemaan ja palaavat taas nukkumaan.



Uskomattomalta voi tuntua se, että näissä kulttuureissa on aivan sallittua herättää ihminen uniltaan keskellä yötä. Meillä näin on totuttu tekemään vain hätätilanteessa.



Worthmanin mukaan hänen tutkimissaan kulttuureissa nukkumistapa perustuu ensijaisesti turvallisuuteen. On turvallista, että on paljon ihmisiä ympärillä. On turvallista, jos ihmiset heräilevät tiuhaan. On turvallista, kun ihmisten kanssa nukkuu eläimiä ja lähellä on tulisija.



Turvallisuutta luovat etenkin aistit. Worthmanin tutkimien kansojen nukkumisympäristö on täynnä ääniä. Koska ihmiset heräilevät usein, joku on aina valveilla ja huomaa vaaran.



Mitähän eféheimoon kuuluvalle ihmiselle tapahtuisi suomalaisessa makuuhuoneessa, korvatulpat korvissa? Saisiko hän unta?



Juuri jostakin tällaisesta on kysymys länsimaisessa unettomuusepidemiassa, Worthman uskoo. Tietoisesti tunnemme olevamme turvassa lukitun oven takana, mutta aivojemme evolutiivisesti vanhat osat kaipaavat tuttuja signaaleja vakuuttuakseen, että ympäristö on turvallinen.



Kun informaatiota ei tule ulkoa, sitä alkaa tulla sisältäpäin. Ajatukset alkavat pyöriä.



Tutkimusten mukaan mikään ei karkota unta yhtä hyvin kuin pelottavat ajatukset. Ne iskevät juuri, kun olemme yksin omassa huoneessamme ja koetamme saada unta.



Jos Worthmanin teoria pitää paikkansa, länsimaiset ovat nukkumisongelmiensa kanssa puun ja kuoren välissä.



Aivojemme vanhat osat kaipaisivat lohdutusta, jota saamme nukkumalla muiden kanssa ja kuuntelemalla heidän tuhinoitaan. Toisaalta meidät totutetaan lapsesta asti nukkumaan täydessä hiljaisuudessa yksin.



Nukkumisongelmamme saattavatkin johtua siitä, että evoluution mittapuussa me vasta totuttelemme nukkumaan uudella tavalla.



Worthman korostaa, että unirytmi, jossa nukutaan yhtäjaksoisesti illasta aamuun, ei ole universaali ilmiö. Se ei ilmeisesti ole edes lähellä ihmisen luontaista unirytmiä.



ja tässä suomalaisten asiantuntijoiden sanat

http://www.hs.fi/juttusarja/hyvinvointi/artikkeli/Mitä+sanovat+suomalai…



"Carol Worthman on aivan oikeassa siinä, että turvallisuus on meille tärkeää. Mutta siinä missä paimentolaisia uhkasivat muut heimot ja villipedot, meidän ajassamme uhat ovat abstrakteja: sosiaalisiin suhteisiin, työelämään tai rahaan liittyviä murheita.



Suurin syy terveiden suomalaisten unettomuuteen ovat juuri käsittelemättömät huolet. Jos asioita ei ehditä päivällä käydä läpi kiireen takia tai ne muista syistä sysätään sivuun, niitä käsitellään sitten yöllä. Joskus ne huolet on kannettava. Psykiatrisista häiriöistä, kuten masennuksesta, kärsivillä unettomuus on tietysti erilaista, kun se on osa sairaudenkuvaa.



Worthman puhuu kulttuureista, joissa nukutaan katkonaisesti ilman ongelmia. Se voi toimia jossakin heimokulttuurissa, mutta meidän kulttuurissamme se olisi kerta kaikkiaan mahdotonta. Jos ei yöllä nuku kunnolla, ei sitä kyllä päivälläkään ole kunnolla valveilla. Kouluissa se näkyy hyvin, kun puolet oppilaista nukkuu ensimmäisen tunnin."



Markku Partinen, neurologi ja unitutkija



"On totta, että yöllä ympärillämme olevat ihmiset lisäävät turvallisuudentunnetta. Suomessakin nukkui ennen samassa huoneessa lukuisia ihmisiä, eikä unettomuudesta kärsitty samalla tavalla kuin nykyisin.



Carol Worthman on oikeassa myös siinä, että muut turvallisuudentunteeseen vaikuttavat asiat ovat tärkeitä levollisen unen kannalta. Monissa tutkimuksissa on todettu lapsuuden kokemusten yhteys aikuisiän nukkumiseen. Monella lapsuuden traumaattiset kokemukset painottuvat iltaan ja yöhön, kun vanhemmat riitelivät iltaisin tai isä tuli yöllä humalassa kotiin. Tunnemuistissa olevat kokemukset palautuvat mieliin iltaisin aiheuttaen ahdistusta ja ylläpitäen unettomuutta.



Tutkimukset todistavat myös Worthmanin väitteen siitä, ettei yhtäjaksoiseen valveilla oloon ja nukkumiseen jakautunut vuorokausi sovi kaikille ihmisille. Tutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että jos ihmiset saisivat nukkua vapaasti, suuri osa heistä nukkuisi ruokailun jälkeen päiväunet."

Mutta ehdottomasti yhdessä nukkuminen ainakin symbioosiajan on välttämätöntä.

Vai että ihan välttämätöntä? Ja ihan ehdottomasti?

Jos teillä on nähty parhaaksi nukkua lapsenne kanssa 3-vuotiaaksi, ei se suinkaan tarkoita, että se olisi "ehdottomasti välttämätöntä" muille. Hassuja jotkut ihmiset, jotka pitävät omia mielipiteitä ja kokemuksiaan kiveenkirjoitettuina yleispätevinä totuuksina.

t. yksi vastasyntyneet vauvansa vieressä nukuttanut, joka kuitenkin ymmärtää perheiden erilaiset tilanteet ja tarpeet

että on normaalia ja turvallista nukkua muiden kanssa yhdessä. Että niin on aina tehty ja tehdään vieläkin suuressa osassa maailmaa!

Mutta ei meillä... kunnon av-mamma vie vauvan heti omaan huoneeseen!!

tuollaiset perhepetilapset.

Olen aika varma, että moni köyhä kehitysmaalainen jne. vaihtaisi osansa koska tahansa suomalaisen kanssa. Ei se ole mikään tietoinen valinta nukkua porukassa vaan pakko.

ja näkee ettei suurin osa ketjussa ole koko artikkelia lukenut.



Emme asu savimajoissa emmekä savupirteissä enää eikä leijonat vaani aidan takana. Eikä tuossa jutussa puhuttu sanallakaan LAPSIEN nukkumisesta.



No saahan tuostakin artikkelista provonomaisen aloituksen, että lasten kanssa pitää olla kuin paita ja persen täysi-ikäiseksi saakka. Itse kyllä luin täysin eri tavalla.



Artikkelissa sanotaan mm. ettei yhtämittainen yön mittainen unijakso ole välttämättä ihmiselle luontainen olotila.



>>> Eli mitä ihmettä äidit valittavat, että joutuvat yöllä heräämään pikkulapsien takia. Tuohan on luksusta ja niin naturel kuin ikinä voi olla.

jos olisi ollut valmiiksi samassa huoneessa.

Useimmat lapset kokevat olonsa turvallisemmaksi vanhemman läheisyydessä, ja se on luonnollista, ei eristäminen.

Nuorempi taas on huonouninen ja oppi pysymään omassa huoneessaan vasta 6-vuotiaana. Olin aika poikki hänen heräteltyään minua keskellä yötä vuositolkulla, koska päivät käydään töissä. Lomilla yöheräilyt eivät haittaa, koska on mahdollista ottaa päiväunet.

Siis tämä huonouninen nukkui huonosti myös vieressä. Heräili pari kertaa yössä, monesti itkien. Siinä on ihan sama missä se lapsi nukkuu, kyllä siihen herää. Usein vieressä nukkuessa huomasin, että lapsi rääkäisi ja käänsi kylkeä ja oli nukahtanut uudestaan parin minuutin sisällä, itse sitten valvoin pari tuntia, enkä todellakaan ollut aamulla virkeä.

Tunkee nimittäin joka yö meidän väliin. Illalla nukahtaa omaan sänkyyn, mutta aamulla rötköttää meidän välissä.

Nukkuvat siestoja päivällä.

Miksi pitää ihannoida kehitysmaiden oloja yhdessä, kun ei voi ihailla toisessakaan suhteessa? Kun ajattelee, että noissa esimerkkimaissa ihan yleisesti lapsityövoimaa käytetään, ihmisten asuinolot ovat hirvittävät (katsotteko ollenkaan mitään dokumentteja?), ravinto on kauheeta moskaa, saastunutta vettä, saastunut maaperä, on sairauksia, syöpäläisiä, rikollisuutta, surkeutta, lääkityksen ja tiedon puutetta, ei kunnon koulutusta, ei lukutaitoa yleisesti, naisten oikeudet nolla, ihmiselämän arvo nolla, lapsikuolleisuus valtavaa, nälänhätää jne. niin anteeksi vain, mutta sellaisten maiden systeemeistä ei ole minulle malliksi. Ei mitään slummien ja savimajojen surkeista olosuhteista johtuvia systeemejä minun kotiini.

oikein

Ideana oli että nukuttiin naapureiden ja sukulaisten kanssa.

itse en tee noin. tahdon oman tilani

vaikka ihmiset ympärillä ja av:lla vouhkaisivat mitä. Kyllä se nyt on vähintäänkin omituista, että kaksi aikuista nukkuu samassa huoneessa ja vauva yksin toisessa huoneessa.

tehdä niinku meistä on hyvältä tuntunut. Eli ollaan nukuttu yhdessä pitkään ja sitten lapset yhdessä isossa sängyssä vierekkäin tai yhteisessä makuuhuoneessa.