Luitteko eilen Hesarista, että meidän pitäis nukkua perheinä yhdessä eikä hylätä lapsia(kaan) yksin?

Lapset sai vauvana ja taaperona nukkua vieressä ja edelleen saavat tulla meidän viereen jos haluavat. Viime yönäkin ne tupsahteli yksitellen kaikki kolme meidän sänkyyn eli lopulta nukuttiin siellä kaikki.



Itse olen aina halunnut mieluummin nukkua jonkun kanssa kuin yksin. Nukun niin paljon paremmin kuin yksin.

Siinähän myös oltiin yöllä hereillä pari tuntia ja kohennettiin välillä tulta ja pidettiin tulta. Yökukkuminen ei sovi työssäkäyvälle. Kyllähän se lasten kanssa kotona olevalle av-mammalle sopii, jos tällä on tarpeeksi iso sänky.

Sittemmin olen nukkunut monenlaisessa ja monilukuisessa seurassa, ja se on mukavampaa.



Enpä siis kiellä tätä iloa lapseltanikaan. Nukumme hyvin ja kyllä tähän petiin vielä jokunen muu ihminen mahtuisi.



Joskus kaipaan omaa tilaa ja vapautta (tosin juuri nyt en osaa nukkua ilman vauvaa, olen levoton hänen puuttuessaan), ja silloin voin sitten nukkua eri sängyssä (/sohvalla) tms.



Mutta enmmäkseen olen laumassa nukkuja.

ehkä tää kuittaa oluen juonnin lasten nähdessä..?

tämän, koska tunnen aika hyvin suomalaista kulttuurihistoriaa.



Ja toteutan sitä itsekin, mutta en viitsi sanoa minkäikäisen lapsen kanssa ;)

eri huoneeseen kuin itse, on jotenkin pimeä.



Me nukumme vauvan kanssa poski poskea vasten:)

Siinähän myös oltiin yöllä hereillä pari tuntia ja kohennettiin välillä tulta ja pidettiin tulta. Yökukkuminen ei sovi työssäkäyvälle. Kyllähän se lasten kanssa kotona olevalle av-mammalle sopii, jos tällä on tarpeeksi iso sänky.

molemmat paremmin, jos nukutaan kaikki samassa lasten kanssa. Ei yö heräilyjä yms, itkemisiä. Tasaista tuhinaa aamuun saakka.

nukuttu lasten kanssa, molemmat tyttöjä lähes joka yö samassa sängyssä, nukun lasten keskellä! Erosta 3vuotta aikaa ja tytöt nyt 9 ja 12v...Tietenkin ennenkin eroa sai lapset tulla aina viereen jos yöllä halusivat, illalla yleensä pyysin että menevät omiin sänkyihinsä.

Niin, siinä jutussa haastateltu asiantuntija siis sanoi, että työssäkäyvälle tällaista ratkaisua ei voi suositella, koska on pakko saada nukuttua yhtenäiset yöunet.



Mutta tervemenoa vain heimolaisten savimajoihin toteuttamaan evoluution valitsemaan nukkumarytmiä!

vastasyntyneen nukuttaminen eri huoneeseen ja vastasyntyneen yksinään nukahtamaan oppimaan pakottaminen on luonnotonta,, luonnonvastaista,, missä äidin biologiset vaistot? säälittää ne vauvat jotka sen kohtalon saa... lapsi/lapset ja äiti samassa,, nukkukoon mies missä parhaiten nukkuu,, =kaikki onnellisia :-)

Ja hyvin nukutaan yhteinäiset unet ilman heräilyjä isommalla poppoolla.



että sellaisia terveisiä asiantuntijalle.(ja juttua en siis ole nähnyt)

nukkua vauvan vieressä, mutta vauva ei yhtään ollut samaa mieltä:( Nukkui sitten omassa pinnasängyssä, joka oli kylläkin kiinni meidän sängyssä. Nykyisin 2-vuotias on nukkunut jo pidempään omassa "isojen" sängyssä, mutta edelleen samassa huoneessa niin lähellä, että yöllä yletän silittämään nousematta itse. Joskus lapsi saattaa tulla hetkeksi viereen, mutta siirtyy aina itse takaisin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. Jokainen tavallaan, kaikki eivät ilmeisesti pieninäkään viihdy liian tiiviisti...

Niin, siinä jutussa haastateltu asiantuntija siis sanoi, että työssäkäyvälle tällaista ratkaisua ei voi suositella, koska on pakko saada nukuttua yhtenäiset yöunet. Mutta tervemenoa vain heimolaisten savimajoihin toteuttamaan evoluution valitsemaan nukkumarytmiä!

korvissa kun se lapsi huutaa toisessa huoneessa vai viekö ne sen lapsen kenties naapuriin?

Meillä lapsi siirtyi omaan huoneeseen 9 kk iässä. Syynä se, että alkoi heräillä useana yönä viikossa valvomaan pariksi tunniksi joskus 02-05 välillä. Minä sitten heräsin niinäkin öinä kun vauva nukkui :/ Testimielessä siirryimme miehen kanssa eri huoneeseen, ja nuo yökukkumiset loppuivat kirjaimellisesti heti. Ja tiedän ettei vauva valvonut, kun itsellä meni pari viikkoa ennen kuin osasin nukkua taas yön läpi ja kävin niinä öinä kurkkimassa vauvaa.



Lisäksi olemme kaikki kolme levottomia nukkujia. Miehelle ja minulle riittää juuri ja juuri 160 cm leveä sänky, aina jos on sitä kapeampi nukumme huonosti. Lapsi on aina nukkunut omassa sängyssään ties miten päin, ja kun on joskus olosuhteiden pakosta nukuttu samassa sängyssä niin eipä siinä vanhemmat paljon ole unta saaneet kun yksi on välillä poikittain ja välillä potkii unissaan miestä munille tai huitaisee minua kasvoille.



Oisko kuitenkin niin, että eri ihmisille sopivat erilaiset ratkaisut, tässäkin asiassa.

vauvan kanssa samassa sängyssä, jos kummatkin olisi rauhallisia nukkujia. Itse en pystynyt nukkumaan vauva vieressä, koska tiesin kuinka paljon pyörin yöllä. Siksi vauva nukkui pinnasängyssä sänkyni vieressä. 10kk iässä siirsin pinnasängyn toiseen huoneeseen, koska lapsi nukkui pyörien ja pitäen "meteliä", niin etten saanut taaskaan nukutuksi. Sairasteluöitä lukuunottamatta lapsi on nukkunut täydet yöunet, omassa huoneessaan. Aamulla köllitään sitten jokunen tovi vierekkäin ja hellitellään yhdessä sängyssä.

Itse koin hyvin ahdistavana lapsena sen, että nukuimme kaikki samassa huoneessa vanhempien ja kolmes sisarukseni kanssa. Kovasti olisin kaivannut omaa rauhaa.

Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Ennen kuin perhepetiläiset tukehtudutte omahyväisyyteenne, lukekaa edes se juttu.



Jutussa ei kehotettu perheitä nukkumaan yhdessä, vaan kerrottiin miten esihistoriallisella ajalla ja joissain heimokulttuureissa toimitaan. Päinvastoin todettiin, että tämä esihistoriallinen malli ei sovellu nykyiseen, länsimaiseen maailmaan. Ylipäänsä aihe ei käsitellyt vauvojen tai lasten nukkumista.



Pointti oli se, että ennen perheet, heimot ym yhteisöt nukkuivat kaikki yhdessä. Koko ajan oli joku hereillä, juteltiin, torkuttiin ja tarpeen tullen heräteltiin muita nukkujia. Yöuni ei ollut yhtenäistä, vaan heräilyjä oli useampia. Yöllä oli yksi pidempi, parin tunnin hereilläolojakso.



Kuinka ylipäänsä voitte nähdä maailman näin mustavalkoisena? Ette ymmärrä olevan erilaisia perheitä erilaisine tarpeineen. Meilläkin on vauvat vastasyntyneinä nukkuneet vieressä, mutta siirtyneet omiin sänkyihinsä siinä vaiheessa, kun on havaittu heidän nukkuvan siellä paremmin. Kuopus jopa 8 kk ikäisenä omaan huoneeseen, kun uni maistui hänelle siellä paljon paremmin kuin vieressäni (tuon ikäinen olisi varmasti osannut protestoida, jos muutos ei olisi tuntunut hänestä mieluisalta. Niin ei kuitenkaan tehnyt. Päinvastoin oli tyytyväisen oloinen). Onpas kauheaa.

sitten siirtyi omaan pinnasänkyyn ja puolen vuoden iässä omaan huoneeseen nukkumaan. Ja näin ollaan nukuttu kaikki parhaiten, lapsen uni ei häiriinny (on nyt 3-v) ja me vanhemmat voimme valvoa niin kauan kuin haluamme. Joillekin perhepeti voi jostain kumman syystä toimia, mutta ajatellen syvää rem-unen saavuttamista ja terveellistä nukkumista ei perhepeti ole se kaikkein tervein vaihtoehto.

ja hilasivat sänkynsä mun sänkyyn kii ja mä nukun heidän keskellä. Kotonaki usein toinen kantaa patjan mun huoneeseen ja toinen nukkuu mun vieressä parisängyssä. 6 ja 8 vuotiaat lapset, oon yh. Saavat nukkua mun kanssa jos haluavat. Iteki nukun paremmin heidän kanssa. Ja vauvana nukkuivat aina mun kyljessä kii. Ja olivat paljon sylissä. On kehuttu, että mulla on reippaat ja tasapainoiset lapset. Varmaan saaneet minulta turvaa ja huomiota.

jos he ovat samassa asunnossa. Miten ihmeessä lapsi voi olla yksin, jos vanhemmat ovat viereisessä huoneessa? Koskaan ei ole lapsi huutanut, kun nukkuu omassa huoneessaan. Kun turvallisuudentunne on kunnossa, niin lapsi uskaltaa nukahtaa omaan huoneeseen.

meillä ainakin vanhempi on nukkunut omassa sängyssään omassa huoneessaan aika pienestä eikä koskaan heräile öisin. Nuorempi taas on huonouninen ja oppi pysymään omassa huoneessaan vasta 6-vuotiaana. Olin aika poikki hänen heräteltyään minua keskellä yötä vuositolkulla, koska päivät käydään töissä. Lomilla yöheräilyt eivät haittaa, koska on mahdollista ottaa päiväunet.