Mies haluisi lähteä kahdenkeskiselle matkalle kanssani

mies ajatteli ulkomaan matkaa, mutta itse nyt harkitsen kotimaan "minilomaa" yksi yö poissa.



Tosissaan kun on tuo "sääntö" 1v-1yö, niin uskaltaako vauvaa jättää edes päiväksi mummolaan hoitoon??





AP

samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa siitä, että mikä kumma se on, jos puoliso haluaa viettää kahden kesken aikaa. Minä ainakin haluan/tarvitsen välillä aikaa vain mieheni kanssa.



Kokeilkaa yhden yön reissua ensin, jos kerran lähtö mietityttää.

Eli jollekin muulle, kuin ensisijaiselle hoitajalleen. Jos vauva ei enää heräisi yöllä, niin voisi jättää niin, että veisin illalla vähän ennen nukkumaanmenoa hoitoon ja hakisin heti aamulla. Mutta en veisi vauvaa esim. lauantaiaamuna ja hakisi sunnuntai-iltana, ihan liian pitkä aika.

mies ajatteli ulkomaan matkaa, mutta itse nyt harkitsen kotimaan "minilomaa" yksi yö poissa.

Tosissaan kun on tuo "sääntö" 1v-1yö, niin uskaltaako vauvaa jättää edes päiväksi mummolaan hoitoon??

AP

juuri tuon "säännön" takia. Varhaisten erojen vaikutusta ei voi tutkia kokeellisesti, joten tutkimusta, josta säännön voisi suoraan johtaa ei ole. Siksi monet helposti ajattelevat, että sääntö on pelkkaa huuhaata ja he "tietävät", että varhaisista eroista ei tule traumoja. Tuohon sääntöön on kuitenkin päädytty lastenpsykologisen kokemustiedon ja epäsuoran tutkimustiedon perusteella. Itse en halunnut riskeerata asialla. Muistaakseni vielä juuri 6kk on kaikkein kriittisin aika vauvan ja lähimmän vanhemman suhteessa.

Sinänsä on tietenkin täysin normaalia ja jopa toivottavaa haluta viettää aikaa puolisonsa kanssa :)

Ap, voit jättää jopa sen puolivuotiaasi hoitoon, jos ei kahdeksi ainakin yhdeksi yöksi. Pidempi ulkomaanmatka olisi kieltämättä vähän liian pitkä.



On se aina eri asia olla kahdestaan yötä jossain, vaikka edes kotona, kun käydä erikseen leffassa tai kahvilla kavereiden kanssa lasten ollessa kotona toisen vanhemman kanssa. Ei samaa kyllä aja myöskään se, että käydään yhdessä kahvilla jossain, vaikka jotkut niin väittääkin.



Yksikin yö rauhassa kahdestaan tekee jo paljon.

eikä kertaakaan ole ollut vielä yökylässä tai erossa vanhemmistaan koko yötä. En vain pysty olemaan hänestä erossa! Mun mielestä liian pieni :)



Tee niin kuin susta tuntuu hyvältä. Jos vähänkin epäilet, ettet ole vielä valmis jättämään puolivuotiasta ilman sua niin älä jätä! Kyllä ne lapset ehtii myöhemminkin olemaan erossa vanhemmistaan!

Ap, voit jättää jopa sen puolivuotiaasi hoitoon, jos ei kahdeksi ainakin yhdeksi yöksi. Pidempi ulkomaanmatka olisi kieltämättä vähän liian pitkä. On se aina eri asia olla kahdestaan yötä jossain, vaikka edes kotona, kun käydä erikseen leffassa tai kahvilla kavereiden kanssa lasten ollessa kotona toisen vanhemman kanssa. Ei samaa kyllä aja myöskään se, että käydään yhdessä kahvilla jossain, vaikka jotkut niin väittääkin. Yksikin yö rauhassa kahdestaan tekee jo paljon.

Etenkin äideille täydellinen vapaus perheestä tekee erittäin hyvää! Huomaa, että mies pärjää lasten kanssa ja saa vihdoinkin lukea lehdet rauhassa, istua kahvilla, nukkua kunnolla.

Yksi yö omaa elämää parantaa naisen jaksamista paljon enemmän kuin parisuhdeyö.

samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa siitä, että mikä kumma se on, jos puoliso haluaa viettää kahden kesken aikaa. Minä ainakin haluan/tarvitsen välillä aikaa vain mieheni kanssa. Kokeilkaa yhden yön reissua ensin, jos kerran lähtö mietityttää.

Ei parisuhde voi ikuisesti olla pelkkää hotelliviikonloppua, kyllä se pysyvä ja pitävä pohja luodaan arjessa. Loukkaantuisin miehelle todella syvästi, jos hän kuvittelisi, että minulle riittää parisuhteeksi muutama yö vuodessa ja kotona olo olisi ankeaa arkea.

sivuraiteelle sen verran että en kommentoi sitä pitäiskö ap:n nyt lähteä, vaan sitä että mikä ihme saa jonkun ajattelemaan että siinä olisi jotain vikaa jos mies haluaa vaimon kanssa kaksin lähteä vaikka kahdeksi päiväksi jonnekin ja laittaa lapset hoitoon!? Sehän on sitä parisuhteen hoitamista että vähän aikaa voi keskittyä vain siihen toiseen aikuiseen ihmiseen!

että voi ohittaa sen, että nyt ollaan perhe ja otetaan huomioon muitakin ihmisiä eli ne lapset. Jos parisuhdetta ei osaa hoitaa arjessa, ei niistä parin päivän viikonloppulomista ole iloa.

Saa se mies haluta lähteä vaimon kanssa kaksin vaikka maailman ääriin, mutta kaikkea ei saa, vaikka miten tahtoisi. Ei lapsi mene rikki, vaikka päätyisi yökylään, mutta ei se mieskään siitä hajoa, jos ei pääse parisuhdelomalle.

Aika heikoissa kantimissa sellainen parisuhde, jossa mies ei näe muuta kuin omat tarpeensa.

on sanonut, että kotona olo on ankeaa arkea? Kyllä arki on mukavaa, ja asiat sujuu ihan hyvin, ja silti kaipaan välillä irtiottoa siitä. Ja teen sen välillä yksin, välillä kaksin miehen kanssa. Ja meillä on kyllä ihan onnellinen perhe, niin vanhemmat kuin lapsetkin.

vanhempien keskeinen aika on tärkeää ja hyväksi, kunhan siinä ottaa huomioon myös lapset. Vauva-aikana mielestäni riittää lyhyemmät hetket, mutta useampi yö on liikaa.



Miksette voisi mennä vaikka syömään ja leffaan ja lähteä reissuun, kun vauvakin on jo isompi? Me olimme viikonloppumatkalla, kun lapsi oli 2-vuotias. Sitä ennen lapsi saattoi olla yöhoidossa niin, että illalla veimme ja aamulla olimme taas paikalla.



Vauvalla kun tuo aikakäsityskin on hieman eri kun aikuisella. Ei pysty ymmärtämään sitä, että äiti ja isä tulevat kyllä aikanaan takaisin, joten viikonloppu on vauvalle aika tuskaa.

mies ajatteli ulkomaan matkaa, mutta itse nyt harkitsen kotimaan "minilomaa" yksi yö poissa.

Tosissaan kun on tuo "sääntö" 1v-1yö, niin uskaltaako vauvaa jättää edes päiväksi mummolaan hoitoon??

AP

juuri tuon "säännön" takia. Varhaisten erojen vaikutusta ei voi tutkia kokeellisesti, joten tutkimusta, josta säännön voisi suoraan johtaa ei ole. Siksi monet helposti ajattelevat, että sääntö on pelkkaa huuhaata ja he "tietävät", että varhaisista eroista ei tule traumoja. Tuohon sääntöön on kuitenkin päädytty lastenpsykologisen kokemustiedon ja epäsuoran tutkimustiedon perusteella. Itse en halunnut riskeerata asialla. Muistaakseni vielä juuri 6kk on kaikkein kriittisin aika vauvan ja lähimmän vanhemman suhteessa.

Sinänsä on tietenkin täysin normaalia ja jopa toivottavaa haluta viettää aikaa puolisonsa kanssa :)

Kerrankin fiksu vastaus. Se sääntö ei ole huuhaata.

sivuraiteelle sen verran että en kommentoi sitä pitäiskö ap:n nyt lähteä, vaan sitä että mikä ihme saa jonkun ajattelemaan että siinä olisi jotain vikaa jos mies haluaa vaimon kanssa kaksin lähteä vaikka kahdeksi päiväksi jonnekin ja laittaa lapset hoitoon!? Sehän on sitä parisuhteen hoitamista että vähän aikaa voi keskittyä vain siihen toiseen aikuiseen ihmiseen!

että voi ohittaa sen, että nyt ollaan perhe ja otetaan huomioon muitakin ihmisiä eli ne lapset. Jos parisuhdetta ei osaa hoitaa arjessa, ei niistä parin päivän viikonloppulomista ole iloa. Saa se mies haluta lähteä vaimon kanssa kaksin vaikka maailman ääriin, mutta kaikkea ei saa, vaikka miten tahtoisi. Ei lapsi mene rikki, vaikka päätyisi yökylään, mutta ei se mieskään siitä hajoa, jos ei pääse parisuhdelomalle. Aika heikoissa kantimissa sellainen parisuhde, jossa mies ei näe muuta kuin omat tarpeensa.

voi jeesus sentään! Mistä ihmeestä päättelit että mies näkee vain omat tarpeensa? Eihän se nyt niin ole. Ne lapset otetaan kyllä huomioon ihan ympärivuorokautisesti, eikä se varmaan maailmaa kaada että joku muu ottaa ne lapset huomioon kahden päivän ajan (ja nämä vanhemmat varmaan vielä kyllä soittelevat lapsille sinäkin aikana). Ja kukaan ei myöskään sanonut että parisuhdetta ei hoidettaisi arkena, mutta kyllä ne lomatkin kuuluu siihen parisuhteen hoitamiseen ihan yhtälailla. Lisäksi mies voi peräti ajatella, että myös vaimolle tekee hyvää pikku breikki.

Ei parisuhde voi ikuisesti olla pelkkää hotelliviikonloppua, kyllä se pysyvä ja pitävä pohja luodaan arjessa.--

..kaverini teki pari viikonloppureissua lapsensa ollessa puolivuotias ja kaikki meni loistavasti kun poika oli meillä hoidossa (olemme kummit). Nyt taas meidän puolivuotias on alusta asti ollut herkkä, enkä voi kuvitella jätäväni yksin paria tuntia pidempään, saa sellaiset eroahdistukset ettei suostu edes syömään..:'(

vielä tuossa vaiheessa, vaikka nuo edellä kärisevät palsta mamat olisivat mitä mieltä tahansa. Ehditte lemmenlomille myöhemminkin, kun vauva on isompi. Jos parisuhde kaatuu siihen, ettei päästä vauva-aikana kahdenkeskisille matkoille, niin se tuskin kestäisi muutenkaan. Mutta kyllähän monen palsta maman miehet tuntuvat olevan lähinnä uhmaikäisen tasoista minäminäminäminä-porukkaa.

juuri tuon "säännön" takia. Varhaisten erojen vaikutusta ei voi tutkia kokeellisesti, joten tutkimusta, josta säännön voisi suoraan johtaa ei ole. Siksi monet helposti ajattelevat, että sääntö on pelkkaa huuhaata ja he "tietävät", että varhaisista eroista ei tule traumoja. Tuohon sääntöön on kuitenkin päädytty lastenpsykologisen kokemustiedon ja epäsuoran tutkimustiedon perusteella. Itse en halunnut riskeerata asialla. Muistaakseni vielä juuri 6kk on kaikkein kriittisin aika vauvan ja lähimmän vanhemman suhteessa.

Kuten senkin, ettei raskausaikana tupakointi ole mitenkään haitaksi kenellekään, jos äidille tulee hirveät vieroitusoireet röökaamisen lopettamisesta.

Mä en kyllä ikinä jättäisi puolivuotiasta muille kuin siis toiselle vanhemmalle ellei nyt olisi aivan absoluuttisen pakko noin pitkäksi aikaa.



Miksette mieluummin sovi vaikka, että käytte vaikka kerran kuussa syömässä kaksisteen tai leffassa. Tai jos oikein huonossa jamassa parisuhde, niin vaikka kerran viikossakin.



Toki jokainen tekee tavallaan ja kyllä ne lapset hengissä selviävät siitä viikonloppureissusta kun on pakko. Voi tietty olla hoitajille rankkaa jos 6 kk huutaa eroahdistusta esim 36 h yhtä soittoa.



Mä siis ihan hyvillä mielin jättäisin vaikka vieraalle hoitajallekin kerran viikossa vauvan ennemmmin kuin koko viikonlopuksi.

eli parsuhde on ihan normaali ei mitenkään kamalaa mutta ei tietenkään "pelkkää juhlaa". Eli olemme perus onnellisia.



Kahden keskinen aika on aika kortilla, yleensä illalla (muutama tunti) on ns kahdenkeskistä aikaa, jolloin yleensä katsotaan leffa ja herkutellaan (molemmat yleensä aika väsyneitä)



Kahdestaan ei olla pitkään aikaan käyty missään, viimeksi ennen kuin raskauduin niin käytiin juhlimassa synttäreitäni :)



Eli mies haluisi vaan "hetken" olla kahdestaan

ns poissa arjesta. Mutta ei siis sillä periaatteella että haluaisi pakoilla perhettä. Molemmat viihdymme hyvin kotonakin, ja lasten kanssa myös puuhaillaan mukavia :)



en vaan osaa päättää onko oikein vain väärin lähteä ja jättää vauvakin hoitoon, uskon että isompi lapsi kyllä pärjää.



AP

Kahdenkeskinen aika on niin tärkeää, että ollaan valmiita jättämään vauva pitkäksi aikaa (huom! lapsen näkökulmasta) muiden hoitoon. Parisuhdetta voi hoitaa muutenkin kuin yön yli reissuilla. Puolivuotias elää vielä symbioosivaihetta, joten noin pitkä ero on riskitekijä lapsen psyykkisessä kehityksessä. Kannattaisi ajatella asioita hiukan pidemmällä perspektiivillä. Puoli vuotta eteenpäin ja lapsi on ihan eri tavalla valmis jäämään muiden hoitoon. Puolessa vuodessa kenenkään liitto tuskin menee puihin, vaikkei kahdenkeskistä aikaa olisi viikonlopun vertaa. Lyhyemmästä ajasta ei ole lapselle harmia kun taas aikuinen kykenee nauttimaan siitäkin.



Hämmästyttää jotenkin perheeseen sitoutumisen puute tai vähyys.