Sinä, joka joudut työksesi olemaan ystävällinen ja iloinen

En nyt ihan noin kyrsiintynyt ole työhöni, mutta totta on, että me päällikkötason työntekijät ollaan aika puun ja kuoren välissä. Emme pysty vaikuttamaan isoihin päätöksiin, ja vaikka kokisimme ne vääriksi, ne on silti perusteltava alaisille ja pantava toimeen.

Ja jos on vähänkään isompi työporukka, niin aina sinne pari paskapäätä mahtuu joukkoon, jotka yrittävät etuilla muiden kustannuksella. Kun eivät onnistu, kostavat valittamalla sinua ylemmäs ja parjaamalla sinua muille alaisillesi.

Sinulla itselläsi tietenkään ei ole oikeutta harmistua ja haukkua ketään, paitsi korkeintaan toiselle päällikkötasoiselle.

Kotona on väsynyt. Ei minun tarvitse mielinkielin olla, mutta sosiaalialalla vaaditaan pitkää pinnaa, maltillisuutta, empaattisuutta, aitoa läsnäoloa, rauhallisuutta, iloisuuttakin.

Kotona on poikki. Poikki, poikki, poikki.

Aivan sama fiilis! Olen koulukuraattori ja tuntuu siltä, että meillä kyllä suutarin lapsilla ei ole kenkiä. En jaksa kotona mitään! Ja ymmärtäminen, kuunteleminen ja sosiaalisuus jää kylä töihin.

minua mietityttää, jos joutuu asennoitumaan siihen, että on ystävällinen ja iloinen, onko sillä positiivinen vaikutus laajemmin omaan elämään?

Tosin, töissä voi sitten näyttää huonona päivänä työkavereille että on huono päivä, eli ihan koko päivää ei tarvitse olla naama hangonkeksinä, jos olo ei ole sellainen oikeasti.

Ihmisiä ne positiivisetkin ihmiset ovat ja jos on päivän ajan teeskenneltävä sellaista olotilaa, mikä oikeasti ei ole päällä niin kyllä se syö ihmistä.

Tosin, se että töissä pitää olla aina ystävällinen ja iloinen vaikuttaa siihen että osaan pitää itseni mukavana jos seurassa on sellaisia ihmisiä joista en oikeasti pidä, mutta joiden kanssa on "pakko" olla tekemisissä. Esimerkiksi valta osa miehen kavereista on sellaista seuraa että mieleni tekisi oikeasti vain v***uilla heille, mutta heidän seurassaan voin vetää sen työnaaman päälle ja pitää sopua yllä. Joku voi sanoa tuota teeskentelyksi, jota se tosin osin on, mutta minulle on tärkeää että mieheni on hyvällä tuulella ja hänen kavereistaan riiteleminen on viimeisiä asioita mitä haluan tehdä. Hänelle on kuitenkin tärkeää että tulen hänen kavereidensa kanssa toimeen.