Ulkoileeko teidän 4-5 vuotiaat ilman aikuista?

kuinka pienten on PÄRJÄTTÄVÄ yksin. Omien lasten tarpeet mm. vanhemman seura pihalla, torjutaan.



"Meillä on karu kasvatusasenne. ”Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.” ”Koira elää kiitoksella, kissa pään silityksellä. ” ”Älä totuta sitä syliin!” ”Älä kehu, ettei ylpisty!” Ei siis kiitetä, ei naureta eikä silitellä. Ja juuri päinvastoin suosittaisi lastenpsykiatrinen tutkimus toimittavan. Tässä meillä monella on peiliin katsomisen paikka. Karu itse koettu oma kasvatus on johtanut siihen, että maalaisjärkeä ei vain ole joten turha sitä on vaatia. Se on asennekysymyskin. Monilla muilla kulttuureilla on lämpimämpi suhtautuminen lapseen, mutta meillä pelätään ylipaapomista ja curling-vanhemmuutta. Liiallisen lepsuus kuitenkin syntyy siitä, että itse ei ole aikanaan saanut tarvitsemaansa lohtua ja apua ja ylireagoi oman lapsensa tarpeisiin. Helppo on jatkaa perhearvojen vähättelyä ja ajaa vielä isommalla autolla poispäin kotoa, tutun turvalliseen, 150%:sta panosta vaativan työpaikan kyynerpääkiireeseen."



Kukaan neljävuotias ei halua olla yksin. Mutta kyllähän ne hiljaa pärjäävät, kun huomaavat, ettei äiti osaa/halua vastata lapsen vanhemmuuden tarpeeseen.

eli hakee ensin kaveria jostain naapurista (päättyvä tie hiljaisella ok-alueella) ja jos ei saa kaveria jää usein itsekseen leikkimään kotipihaan. Välillä olen itse myös ulkona pienemmän lapsen kanssa, aina en ehdi tai viitsi pienempää pihalle iltaisin raahata kovilla pakkasilla kun jo hoidossa ovat paljon ulkoilleet.



3,5 v reviiri oli oma kotitie, 4,5 v laajennettiin naapuritielle,jossa myös asuu kavereita. Saa siis hakea kaveria kun kertoo kenelle menee. Jos on jäämässä sinne kaverin pihaan leikkimään, menen mukaan tai soitan sinne ja kysyn tuliko perille/jäivätkö sinne ja kerron kotiintuloajan. Vastavuoroisesti menee näin naapuruston muidenkin lasten kanssa. Ensi kesänä harkitsen reviirin laajentamista lähipuistoon, jonne matkaa vajaat 300 m ja näköyhteys pihaltamme. Yksi tienylitys 40 km/h aluella suojatietä, muuten kevyenliikenteenväylää matka.

No huh huh. Taas on joko-tai ajattelu valloillaan. Kun lapset keskenään touhuaa ulkona, leikkivät vaikkapa lumikasassa, normaalisti siellä kieritään ja ryömitään niin että lunta saattaa tosiaan vaikka tulla kasvoille tai kaverin käsi saattaa osua omaan käteen. Mutta tämä ei yleensä lasta haittaa. Lähes poikkeuksetta nämä lapset, jotka ulkoilevat kotona vain vanhempiensa kanssa, eivät päiväkodinkaan pihalla kestä yhtään "rajumpia" leikkejä vaan alkavat heti ulvoa jos joku heitä leikin tiimellyksessä vahingossa hipaisee. Tai jos lumikasassa peuhatessa lunta menee naamaan. Lasten olisi tervettä' oppia, ettei tällainen ole vaarallista eikä kukaan heitä tässä kiusaa, leikki jatkuu ja lumet voi pyyhkäistä pois.



Mitä yhteistä tällä on piiskaamisen kanssa?

Meillä 3- vuotias menisi yksin pihaan jos päästäisi.

kuinka pienten on PÄRJÄTTÄVÄ yksin. Omien lasten tarpeet mm. vanhemman seura pihalla, torjutaan.

"Meillä on karu kasvatusasenne. ”Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.” ”Koira elää kiitoksella, kissa pään silityksellä. ” ”Älä totuta sitä syliin!” ”Älä kehu, ettei ylpisty!” Ei siis kiitetä, ei naureta eikä silitellä. Ja juuri päinvastoin suosittaisi lastenpsykiatrinen tutkimus toimittavan. Tässä meillä monella on peiliin katsomisen paikka. Karu itse koettu oma kasvatus on johtanut siihen, että maalaisjärkeä ei vain ole joten turha sitä on vaatia. Se on asennekysymyskin. Monilla muilla kulttuureilla on lämpimämpi suhtautuminen lapseen, mutta meillä pelätään ylipaapomista ja curling-vanhemmuutta. Liiallisen lepsuus kuitenkin syntyy siitä, että itse ei ole aikanaan saanut tarvitsemaansa lohtua ja apua ja ylireagoi oman lapsensa tarpeisiin. Helppo on jatkaa perhearvojen vähättelyä ja ajaa vielä isommalla autolla poispäin kotoa, tutun turvalliseen, 150%:sta panosta vaativan työpaikan kyynerpääkiireeseen."

Kukaan neljävuotias ei halua olla yksin. Mutta kyllähän ne hiljaa pärjäävät, kun huomaavat, ettei äiti osaa/halua vastata lapsen vanhemmuuden tarpeeseen.

ovat MUUTENKIN arkoja lapsia, ja siksikin ulkoilevat vanhempiensa kanssa.

ovat MUUTENKIN arkoja lapsia, ja siksikin ulkoilevat vanhempiensa kanssa.

asutaan omakotitalossa ja naapurien lapset ja meidän lapset viilettää pitkin pihoja. Jos olen samaan aikaan itse ulkona, lapset ei tosiaan välitä minusta mitään vaan leikkivät kavereidensa kanssa. Pitäisin todella outona sitä, etten antaisi lasteni olla ulkona kavereiden kanssa vaan äidin kanssa pitäisi potkia palloa.

Ja suosittelen kyllä jokaiselle tuon ikäiselle lapselle ulkoilua kavereiden eikä vanhempiensa kanssa mikäli vaan piha on sellainen jossa lapset voi keskenään olla. Töissä (päiväkoti) näkee niin paljon näitä lapsia jotka on joka minuutti vanhempiensa valvovan silmän alla eivätkä saa tehdä mitään ilman heitä. Ovat kaikki tosi nössyköitä ja pillittävät heti jos leikissä joku vahingossa tönäisee heitä tai lunta tulee poskelle tms. Selvähän se, äidin ja isän kanssa vanhemmat suojelevat kullan nuppujaan liian rajuilta leikeiltä eivätkä tajua että lapset eivät sitten pärjää muiden lasten joukossa.

Eikö siellä sun lähihoitaja-kirjekurssilla kerrottu, että lapset on erilaisia ja yksilöllisiä? Vai etköhän vana ymmärtänyt sitä?

Joku lapsi on luonnostaan arempi, toinen taas rohkeampi. Joku leikki-ikäinen ulkoilee mieluutsi yksin, toinen ei.

Anywaym käyttämäsi termit, nössykkä / pillittää jne., kielii sellaisesta asenteesta, jota en ikinä haluaisi nähdä varhaiskavastuksessa työskentelevällä ihmisellä. Surullista, jos päivähoidon henkilökunnan ammattitaito on tätä luokkaa.

Ja vielä tuohon varsinaiseen kysymykseen: on varmaan ihan ok, jos leikki-ikäinen ulkoilee kavereiden kanssa jos ympäristö on turvallinen. Kaikille se ei taatusti ole hyväksi. Jos vaikkapa ympäristö ei oel turvallinen tai lapsi ei ole siihen vielä valmis.

Kukaan neljävuotias ei halua olla yksin. Mutta kyllähän ne hiljaa pärjäävät, kun huomaavat, ettei äiti osaa/halua vastata lapsen vanhemmuuden tarpeeseen.

eikä päästä takaisin sisälle. Parhaassa tapauksessa lapset voi laittaa kerrostalon pihalle kun alaovi on lukossa, eikä lapsilla mitään mahdollisuutta saada kontaktia vanhempiinsa (ylös asti ei kuulu edes huutaminen)

Meidän pihassa oli näitä reippaita nelivuotiaita ja olihan ne hirveitä riesoja. Takertuivat heti aikuisiin kun sattui samaan aikaan pihalle. Oman lapsen kanssa ei viitsinyt mennä samaan aikaan pihaan kun alkoi se kato kato arvaa tiiätsä -juttu.

Taloyhtiössä on tälläkin hetkellä tällainen yksi tosi reipas viisivuotias, joka ei osaa edes oman kodin summeria painaa eikä puhua mitään vieraille aikuisille. Joskus kun on hanska lähtenyt irti kädestä niin se tulee roikottamaan sitä minulle ja ulisee jotain. Tottakai minä lasta autan kun ei sillä ketään muutakaan ole

Eli kavereiden kanssa taloyhtiön pihassa. Täysin yksin 4-vuotias ei pihassa viihdy, mutta onneksi on paljon lapsia samassa rivarissa. Joskus pyörin itsekin pihassa lunta luomassa / kukkia laittamassa, mutta eipä tulisi mieleenkään mennä säätämään lasten leikkeihin.

asutaan omakotitalossa ja naapurien lapset ja meidän lapset viilettää pitkin pihoja. Jos olen samaan aikaan itse ulkona, lapset ei tosiaan välitä minusta mitään vaan leikkivät kavereidensa kanssa. Pitäisin todella outona sitä, etten antaisi lasteni olla ulkona kavereiden kanssa vaan äidin kanssa pitäisi potkia palloa.

Ja suosittelen kyllä jokaiselle tuon ikäiselle lapselle ulkoilua kavereiden eikä vanhempiensa kanssa mikäli vaan piha on sellainen jossa lapset voi keskenään olla. Töissä (päiväkoti) näkee niin paljon näitä lapsia jotka on joka minuutti vanhempiensa valvovan silmän alla eivätkä saa tehdä mitään ilman heitä. Ovat kaikki tosi nössyköitä ja pillittävät heti jos leikissä joku vahingossa tönäisee heitä tai lunta tulee poskelle tms. Selvähän se, äidin ja isän kanssa vanhemmat suojelevat kullan nuppujaan liian rajuilta leikeiltä eivätkä tajua että lapset eivät sitten pärjää muiden lasten joukossa.

Eikö siellä sun lähihoitaja-kirjekurssilla kerrottu, että lapset on erilaisia ja yksilöllisiä? Vai etköhän vana ymmärtänyt sitä?

Joku lapsi on luonnostaan arempi, toinen taas rohkeampi. Joku leikki-ikäinen ulkoilee mieluutsi yksin, toinen ei.

Anywaym käyttämäsi termit, nössykkä / pillittää jne., kielii sellaisesta asenteesta, jota en ikinä haluaisi nähdä varhaiskavastuksessa työskentelevällä ihmisellä. Surullista, jos päivähoidon henkilökunnan ammattitaito on tätä luokkaa.

Ja vielä tuohon varsinaiseen kysymykseen: on varmaan ihan ok, jos leikki-ikäinen ulkoilee kavereiden kanssa jos ympäristö on turvallinen. Kaikille se ei taatusti ole hyväksi. Jos vaikkapa ympäristö ei oel turvallinen tai lapsi ei ole siihen vielä valmis.

ja asiakkaisiinsa! Onpa ihmeellistä!

Ei ole yksinomaan muiden asiakaspalveluammateissa olevien oikeus!

p.s. olen muuten lto. Varmaan paljon pahempaa vielä kun siltikin puhun tällä palstalla termeillä "pillittää" ja "nössykkä". Ja varsinkin jos se tarkoittaa sun kullanmurua!

lasten kanssa ulos.

Ei ihme, että näitä sitten hukkuu pihalampiin ja läheisiin jokiin ja pihalla oleviin vesisankoihin.

Mutta kun se on niin raskasta lähteä sinne ulos kykkimään sen kakaran kans niin niitä saa sitten etsiä kissojen ja koirien kanssa jokivarsista ja naarata.

parin kuukauden päästä se buumi taas alkaa. Eikö viime keväänäkin 9 lasta hukkunut kun vanhemmat ei viitsineet repiä persettään pihalle.

yksin jättääminen ulos on täys heitteillejättö.

Mutta persu-Suomessa mukusut pärjää vaikka talvisodassa. Siinähän voi mamma vaikka rasittua jos raahaa omankin ahterinsa ulos.

Nussimallahan niitä saa lisää. Tärkeintähän on, että lapsen pitää itsenäistyä mahdollisimman aikaisin, ettei niistä ole vaivaa. Parhaiten on onnistuneet ne, joiden pennut kulkee 10 vuotiainaj kaljakassin kans viikonloppuisin kaupungilla. Ne sitä vasta reippaita tyttöjä ja poikia onkin.

käytännössä vahdin ikkunasta tai käyn ovelta katsomassa n. 2 minuutin välein

Mikset mee mukaan, mitä sä teet siellä sisällä, jos ramppaat kuitenkin 2 min välein ovella?

mutta nyt en ole päästänyt kun lunta on liikaa... katolta tippuilee alas, kiipeiltävät lumikasat ovat turhankin korkeita (en näe lapsia siksi ikkunasta) ja aura-autot pyörii pihassa.

Pihalla touhuilee kaksistaan 4 ja 6v lapseni. Nyt kurkin tavallsita enemmän pihalle että varmasti muistavat pysyä pois katolta tippuvien lumien alta.

Yleensä saavat aina ulkoilla pihalla ilman aikuisia paitsi silloin kun ojat täynnä vettä tai katolta tippuu lumia. Nyt olen sairaan lapsen kanssa itse sisällä ja itsekkin hieman sairas joten poikkeuksellisesti joudun vahtimaan sisältäpäin vaikka vaarallinen keli.

Pääsevät pukemisen jälkeen edeltä ulos ja saavat jäädä vielä hetkeksi pihalle kun menen itse jo sisälle vaikka tekemään ruokaa jne. Vanhempaan luotan kyllä mutta nuoremman perään pitää vielä katsoa. Asumme omakotitalossa.

Ehtii siinä läppäriä vilkuilla ihan mukavasti.

käytännössä vahdin ikkunasta tai käyn ovelta katsomassa n. 2 minuutin välein

Mikset mee mukaan, mitä sä teet siellä sisällä, jos ramppaat kuitenkin 2 min välein ovella?

Talonyhtiön pihassa. Suojaisa piha ja meillä kaikki ikkunat niin että nään heidät koko ajan jos vaan pysyvät pihassa. Ja heti kun häipyvät näköisyydeltä, tulevat käskystäni heti sisään.



Tykkään kyllä ulkolla hirveästi itsekin joten aikalailla ollaan yhdessä ulkona.

Tosin yleensä on 7v sisarus on myös mukana. Mutta olen kyllä päästänyt hänet myös naapurin pihaan itsekseen

( mutta se aika kuumottavaa, enkä taida

taas hetkeen päästää ).

Lähellä ei ole vesistöä, eikä mitään rotkoja - mutta aika vilkkaasti liikennöity, asuntoalueen tällänen perus autotie kulkee tässä talojemme edessä. Ei kiva.

Vain omalla aidatulla pihalla saavat leikkiä ilman jatkuvaa valvontaa.