Inhottavin painajaisuni jonka olet nähnyt ja muistat ikuisesti?

että ihailemani veljeni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, eli raiskasi minut. Muistan vielä sen valtavan kauhun ja häpeän tunteen, kun toinen makasi minut. Olo oli likainen ja iljettävä kun heräsin.

Toinen uni oli sellainen, että olin pihalla vanhan talomme edessä, pihalla kanssani oli jotakin outoa, vierasta sakkia, jotka yhtäkkiä säikähtivät jotakin ja rynnivät taloon sisään. Minäkin sitten menin perässä, vaikka jotenkin aavistin, että tuonne taloon ei kannata mennä, siellä on jotakin pahaa mutta hekumallista.

Talossa kaikki vieraat alkoivat vimmatusti juosta pakoon, ja etsiä piilopaikkoja, tai ulostuloaukkoja, jotta pääsisivät karkuun talosta.

Yht'äkkiä tajusin, että taloon tulee jokin Paha.

Jäin muista jälkeen, ja piilouduin rappusten alle kyykkyyn pimeään, ja toivoin, että minua ei huomattaisi. Kuulin kun ulko-ovi avattiin, ja tajusin Pahuuden Olennon astuneen taloon sisään, ja että talon omisti tämä paholainen.

Kauhu täytti sieluni, kun pimeyden ruhtinas, itse saatana lähestyi piilopaikkaani, josta pääsi yläkertaan. Saatana tietenkin huomasi minut, ja puhutteli minua hekumallisesti nauraen, että olin tyhmänä astunut taloon sisään, ja siten tullut hänen vieraakseen ja omakseen talossa. Muistan kuinka aloin rukoilla Jumalaa, johon saatana vastasi, että missä se sinun Jeesus nyt on, kun tänne tulit, etkö tiedä, että olet nyt minun oma. Huusin että haluan olla Jumalan oma! Heräsin hiestä märkänä ja ahdistuneena.

Hirveä uni!!!

Unet, joissa karhu ajaa takaa ja on aivan vähällä saada kiinni, ovat sellaista perustavaraa.



Toinen toistuva teema on synnytysunet. Yhdessä olin vielä nuori tyttö ja asuin vanhempieni kotona, kun synnytyksen aika tuli. Äiti, joka on koulutukseltaan sairaanhoitaja, veti käteensä pitkän kumikäsineen, tunki sitten käden kohtuuni asti (samoin kuin lehmiä siemennettäessä..) ja vetäisi sieltä lapseni ulos. Lapsi oli moninkertaisten limaisten kalvojen peitossa, aivan sininen ja selvästi yritti saada happea, siinä kuitenkaan onnistumatta.



Saman tien äiti viskasi vauvani pesukoneeseen, ja laittoi koneen päälle! Katselin kauhuissani luukun läpi, miten vauva oli tukehtumaisillaan ja yritti raivokkaasti päästä kalvopussistaan vapauteen. Huusin äidilleni ihmeissäni ja tuskissani, ja tämä vakuutti että tällaista se synnyttäminen on, ja että minun olisi pitänyt miettiä onko minusta siihen näin nuorena. En voinut olla varma, puhuiko äiti totta vai oliko tämä hänen katala kostonsa raskaudestani.. Vauva oli vielä hengissä, mutta entistä sinisempi kasvoiltaan, ja viimeinen asia minkä unesta muistan on se, kun vauva yritti puhkoa kalvopussiaan kielellään - se kieli oli pitkä, tummansininen ja kaksihaarainen.



Tuo uni ei ollut kuitenkaan pahin näkemäni. Siihen pahimpaan liittyy pienten lasten väkivaltaista uhraamista joillekin jumalille, ympäriinsä roiskuvaa verta ja korvia huumaavaa lasten kiljuntaa. En pysty kirjoittamaan siitä enempää, koska en halua muistella unta tarkemmin.

Mikäköhän mun hirvein painajaiseni olisi? Yleensä unissa ainakin möröt, luurangot, alienit yms on parhaita kavereitani :D



Mutta joskus pienenä näin unta, että käskin mummuani irrottamaan silmän päästään. Se sitten totteli - voi niitä traumoja! Seuraavan kerran kylään mennessä piti ihan vannottaa, että jos sellaista joskus oikeasti pyytäisin, niin ei saa totella.



Sitten tossa pari vuotta sitten oli myös aika kammo uni. Iloisia, pastellivärisiä ympyröitä, neliöitä, kolmioita hyppeli suurina joukkoina vastaan peliunessa. Ja kun ne saivat kiinni, tappoivat. GAME OVER, GAME OVER koko ajan, ja aina piti aloittaa alusta, eikä niitä voinut voittaa..!



Peliunet on tuosta syystä ehkä pahimpia. Ei edes kerkeä miettimään mitä siinä pitäis tehdä kun jo kaikki käy päälle ja GAME OVER taas vaihteeksi =___=



Kerran näin myös harvinaista unta että avaruusörkit olivat vihollisia. Oltiin niitä unikavereiden kanssa lahdattu jo kauan, mutta viimeinen oli liian kova vastus... ja meitä olikin enää kaksi jäljellä. Se tunne kun örkki tuli veitsikäsi (se käsi siis oli veitsi) tanassa kohti, ja tiesin että nyt kuollaan, ja menin kaverin selän taakse piiloon etten joutuisi ainakaan näkemään sitä... ja sitten se jo lävistikin mut vatsan seudulta. Oli hetki pimeää - mutta äkkiä oltiinkin kirjaimellisesti pilvenreunalla hyppelemässä, ja ne kaikki aiemmin kuolleet kaveritkin siellä! Sitten vaan todettiin että aina ei voi voittaa, ja sitten heräsin.

unet joissa vanhempani kuolevat. Niitä muistan nähneeni lapsesta asti. Nykyään myös olen jos lapseni kuolee.



Toistuva teema painajaisissani on myös sota ja/tai lentokoneet tippuu taivaalta

kamalin oli uni, jossa menin lapsuudenkotini kylppäriin, avasin suihkuverhon ja löysin äidin, isän ja siskoni ruumiskasana, ammuttuina. Uni liittyi pidempään (useina öinä) jatkuneeseen painajaiseen, jossa hullu murhaaja tappoi kaikki ystäväni, tapahtumapaikkana yläaste jota kävin. En tiennyt, kuka ystävistäni on murhaaja, ja vaikka olimme kuinka varuillamme, hän aina onnistui hiipimään jonkun taakse ja leikkaamaan rautalangalla pään irti :/



Tuo oli sellainen uni, että vaikka tästä on vuosia, pystyn edelleen palauttamaan tunnelman mieleen.



Nykyään aika yleinen teema on se, että jätän lapset jonnekin. Esim. yksin kotiin ja lähden ihan nopeasti käymään jossain. Reissu venyy ja venyy, ja jossain vaiheessa tajuan, että lapset ovat olleet jo tunnin yksin! Enkä silti pääse takaisin, mutta unessa en silti ole kauheasn hädissäni, enemmänkin hetkittäin lievästi ahdistunut.

Näen varmaan tämän takia painajaisia ensi yönä! No, oikeasti näen nykyään painajaisia tosi harvoin, onneksi. Kamalimmat viimeaikaiset painajaiset liittyvät lasten kuolemaan. Ne ovat aika epäselviä ja enemmän tunnelmaa, joten niitä on vaikea kuvata. Toisessa kuitenkin esikoispoikani kuolee ja herään aina todella ahdistuneena ja on pakko mennä heti tarkistamaan, että onhan hän elossa. Toisessa unessa luokseni tulee kuollut poikavauvani. Hän leijuu makuuhuoneen katossa ja katselee minua, joskus kuulen hänen itkunsa, mutten pääse lohduttamaan. Se on siksi painajaisuni, että tilanteessa on jotain karmivaa, vaikken osaa kertoa, mitä, enkä haluaisi unessakaan pelätä vauvaani. Siitä unesta herätessäni olen aina tosi surullinen.

Olen nähnyt tämän unen yli 15 vuotta sitten mutta muistan sen edelleen..



Olen murhannut vahingossa (?) jonkun ihmisen kavereideni kanssa ja yritämme päästä ruumiista eroon. Yritämme polttaa sitä, mutta emme saa sitä syttymään. Yritämme hukuttaa sen järven pohjaan, mutta se ei uppoa vaan pulpahtaa aina vaan pintaan. Yritämme kaivaa sen maahan mutta maa on järjettömän kova emmekä saa kaivettua tarpeeksi syvää kuoppaa. Ainoa keino on kulkea ruumis mukana jätesäkissä raahaten, jotta pystymme vahtimaan sitä ettei kukaa löydä sitä..

Parhaiten on jäänyt unesta mieleen kohta jossa kaverini potkii ruumista päähän raivoissaan.



Hyi että, vieläkin menee kylmät väreet..

Olen nähnyt tämän unen yli 15 vuotta sitten mutta muistan sen edelleen..



Olen murhannut vahingossa (?) jonkun ihmisen kavereideni kanssa ja yritämme päästä ruumiista eroon. Yritämme polttaa sitä, mutta emme saa sitä syttymään. Yritämme hukuttaa sen järven pohjaan, mutta se ei uppoa vaan pulpahtaa aina vaan pintaan. Yritämme kaivaa sen maahan mutta maa on järjettömän kova emmekä saa kaivettua tarpeeksi syvää kuoppaa. Ainoa keino on kulkea ruumis mukana jätesäkissä raahaten, jotta pystymme vahtimaan sitä ettei kukaa löydä sitä..

Parhaiten on jäänyt unesta mieleen kohta jossa kaverini potkii ruumista päähän raivoissaan.



Hyi että, vieläkin menee kylmät väreet kun muistelen sitä paniikkia minkä tuossa unessa tunsin..

näin toistuvasti unta jossa piileskelin tai juoksin jotakin karkuun ylämäkeen. Yleensä lumihangessa, pakkasessa ja yöllä. Monesti uniin liittyi sota joskus ydinsota tai ydinsodan uhka.



Onneksi nämä unet ovat loppuneet.

siihen putoamiseen herää aina.

Olin ehkä 5-vuotias, kun näin unen, että juoksin mereen uimaan. Päätin sukeltaa oikein syvälle, merikasvien keskelle, ja jalkani tarttuivat kasveihin kiinni. Ne pistelivät, ja huomasin, miten kauempaa vedessä ui haiparvi. Ne tulivat lähemmäs ja merivesi värjäytyi punaiseksi jo ennen kuin ne ehtivät purra minua.



En muuten ole ikinä tuon jälkeen uinut meressä, unesta aikaa pari vuosikymmentä.

Nainen työnsi paareilla kolme elotonta alastonta naista (kaikki oli samalla paarilla) ulos tiilirakennuksesta, jonka seinustalla minä seisoin. Naisen piti avata portti, jonka takia hän jätti paarit ja meni avaaman porttia. Oli talvi ja paarit lähtivät luisumaan lumessa itsekseen, kun kukaan ei pidellyt niitä.



Yritin huutaa mutta en voinut. Paarit luisuivat muutaman metrin ja osuivat tiiliseinään, jolloin yksi naisista alkoi voihkimaan ja yritti nousta heikosti. Paareja työntänyt nainen hakkasi ja yritti kuristaa voihkivaa naista.



Minä en voinut katsoa vaan kävelin pois. Olin ehkä vartija.

näin hyvin ahdistavan unen, jota en pysty unohtamaan.



Kävelin kapeaa siltaa pitkin myrskyävän meren yli. Välillä sillassa oli huonoja kohtia joista piti hyppiä yli ja välillää oli ihan tukevaa ja leveääkin tietä.

Edelläni/rinnallani käveli joku mies.

Kun silta loppui ja ranta tuli näkyviin, hyppäsi mies ensin rannalle, mutta tulikin takaisin sillalle minua vastaan ja totesi "meillä oli melkein sama matka, sinun matkasi vaan päättyy aiemmin". Siihen uni loppui.



Tämä ei varsinaisesti ole painajaisuni, vaikka siitä ahdistava olo jäikin.

Ahdistus jäi lähinnä siitä että en koskaan päässyt sinne rannalle.

t.ap

1. Noin 4 vuotiaana näin unta, että lähdimme isäni kanssa etsimään siskoani, päädyimme johonkin rakennukseen jossa oli äitini. Siellä oli myös jokun kidutushärvelituoli. Sisko oli hänellä, mutta hän kieltäytyi antamasta tätä takaisin, ennenkuin isä menisi tuoliin kidutettavaksi. Kun isä teki kuolemaa tuolissa ja sanoi että haluaa nähdä siskon äiti ilmoitti jo tappaneensa tämän. Sitten hän kääntyi minun puoleeni käydäkseen kimppuun ja ilmoitti, ettei ole äitini vaan hirviö. Heräsin.



2. Noin 12 vuotiaana nähty uni. Lähdin etsimään parivuotiasta pikkuvelipuoltani tämän huonolta äidiltä. Löydän pojan tyhjästä asunnosta, joka on täynnä tyhjiä viinapulloja ja lapsi on nälkiintyneen ja heikon näköisenä syöttötuolissa. Otan hänet syliini ja annan vettä ja lähdemme ulos. Kaupunkimaisema on muuttunut tehdasalueeksi jota pommitetaan. Lähden kiipeämään korkeita tikkaita tehdastorniin veli selässäni ja olemme melkein huipulla kun veli putoaa, enkä saa hänestä otetta.



3. Noin 10 vuotiaana nähty uni. Kotimme olohuoneen sohvalla makaa sinertynyt pitkähiuksinen mätänevä ruumis johon kukaan muu ei reagoi mitenkään.

Näen stressaantuneena aina tiettyä jatkounta karhusta. Se karhu ajaa aina minua takaa, mutta koskaan se ei saa minua kiinni, vaan jonkun muun. Olen mm. ollut piilossa oven takana ja kuunnellut kun karhu syö veljeni ja 3-vuotiaan tyttäreni. Kuunnellut heidän kauhuaan, ilman että voin tehdä mitään.

painajaisia:( ehkä kauheimpia on ne kun joudun tappamaan jonkun. Yleensä kuristamalla, tukehduttamalla tai hukuttamalla.



Joskus niihin liittyy tuo yllä kerrottu ruumiin piilottamisjuttu. Se tunne on vaan niin kauhea, lähinnä se kiinnijäämisen pelko, ei niinkään tappaminen koska se on aina jostain syystä pakko tehdä:(



ps. olen muuten varma että oikeastikin osaisin kuristaa hengiltä, olenhan sen niin monta kertaa unessa elävästi tehnyt:(



Oikeasti olen kiltti ja lauhkea, vähän liiankin. En tiedä onko nuo unet tukahdettua vihaa vai mitä.

maailmanloppu ja eksyminen.



Ensinmainittu on aina väkivaltainen, nopeatahtinen, ahdistava...olen rakennuksessa, josta en pääse pois, ja joka on hajoamassa pommien tai jumalattoman suurien purkutraktoreiden toimesta. Yritän poistua sota-alueelta mutta koko ajan tipun jostakin, liukastun, yritän väistää heiluvia leikkurinteriä tms.



Elokuvamaisen tarkkoja pätkiä.



Toinen unityyppi on vähemmän väkivaltainen, mutta jopa ahdistavampi. Olen mukamas kaukana omasta elämästäni, en pääse kotiini toiselle puolelle maailmaa, myöhästyn lentokoneista, junista, en osaa pukea vaatteita päälleni, en pysty liikkumaan, kello käy ja minua ahdistaa, välillä jalassa on luistimet ja korkkarit ja vaikka mitä, yritän päästä perille mutta koskaan en pääse.



Tähän tuttu variaatio on se, että olen unessani yläasteella tai yliopistossa, ensinmainitussa en saa päästötodistusta, koska en ole suorittanut liikuntakursseja! Ja yliopistounessa huomaan kevätlukukaudella, että en ole koko vuotena suorittanut yhtään kurssia. Veemäinen tunne. Ja jotenkin unessa vielä pyrkii pintaan se, että hetkinen, enkö mä jo aikoja sitten suorittanyt maisterintutkinnon......??

(tiedän kun tapahtui ennen muuttoamme kouluiässä)



Ja näin unta kuinka naapurin poika ja isänsä silvottu puukolla aivan kuin ois kalansuomuja irrotettu ja isot jäteautot on ajamassa ihan kohta niiden päälle..



Muistan vieläkin sen unen osin, pitkä se oli, aika pyyhkiny pahimmat pois ja on semmoinen pätkä enää mielessä, 35v myöhemmin. Aika harvoin onneksi nään painajaisia, vain sekopäisiä unia ;)

pelkäsin pimeää yms. Oli liian vilkas mielikuvitus ja turhan usein myös onnistuin katsomaan pelottavia ohjelmia (vaikka vanhemmat eivät niitä sallineet).

Koulussa kun piti piirtää unesta kuva, minä piirsin semmoisen, jossa pahat miehet olivat kidnapanneet minut ja siskoni ja veivät meitä sidottuina veneellä pois (muut piirsivät prinsessaunia tms :) )

Pelottavin uni oli se jossa herään ja huomaan että muut perheenjäsenet on tapettu sänkyihinsä.. Pelottavinta oikeasti on se, että 5-vuotias poikani näki juuri hiljattain samanlaista unta! Meni kylmät väreet selkäpiissä...!

Aikuisena pelottavimmissa painajaisissa lapsilleni tapahtuu jotain kamalaa.