Köyhät ovat valmiita antamaan vähistäänkin toisille ihmisille

'solidaarisuusveroa' Sen lisäksi, että me maksamme veroja enemmän kuin pienituloisemmat, sekä prosentuaalisesti että absoluuttisesti, annamme lisäksi kymmenen prosenttia tuloistamme joka kuukausi hyväntekeväisyyteen. Ihan turha väittää, että köyhät antaisivat enemmän kuin me. Mutta pidän tuota vedoehdotusta epäoikeudenmukaisena, kun progressiivinen verotus meillä muutenkin on jyrkkää.

Haluan lisätä tähän vanhan sanonnan: "hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan". (Vaikka tällä ei ole välttämättä mitään tekemistä rahan kanssa.) Olen nähnyt asian läheltä käytännössä...



Omat isovanhempani olivat sodankäyneitä, todellisessa hädässä ja niukkuudessa eläneitä. Omasta vähävaraisuudestaan huolimatta he auttoivat silti aina hädässä olevia tavalla tai toisella aina kuolemaansa saakka.



Toisena ääripäänä ystäväni vanhemmat; rikkaita ainakin taloudellisessa mielessä (henkisestä rikkaudesta en niin tiedä...). Silti he eivät auttaneet edes omia lapsiaan vaan sanoivat, itse heidänkin on pitänyt selvitä ja siksi lastenkin pitää selvitä. Enkä tarkoita edes vain rahallista tukea, vaan henkistä tukea.



Eli meitä on moneksi...



Vielä pienenä sivuhuomautuksena: isovanhempiani oli moni - minä itse mukaanluettuna - auttamassa sitten elämän ehtoossa, kun he itse eivät enää kaikkea jaksaneet. Toisen esimerkkini vanhempien lapset asuvat kaikki ulkomailla - tulevat tosin hyvin toimeen, mutta eivätpä ole kovin usein kotona. Saas nähdä miten sitten, kun vanhemmat ovatkin vanhuksia. Tulevatkohan auttamaan? Sitä odotellessa...



Aurinkoista ja ihanaa keväänodotusta yhdeltä köyhältä.



Ps. Itselläni ei ole kenellekään paljoa taloudellista apua tarjota, mutta olen kaksi kertaa majoittanut hädässä olevan läheisen ilmaiseksi itseni ja kahden lapsen asuttamaan kaksioon kuukaudeksi.