oakko sanoa, etten oikein tajua niitä jotka
tekevät lastenhankintapäätöstä n. kymmenen vuotta tai enemmän. eli ovat olleet yhdessä ties kuinka kauan, elävät ihan tavallista arkea eivätkä esim. reissaa jatkuvasti jossain reppumatkoilla. sanovat että haluavat lapsia " sitten jossain vaiheessa", mutta parhaassa iässä niitä ei siltikään tehdä.
halutaan, että kaikki on täydellistä lapsia varten, mutta silti voi olla, että ero tulee, kun suhde ei kestäkään pikkulapsiarkea vuosien valmistautumisen jälkeen.
Kommentit (5)
ja siitä, että asiaa ei haluta levittää kaikille
ero voi tulla myös kun ei kestetä pikkulapsiarkea hyvin lyhyenkään valmistautumisen jälkeen.
koin olleeni siinä "parhaassa iässä" tehdessäni lapset mieheni kanssa kolmikymppisenä. Yhdessä oltiin oltu 12v. Ja yhdessä ollaan edelleen 10v tuon jälkeenkin. Mikä tässä on se ongelma?
Joskus huvittaa, kun vanhemmat jankkaavat naimisiin menoa "suurena sitoutumisena" ja heillä on jo monta lasta. Esim. Satuhäissä on monesti tällaisia pareja...
Ja mielestäni tällaiseen on yleensä kaksi syytä:
1) Ei olla varmoja, halutaanko lapsia vai ei. Vaaka kallistuu vielä sille Eille, mutta ei voida vielä sanoa, että ollaan vapaaehtoisesti lapsettomia, sillä on olemassa pieni mahdollisuus että sen vauvan sitten haluaisikin.
2) Lasta ei syystä tai toisesta kuulu, eikä haluta alkaa asiaa muiden kanssa setvimään.
Toki muitakin syitä voi olla, mutta nämä tulivat itselleni ekana mieleen.