Kokemuksia Concertasta lapsella?

joka ei tomintu (lapsella käytöshäiriö),mutta tiedän lapsia joilla auttaa kovastikin.Käypä perheklubi.net,saanet enemmän vastauksia.

Pienemmät sivuoireet menivät ohi viikossa. Sivuoireena tuli mukaan agressiivisuutta, se kesti n.2kk mutta katosi myös. Annos 18 lisäsi meillä vilkkautta, sitten korotettiin pikkuhiljaa ja 37 oli sopiva.



Meillä concerta on pelastanut lapsen. Vaikutti ruokahaluun muutaman vuoden mutta ei enää. Silloin syöminen keskittyi lähinnä iltaan ja viikonloppuihin jolloin ei lääkettä syönyt. Kolmantena vuotena nukahtaminen muuttui niin vaikekais että avuksi otettiin melatoniini. Tällä hetkellä syö melatoniinia 2 päivänä viikossa.



Lääkkeen avulla lapsi saa tehtyä koulutehtävät päiväsaikaan, menestyy koulussa hyvin, kaverisuhteet paranivat, itsetunto kasvoi ja tappelut loppuivat.



Alussa voi tulla päänsärkyä ja jämähtämistä mutte ne katoavat kyllä. Suosittelen aloittamaan loman yhteydessä. Meillä lapsi oli aika erikoinen n. viikon ajan. Olimme mökillä vaan ihan rauhassa. Itse aloittaisin siis lääkkeen käytön vasta kesälomalla, noin kuukautta ennen koulunalkua jotta annostus saataisiin kohdilleen ennen koulun alkua.



Minä en aloittaisi kokeilua nyt.

auttoi kyllä keskittymis- ja paikallaanpysymisongelmaan (meillä siis yliaktiivisuus iso juttu, impulsiivisuus ei niinkään), mutta sivuvaikutukset olivat liian pahat. Väsymystä, päänsärkyä, huimausta (jonka takana ilmeisesti verenpaineen heittelyä) ja tietysti ne tavalliset pahoinvointi ja unettomuus.



Lääke vaihdettiin medikinetiin, jossa annos vapautuu kapselista pikkuisen eri tahdissa. Siitä voitiin ottaa käyttöön paljon pienempi annoskin. Sivuvaikutukset hävisivät - niitä ei tule kuin loman aikaisen tauon jälkeen parina piävänä. Medikinet on kalliimpi, mutta vaihto kannattaa, kun sivuvaikutukset jää pois.



Oikean lääkkeen ja annoksen löytämiseen meni meillä 2,5 kuukautta ja osan ajasta sävymys huononsi koulutuloksia pahasti. Toisaalta meillä ei olisi voitu säätää annosta loman aikana, koska oireet haittaavat vain koulussa. Kotona kun saa nousta kävelemään kun ei enää pysty olemaan paikallaan. Lomilla meillä ei käytetä lääkettä ollenkaan. Ei kuitenkaan kannata pelästyä eikä masentua, vaikka oikean lääkkeen ja annoksen löytymiseen kuluu aikaa - sitten kun se löytyy, se helpottaa paljon, ja meillä on tätä nykyä ahdistuneen ja turhautuneen ja masennuksen rajalla kiikkuvan nuoren sijasta tyytyväinen ja työteliäs nuori, josta tulee hyvää palautetta koulustakin. Ei hän toki täydelliseksi ole muuttunut, mutta se hyvä poika siellä oireiden alla on päässyt esiin.