Oletko nähnyt jonkun kuoleman?

Onhan noita tullut muutama työn puolesta nähtyä, sairaanhoitaja olen. Ei ole jäänyt traumoja.

Junan nokassa. Se oli niin karmiva näky ettei kenenkään pitäis nähdä moista.

Pääsääntöisesti ihminen kuolee kuten on elänytkin. Kuolema on elämää. Klisee mutta ei vähennä sen totuusarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman äitini ja koirani kuolemia. Äidin kuolemasta on 16 vuotta aikaa. Viimeksi eilen tuli ne viimeiset hetket mieleen. Äiti otettiin pois hengityskoneesta ja muistan ikuisesti äidin siniseksi muuttuvat kasvot ja korisevat hengenvedot. Kuolemassa ei ole mitään kaunista. Jonkin asteinen trauma äidin kuolemasta jäi. Vihaan sairaaloita.

???

Eikö tuo ole eutanasia? Olisiko piikillä ollut vähän armollisempi?

Hoidon lopettaminen ei ole eutanasia, jos sille on perusteet. Samoin näin oman isäni kuoleman, kun hänet irrotettiin hengityskoneesta. Päällä keuhkokuume, sisäelimien toiminnan lakkaaminen, juuri tullut aivoinfarkti sekä verenmyrkytys. Ei toivoa toipumisesta. Ihmistähän voidaan pitää "elossa" todella pitkään esim. sydän-keuhkokoneessa, mutta elämän pitkittäminen ilman minkäänlaista toipumismahdollisuutta ei ole järkevää. Ja isäni suhteen, ei jäänyt traumoja.

Vain sisäisesti

Aikoinaan näin vierestä maalla, kun pikkulapsi juoksi leikkuupuimurin alle. Niitä roippeita ja suolenpätkiä raavittiin viereisen ladon seinästä ja toinen silmä oli jäänyt roikkumaan koivunoksaan.

Hieman järkytti, mutta toisaalta asian ymmärsi olevan normaalia luonnon kiertokulkua.