Millainen narsisti on "ystävänä"?

Vierailija kirjoitti:

Ennen muuta ei ole mitään mahdollisuutta olla tasaveroisessa suhteessa. Mitä ystävyyden voisi kuvitella olevan.

Narsisti ei ole koskaan tasa-arvoinen vaan katsoo muita nenänvartta pitkin. Olet hänen "ystävänsä" todennäköisesti, koska pitää sinua halveksuttavana jollain tavalla. 

Naulan kantaan.

Narsistilla ei ole tasa-arvoisia, aitoja ystäväsuhteita vaan sellaisia, että toinen on alamainen (siis narsistin silmin) tai jollain tavalla riippuvainen narsistista. Hän "ostaa" arvostuksen ja ihailun olemalla valitusti "jalo ja antelias". Mutta hintana on itsetunnon ja itsemääräämisoikeuden hävittäminen. Tai sitten "ystävät" ovat sellaisia, että narsisti hyötyy ystävästä, esim. tietyn ammatin edustaja mistä on narsistille hyötyä.

Narsisti ei syvällä sisimmässään usko, että hän riittää sellaisena kuin on - ihan omana itsenään. Siksi hän luulee, että muutkin ovat samanlaisia ja ihmissuhteissa on aina mukana vahva hyötymisen elementti. Puolin tai toisin. "Ystävyys" on narsistilla aina jotain kaupantekoa ja valtasuhteen ilmentymää hauraan itsetunnon vuoksi. Ja se toinen joutuu väistämättä kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Lisään vielä, että välillä myös täysin neutraalit viestit poistuu. Valittaa vaikka flunssaa ja kun kerron mikä itsellä flunssaan auttanut, niin sekin viesti lähtee. Välillä tuntuu, että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Samaa on tosiaan ettei mistään oteta vastuuta. Ei ole aikuinen, vaan imeväinen. Vauva piste fi. Tai joku muu osoite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Aika paha sanoa onko narsismista kyse. Voisi olla epävakaankin piirrettä tuo. Näin ihmistä tuntematta on hyvin vaikea vetää johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Noh, vikaa on tietysti myös itsessäni enkä osaa aina itsekään esittää asioita rakentavasti tai lempeällä tavalla. On vaikeaa, kun toista pitäisi jaksaa käsitellä joka tilanteessa aina silkkihansikkain ja silloinkin erityisen varovasti tai jos jo ihan normaalit muutosehdotukset otetaan ku hyökkäyksenä itseä vastaan. Tulee sellainen olo, että olenko itse narsisti, joka aiheuttaa jotain selittämätöntä pahaa toiselle?

Tuo kokemus mustasta aukosta pitää kyllä harvinaisen hyvin paikkaansa. Viimeksi tuntui, kuin kaikki energiat olisi imetty ja olo oli kuin elävällä kuolleella. Siis ihan kirjaimellisesti toimintakyky putosi nollaan ja tuntui kuin olisi ollut sumun ympäröimänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Lisään vielä, että välillä myös täysin neutraalit viestit poistuu. Valittaa vaikka flunssaa ja kun kerron mikä itsellä flunssaan auttanut, niin sekin viesti lähtee. Välillä tuntuu, että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on.

Tuli mieleen tuosta, kun sanoit että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on. Eräs tuttuni on tällainen. Kaikki mahdolliset lääkärit, terapeutit ja psykologit on kiertänyt läpi yrittäen saada itselleen erään tietyn mielenterveysdiagnoosin, kun alkuperäinen ei-niin-paha diagnoosi ei häntä miellytä. Selittää minulle aina kuinka hänellä on niin selvästi tämä kyseinen mielenterveysongelma, että miten nämä ammatti-ihmiset eivät sitä huomaa? Diagnoosia ei ole kovasta yrityksestä huolimatta koskaan saanut, mutta sitä hän ei millään voi hyväksyä. Olen ollut useita vuosia tämän henkilön kanssa tekemisissä ja minusta hänellä on runsaasti narsistin piirteitä, mutta sen mahdollisuuden on itseltään täysin poissulkenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Mä uskon myös, että narsismi voi ilmetä myös noin. Jotain samaa on omassakin ”ystävässäni”. Esiintyminen suureellisesti maailmanpelastajana ja uhrautuvana (uhriutuvana) hyväntekijänä kielii minusta narsismista, ei millään pahalla siis aidosti auttamisenhaluisia kohtaan. Huomionhakuisuus vaan ilmenee näillä vähän eri tavalla. ”Katsokaa, miten hyvä minä olen (ja miten perseestä te muut olettekaan)!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Mä uskon myös, että narsismi voi ilmetä myös noin. Jotain samaa on omassakin ”ystävässäni”. Esiintyminen suureellisesti maailmanpelastajana ja uhrautuvana (uhriutuvana) hyväntekijänä kielii minusta narsismista, ei millään pahalla siis aidosti auttamisenhaluisia kohtaan. Huomionhakuisuus vaan ilmenee näillä vähän eri tavalla. ”Katsokaa, miten hyvä minä olen (ja miten perseestä te muut olettekaan)!”

Voi olla, mutta miten sitten erottaa aito auttamisenhalu siitä epäaidosta? Tässä päästään taas siihen, että pelkästään tämän piirteen perusteella ei voi päätellä mitään, vaan tulee huomioida myös henkilön muu käyttäytyminen. Ihminen voi toimia "hyvän" mukaan ilman, että pyrkimyksenä on todistaa muiden huonommuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Mä uskon myös, että narsismi voi ilmetä myös noin. Jotain samaa on omassakin ”ystävässäni”. Esiintyminen suureellisesti maailmanpelastajana ja uhrautuvana (uhriutuvana) hyväntekijänä kielii minusta narsismista, ei millään pahalla siis aidosti auttamisenhaluisia kohtaan. Huomionhakuisuus vaan ilmenee näillä vähän eri tavalla. ”Katsokaa, miten hyvä minä olen (ja miten perseestä te muut olettekaan)!”

Voi olla, mutta miten sitten erottaa aito auttamisenhalu siitä epäaidosta? Tässä päästään taas siihen, että pelkästään tämän piirteen perusteella ei voi päätellä mitään, vaan tulee huomioida myös henkilön muu käyttäytyminen. Ihminen voi toimia "hyvän" mukaan ilman, että pyrkimyksenä on todistaa muiden huonommuutta.

Tottakai kokonaisuus ratkaisee. Tässä on varmaan sama kuin muissakin narsistin piireissä, niitä voi olla todella vaikea erottaa aidosta tunteesta kuten vaikka narsistin empatian teeskentely omaksi hyödykseen. Arvelisin, että aito auttamisenhalu ei ilmene tarpeena korostaa jatkuvasti sitä, kuinka paljon hyvää on taas tehnyt muiden hyväksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan teistä osallistunut narsistien uhrien vertaistukiryhmiin? Mietin tapaamiseen menemistä.

Tähän kaipailisin kokemuksia? Onko vertaistoiminnassa mukana olleita?

Meikäläinen oli tälläinen "kiltti uhraituja/uhriutuja" kaverisuhteessa, 2x narsisti kaveria, mutta molemmille sanoin Hasta La Vista.... Kasvoin narsistiperheessä, joten se oli Mulla opittu toimintamalli ja siksi myös ihmissuhteet (myös parisuhteet)olivat näitä -oli tuttua ja turvallista.Onneksi hakeuduin terapiaan, kun sä ina oli niin huono olo ihmissuhteissa, ja sain tuon oivalluksen, että miksi. Harmittaa tietysti, että tuli elämästä tuhlattua niin paljon näihin narskuihin, mutta enää ei kukaan minua pompottele.Vaadin kunnioitusta ihmissuhteissa ihan kuten itse Kunnioitan ihmisiä.Minusta nämä narskut voisi ampua Kuuhun kaikki keskenään mellastamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Mä uskon myös, että narsismi voi ilmetä myös noin. Jotain samaa on omassakin ”ystävässäni”. Esiintyminen suureellisesti maailmanpelastajana ja uhrautuvana (uhriutuvana) hyväntekijänä kielii minusta narsismista, ei millään pahalla siis aidosti auttamisenhaluisia kohtaan. Huomionhakuisuus vaan ilmenee näillä vähän eri tavalla. ”Katsokaa, miten hyvä minä olen (ja miten perseestä te muut olettekaan)!”

Voi olla, mutta miten sitten erottaa aito auttamisenhalu siitä epäaidosta? Tässä päästään taas siihen, että pelkästään tämän piirteen perusteella ei voi päätellä mitään, vaan tulee huomioida myös henkilön muu käyttäytyminen. Ihminen voi toimia "hyvän" mukaan ilman, että pyrkimyksenä on todistaa muiden huonommuutta.

Tottakai kokonaisuus ratkaisee. Tässä on varmaan sama kuin muissakin narsistin piireissä, niitä voi olla todella vaikea erottaa aidosta tunteesta kuten vaikka narsistin empatian teeskentely omaksi hyödykseen. Arvelisin, että aito auttamisenhalu ei ilmene tarpeena korostaa jatkuvasti sitä, kuinka paljon hyvää on taas tehnyt muiden hyväksi jne.

Niin, silloin jos toiminta on selvästi huomionhakuista ja korostettua, kertoo se aina jostain. Tulee äkkiä vaikutelma, että taustalla on nimenomaan ihailun hakeminen eikä niinkään tekeminen sen itsensä takia. Näissä tapauksissa kyse lieneekin usein oman egon pönkittämisestä.

Toisaalta olen tavannut myös ihmisiä, joille jo pelkästään tieto siitä, että toinen tekee esim. hyväntekeväisyystyötä tai on vegaani, riittää leimaamiseen - muuten ihmistä tuntematta. Selän takana ihmetellään, että mitä tuokin mahtaa oikein esittää. Suljetaan käytännössä pois se mahdollisuus, että toiminnan taustalla on ihmisen oma halu eikä itsensä korostaminen ja muiden huonommuuden todistaminen.

Mistä tunnistaa narsistinen?Me ei koskaan kiitä tai pyydä anteeksi, kun niitten ei omasta mielestään tarvitse, kun eivät koskaan tee mitään väärää, ja kaikki on heille "luontaisesti" ansaittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Olen kallistunut siihen suuntaan että tällainen kiltti uhriutuja voi olla narsisti. Se fiilis, jollaisen tuottaa toiselle, on syyllisyys. Kuten narsisti. Imee mustaan aukkoon toisen voimat. Kaikki on muiden syytä. Ilmiasu eri, sisätä samaa silppua. 

Mä uskon myös, että narsismi voi ilmetä myös noin. Jotain samaa on omassakin ”ystävässäni”. Esiintyminen suureellisesti maailmanpelastajana ja uhrautuvana (uhriutuvana) hyväntekijänä kielii minusta narsismista, ei millään pahalla siis aidosti auttamisenhaluisia kohtaan. Huomionhakuisuus vaan ilmenee näillä vähän eri tavalla. ”Katsokaa, miten hyvä minä olen (ja miten perseestä te muut olettekaan)!”

Voi olla, mutta miten sitten erottaa aito auttamisenhalu siitä epäaidosta? Tässä päästään taas siihen, että pelkästään tämän piirteen perusteella ei voi päätellä mitään, vaan tulee huomioida myös henkilön muu käyttäytyminen. Ihminen voi toimia "hyvän" mukaan ilman, että pyrkimyksenä on todistaa muiden huonommuutta.

Tottakai kokonaisuus ratkaisee. Tässä on varmaan sama kuin muissakin narsistin piireissä, niitä voi olla todella vaikea erottaa aidosta tunteesta kuten vaikka narsistin empatian teeskentely omaksi hyödykseen. Arvelisin, että aito auttamisenhalu ei ilmene tarpeena korostaa jatkuvasti sitä, kuinka paljon hyvää on taas tehnyt muiden hyväksi jne.

Niin, silloin jos toiminta on selvästi huomionhakuista ja korostettua, kertoo se aina jostain. Tulee äkkiä vaikutelma, että taustalla on nimenomaan ihailun hakeminen eikä niinkään tekeminen sen itsensä takia. Näissä tapauksissa kyse lieneekin usein oman egon pönkittämisestä.

Toisaalta olen tavannut myös ihmisiä, joille jo pelkästään tieto siitä, että toinen tekee esim. hyväntekeväisyystyötä tai on vegaani, riittää leimaamiseen - muuten ihmistä tuntematta. Selän takana ihmetellään, että mitä tuokin mahtaa oikein esittää. Suljetaan käytännössä pois se mahdollisuus, että toiminnan taustalla on ihmisen oma halu eikä itsensä korostaminen ja muiden huonommuuden todistaminen.

Sellaisiakin ihmisiä tietysti on, mutta se on nyt eri asia, miksi jotkut eivät kestä toisten valintoja. Tässä omassa ”tapauksessani” oman hyväntekeväisyyden korostaminen on todella huomattavaa ja siitä myös halutaan ihailua, kaikki mainostetaan somessa näyttävästi ja jos joku ei peukuta hänen juttujaan, on se syystä riippumatta erittäin tuomittavaa. Eri tavalla poliittisesti ja uskonnollisesti ajattelevat joutuvat heti mustalle listalle, mitään harmaan sävyjä ei ole, vain jyrkkä ”oikea ja väärä”. Eri tavalla ajattelevat leimataan hulluiksi ja kusipäiksi. Maailma on paha, koska kaikki eivät ajattele ja tee kuten hän.

Siis eri asia, miksi ei-narsistit eivät kestä toisten valintoja, piti laittaa. Vai onko se yksi narsistinen piirre sekin?

Narsisti = hyi helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Lisään vielä, että välillä myös täysin neutraalit viestit poistuu. Valittaa vaikka flunssaa ja kun kerron mikä itsellä flunssaan auttanut, niin sekin viesti lähtee. Välillä tuntuu, että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on.

Tuli mieleen tuosta, kun sanoit että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on. Eräs tuttuni on tällainen. Kaikki mahdolliset lääkärit, terapeutit ja psykologit on kiertänyt läpi yrittäen saada itselleen erään tietyn mielenterveysdiagnoosin, kun alkuperäinen ei-niin-paha diagnoosi ei häntä miellytä. Selittää minulle aina kuinka hänellä on niin selvästi tämä kyseinen mielenterveysongelma, että miten nämä ammatti-ihmiset eivät sitä huomaa? Diagnoosia ei ole kovasta yrityksestä huolimatta koskaan saanut, mutta sitä hän ei millään voi hyväksyä. Olen ollut useita vuosia tämän henkilön kanssa tekemisissä ja minusta hänellä on runsaasti narsistin piirteitä, mutta sen mahdollisuuden on itseltään täysin poissulkenut.

¨

Joo, juurikin noin. Mikään ns. tavallinen selitys tai diagnoosi ei riitä, vaan taustalla on aina jotakin harvinaista tai vakavaa kuten syöpää. Sitten suututaan lääkäreille, kun eivät sitä syöpää tai muuta vakavaa vain löydä! Jos kerron itselläni olevan noita samoja oireita, niin silloin ei kappas vaan kyse olekaan mistään vakavista oireista vaan minulla ollessaan ne muuttuvat tavallisiksi arkipäiväisiksi oireiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, että voiko olla sellaista narsismia, missä ihminen on äärimmäisen kiltti? Eli oikein suostuu hyväksikäytettäväksi ja tallottavaksi ja ohjailtavaksi ja sitten syyttää kaikkia muita uhrin roolistaan ja siitä kun elämä ei etene? Tämmöinen henkilö ei siis halua kenellekään mitään pahaa, mutta syyttää aina ja kaikesta muita eikä laita tikkua ristiin, että asiat muuttuisi? On itse niin herkkä ja kiltti, ettei kestä minkäänlaista väärää sanaa tai mielipidettä. Kaikessa pitäisi myötäillä, tukea ja olla samaa mieltä, vaikka se ei edistä henkilön elämää.

Miten reagoi sitten, jos hänelle huomauttaa asiasta tai jos hänen kanssaan on jostain asiasta eri mieltä?

Noh, parit raivopuhelut olen saanut niskoilleni, on poistettu kavereista ja syyllistetty. Sitten on pidetty hiljaiseloa kunnes pikkuhiljaa taas alettu rakentaa yhteydenpitoa. Fb:ssä jos joku kirjoittaa eriävää mielipidettä tai yhtään kyseenlaistaa jotakin tms, niin ne julkaisut poistuu nopeasti.

Lisään vielä, että välillä myös täysin neutraalit viestit poistuu. Valittaa vaikka flunssaa ja kun kerron mikä itsellä flunssaan auttanut, niin sekin viesti lähtee. Välillä tuntuu, että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on.

Tuli mieleen tuosta, kun sanoit että yrittää tehdä itsestään sairaampaa mitä on. Eräs tuttuni on tällainen. Kaikki mahdolliset lääkärit, terapeutit ja psykologit on kiertänyt läpi yrittäen saada itselleen erään tietyn mielenterveysdiagnoosin, kun alkuperäinen ei-niin-paha diagnoosi ei häntä miellytä. Selittää minulle aina kuinka hänellä on niin selvästi tämä kyseinen mielenterveysongelma, että miten nämä ammatti-ihmiset eivät sitä huomaa? Diagnoosia ei ole kovasta yrityksestä huolimatta koskaan saanut, mutta sitä hän ei millään voi hyväksyä. Olen ollut useita vuosia tämän henkilön kanssa tekemisissä ja minusta hänellä on runsaasti narsistin piirteitä, mutta sen mahdollisuuden on itseltään täysin poissulkenut.

¨

Joo, juurikin noin. Mikään ns. tavallinen selitys tai diagnoosi ei riitä, vaan taustalla on aina jotakin harvinaista tai vakavaa kuten syöpää. Sitten suututaan lääkäreille, kun eivät sitä syöpää tai muuta vakavaa vain löydä! Jos kerron itselläni olevan noita samoja oireita, niin silloin ei kappas vaan kyse olekaan mistään vakavista oireista vaan minulla ollessaan ne muuttuvat tavallisiksi arkipäiväisiksi oireiksi.

Mun tuntema narsisti on keksinyt lapselleen erittäin harvinaisen neurologisen sairauden. On ihan päivänselvää, ettei lapsella ole tätä, mutta koska sillä saa huomiota, niin jaksaa jatkaa selvityksiään ”sairauden luonteesta” ja lapsen erityisyydestä. On alkanut tuntua, että se huomio kelpaa, vaikka se olisi pelkkiä kyseenalaistavia katseita ilmiselvän valheen edessä.

Tästä tulee mieleen munchausen (by proxy), lieneekö mitään sukua narsismille?

Up