Täytin 35. Olen lapseton ja miehetön. Onko peli menetetty?

Ei ole liian myöhäistä, mutta älä ota mitään renttua äläkä monta kertaa eronnutta äläkä varsinkaan yksin lasta hanki.



Lähde etsimään mistä harrastuksista, netistä ym. Katsele sopivaa muutama kuukausi ja tee heti selväksi, että haluat vielä lapsia ja vakiintua niin et tuhlaa aikaa turhaan. Mikäli miehessä suuri puute niin heti rannalle ja uusi kehiin.



Ennätät vielä kun pidät kiirettä. Kukaan ei tule kotoa hakemaan eli toimintaa!

Katsele sopivaa muutama kuukausi ja tee heti selväksi, että haluat vielä lapsia ja vakiintua niin et tuhlaa aikaa turhaan.

Tämä on todella tärkeä huomio. Kannattaa ehdottomasti tehdä aikaisessa vaiheessa selväksi, että olet aidosti hakemassa lapsiperhettä ja pitkää parisuhdetta. Aikaa ei kannata tuhlata sellaiseen mieheen, joka ei ole samoilla ajatuksilla liikkeellä.

Toivotan AP:lle onnea miehen hakuun!

Ensin vastaus kysymykseen eli ei ole liian myöhäistä. Yksi varteenotettava vaihtoehto on tehdä lapsi yksin, sen miehen ehtii sitten myöhemmin. Näin tekevät yllättävän monet naiset nykyisin.



Tuo "laske rimaa" on kaikista huonoin vaihtoehto. Miksi pitäisi ottaa joku ihan kiva mies (tai nainen) vain sen takia että on edes joku kumppani paremman puutteessa. En minä ainakaan haluaisi olla kenellekään joku sellainen jonka kanssa ollaan vain koska parempaakaan ei löytynyt. Kiva sitten sille miehelle, kun on ne pari lasta tehty ja todetaan että olen saanut mitä halusin, nyt erotaan. Tosi reilua!



Aika monille kyllä kelpaisi monenlainenkin mies, ei se ole ulkonäöstä kiinni. Ei kyse ole siitä etteikö tavallinen, rehellinen ja kunnollinen suomalainen mies kelpaisi. Mutta kyllä siinä parisuhteessa pitää olla muutakin kuin kaveruutta.

löysin miehen 32-vuotiaana pitkän sinkkukauden jälkeen. Menimme pian kihloihin ja naimisiin ja muutimme yhteen. Nyt on lapsen yritys menoillaan, mutta vielä ei ole onnistunut.



Niin ja minuakin syytettiin siitä, että en huoli ketään miestä. Miksi huolisin huonoa?? Se on helppoa arvostella, jos itsellä on jo se hyvä mies. Nyt minulla on täydellinen mies ja olen superonnellinen!

Aika monille kyllä kelpaisi monenlainenkin mies, ei se ole ulkonäöstä kiinni. Ei kyse ole siitä etteikö tavallinen, rehellinen ja kunnollinen suomalainen mies kelpaisi. Mutta kyllä siinä parisuhteessa pitää olla muutakin kuin kaveruutta.

Aika monelle nuorelle naiselle nimenomaan kunnollinen suomalaismies ei kelpaa, ei missään nimessä haluta "tavista". Tuloksena on yleensä paljon lyhyitä suhteita jännittävien&eksoottisten miesten kanssa ja henkisesti rikki mennyt tyttörukka.

Siinä olen kyllä kanssasi ehdottomasti samaa mieltä, että pitäähän nyt parisuhteessa muutakin olla kuin kaveruutta, totta kai.

no ei todellakaan ole...malta vaan mielesi ja kulje avoimin silmin ja mielin niin kaikki on vielä mahdollista. Meidän tutut esim menivät naimisiin 40 v ja kaksi lastakin saivat vielä.



mutta tuollaisia ohjeita että ota kuka vaan mies tai tee lapsi yksin. Sitä en sinulle suosittelisi. Minusta lasten kanssa on aina parasta lähteä siitä ajatuksesta että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin. Vahingot on sitten asia erikseen.



Mikäli lasten kanssa haluat puuhastella niin on sinulla esim mahdollisuus toimia tukihenkilönä (siis viettää lomia ja viikonloppuja) jonkun tukiperhettä tarvitsevan lapsen kanssa. Siinä voisi samalla myös selkeytyä se ajatus, että onko se oman elämän kannalta niin tärkeää saada edes välttämättä niitä omia lapsia.



Yksinhuoltajien elämä on kaikkea muuta kuin kivaa ainakin mitä kokemuksia kuuntelee. ..

Haluaisin hieman huomioida tähän lapsettomuus- ja miehettömyysasiaan oman elämänkokemukseni pohjalta ja miesnäkökulmasta.

Minusta naiset nimittäin oikeasti jättävät aivan mielettömän paljon hyviä miehiä rannalle pikkuasioiden, yleensä ulkonäköseikkojen, vuoksi. Tunnen itse aivan älyttömän hyviä nuoria miehiä siinä kolmissakymmenissä, jotka eivät vaan ole löytäneet naista vaikka kuinka kovasti haluaisivat.

Kaikki mukavia, sosiaalisesti suht taitavia, kovasti töitätekeviä, tunnollisia kavereita, mutta ovat ilmeisesti sitten aina olleet nuorten naisten mielestä jotenkin tylsiä tai väärän näköisiä. Heissäkin aistin jo hieman epätoivoa, mikä ei asiaa auta yhtään. Mutta onhan se kovaa, kun ei pääse seksuaalisesti toteuttamaan luonnollisimpia vaistojaan naisten oikkuilujen vuoksi.

Näistä kavereista tulisi kaikista fantastisia isiä ja loistavia kumppaneita. Tästä huolimatta naiset ovat aina kiertäneet kaukaa. Mitä ilmeisemmin siis nuoren miehen ei kannata olla kunnollinen ja toista sukupuolta kunnioittava, jos naisen joskus haluaa.

Viestinä siis, että kolmekymppisiä lapsenteosta ja perheestä innostuneita miehiä on pilvin pimein tarjolla. Heillä vaan saattaa olla paljon kokemusta torjutuksi tulemisesta: heihin ei ole kukaan seurustelumielessä koskaan kiinnittänyt huomiota. Tämän vuoksi he saattavat olla vähän hitaita ja kömpelöitä lähestymään naisia.

Tämä ei tosiaan siis ole suunnattu AP:lle, vaan yleisenä kommentointina.

Asiaa voisi tietysti auttaa, jos miehet lasikisvat sitä rimaa ihan yhtä lailla. Ettei sen kumppanin tarvitsisi olla missi tai malli, hervottomat hinkit ja tiukka perä, ja ettei sen tarttisi kipitellä päivät pääksytysten kymmenen sentin koroissa ja muutenkin olla viimeisen päälle laitettu kuten vaikkapa venäläiset kanssasisaret. Ettei naisen tarvitse olla yhtä lailla äiti miehelleen kuin niille mahdollisille lapsille, tienata paljon (muttei missään nimessä enemmän kuin mies), ja että saisi olla älykäskin sitä piilottelematta...ja että nainen ei ole olemassa vain miehen seksuaalisen itsensätoteuttamisen vuoksi. Ei ole mikään ihme, jos noin ajattelevat ukkelit kierretään parisuhdemarkkinoilla kaukaa.

On harmi että miesten mielestä naisten sinkkuus on yksin ja ainoastaan naisten syy. Totuus kun on toinen.

Haluaisin hieman huomioida tähän lapsettomuus- ja miehettömyysasiaan oman elämänkokemukseni pohjalta ja miesnäkökulmasta.

Minusta naiset nimittäin oikeasti jättävät aivan mielettömän paljon hyviä miehiä rannalle pikkuasioiden, yleensä ulkonäköseikkojen, vuoksi. Tunnen itse aivan älyttömän hyviä nuoria miehiä siinä kolmissakymmenissä, jotka eivät vaan ole löytäneet naista vaikka kuinka kovasti haluaisivat.

Kaikki mukavia, sosiaalisesti suht taitavia, kovasti töitätekeviä, tunnollisia kavereita, mutta ovat ilmeisesti sitten aina olleet nuorten naisten mielestä jotenkin tylsiä tai väärän näköisiä. Heissäkin aistin jo hieman epätoivoa, mikä ei asiaa auta yhtään. Mutta onhan se kovaa, kun ei pääse seksuaalisesti toteuttamaan luonnollisimpia vaistojaan naisten oikkuilujen vuoksi.

Näistä kavereista tulisi kaikista fantastisia isiä ja loistavia kumppaneita. Tästä huolimatta naiset ovat aina kiertäneet kaukaa. Mitä ilmeisemmin siis nuoren miehen ei kannata olla kunnollinen ja toista sukupuolta kunnioittava, jos naisen joskus haluaa.

Viestinä siis, että kolmekymppisiä lapsenteosta ja perheestä innostuneita miehiä on pilvin pimein tarjolla. Heillä vaan saattaa olla paljon kokemusta torjutuksi tulemisesta: heihin ei ole kukaan seurustelumielessä koskaan kiinnittänyt huomiota. Tämän vuoksi he saattavat olla vähän hitaita ja kömpelöitä lähestymään naisia.

Tämä ei tosiaan siis ole suunnattu AP:lle, vaan yleisenä kommentointina.

Haluaisin hieman huomioida tähän lapsettomuus- ja miehettömyysasiaan oman elämänkokemukseni pohjalta ja miesnäkökulmasta.

Minusta naiset nimittäin oikeasti jättävät aivan mielettömän paljon hyviä miehiä rannalle pikkuasioiden, yleensä ulkonäköseikkojen, vuoksi. Tunnen itse aivan älyttömän hyviä nuoria miehiä siinä kolmissakymmenissä, jotka eivät vaan ole löytäneet naista vaikka kuinka kovasti haluaisivat.

Kaikki mukavia, sosiaalisesti suht taitavia, kovasti töitätekeviä, tunnollisia kavereita, mutta ovat ilmeisesti sitten aina olleet nuorten naisten mielestä jotenkin tylsiä tai väärän näköisiä. Heissäkin aistin jo hieman epätoivoa, mikä ei asiaa auta yhtään. Mutta onhan se kovaa, kun ei pääse seksuaalisesti toteuttamaan luonnollisimpia vaistojaan naisten oikkuilujen vuoksi.

Näistä kavereista tulisi kaikista fantastisia isiä ja loistavia kumppaneita. Tästä huolimatta naiset ovat aina kiertäneet kaukaa. Mitä ilmeisemmin siis nuoren miehen ei kannata olla kunnollinen ja toista sukupuolta kunnioittava, jos naisen joskus haluaa.

Viestinä siis, että kolmekymppisiä lapsenteosta ja perheestä innostuneita miehiä on pilvin pimein tarjolla. Heillä vaan saattaa olla paljon kokemusta torjutuksi tulemisesta: heihin ei ole kukaan seurustelumielessä koskaan kiinnittänyt huomiota. Tämän vuoksi he saattavat olla vähän hitaita ja kömpelöitä lähestymään naisia.

Tämä ei tosiaan siis ole suunnattu AP:lle, vaan yleisenä kommentointina.

Ihan totta turiset...tuttavapiirissäni on sinkkuja (30-36v) joille ei kelpaa kukaan. Valitetaan ettei miestä löydy, mutta sit kuitenkin ollaan tosi kranttuja. Pitää olla omistusasunto, tietynlainen auto (uusi tietenkin), boheemi, hyvässä ammatissa, varakas, hyvännäköinen, urheilullinen, kunnollinen muttei liian tylsä...lista on loputon!!

Ihan oikeasti, jos antaisivat edes MAHDOLLISUUDEN!

Täydellistä miestä ei ole olemassa, kaikissa meissä on omat vikamme. Ja mun mielestä, liian täydellinen ei ole edes mielenkiintoinen. Pitää olla särmää ja elettyä elämää. Nuorempana olin tarkka ulkonäöstä, mutta nyt tajuaa jo koko paketin päälle ;)

olis "alentaa standardeja" ja ottaa joku äijä joka on "ihan ok". Sen kanssa sitten hommata lapsi ja parin vuoden kuluttua erota kun sitä todellista kipinää ei sitten ollut alunperinkään. Ihan tarpeeksi tältäkin palstalta saa lukea juttuja joissa se lasten hankkiminen on ilmeisesti ollut suurin syy parisuhteelle ja mitä siitä sitten seurasi...

Olen itse 37 ja lapseton/miehetön, mutta luojalle kiitos vauvakuumetta ei ole. Päätin jo kauan sitten, että jos en löydä miestä joka todella sytyttää ja joka tuntuu oikealta minulle niin saa jäädä lapsetkin hankkimatta.

että ei nyt liikaa tuijottele esim. ulkonäköä tai ammattia. Toki pitää olla ns. siisti ja työssäkäyvä, mutta pitääkö sen miehen nyt välttämättä olla mallikroppainen business analycist?

olis "alentaa standardeja" ja ottaa joku äijä joka on "ihan ok". Sen kanssa sitten hommata lapsi ja parin vuoden kuluttua erota kun sitä todellista kipinää ei sitten ollut alunperinkään. Ihan tarpeeksi tältäkin palstalta saa lukea juttuja joissa se lasten hankkiminen on ilmeisesti ollut suurin syy parisuhteelle ja mitä siitä sitten seurasi...

Olen itse 37 ja lapseton/miehetön, mutta luojalle kiitos vauvakuumetta ei ole. Päätin jo kauan sitten, että jos en löydä miestä joka todella sytyttää ja joka tuntuu oikealta minulle niin saa jäädä lapsetkin hankkimatta.

että ei nyt liikaa tuijottele esim. ulkonäköä tai ammattia. Toki pitää olla ns. siisti ja työssäkäyvä, mutta pitääkö sen miehen nyt välttämättä olla mallikroppainen business analycist?

...täällä ollaan kertomaan millaisia kumppaneita muiden tulisi ottaa...huvittavaa.

Asiaa voisi tietysti auttaa, jos miehet lasikisvat sitä rimaa ihan yhtä lailla. Ettei sen kumppanin tarvitsisi olla missi tai malli, hervottomat hinkit ja tiukka perä, ja ettei sen tarttisi kipitellä päivät pääksytysten kymmenen sentin koroissa ja muutenkin olla viimeisen päälle laitettu kuten vaikkapa venäläiset kanssasisaret. Ettei naisen tarvitse olla yhtä lailla äiti miehelleen kuin niille mahdollisille lapsille, tienata paljon (muttei missään nimessä enemmän kuin mies), ja että saisi olla älykäskin sitä piilottelematta...ja että nainen ei ole olemassa vain miehen seksuaalisen itsensätoteuttamisen vuoksi. Ei ole mikään ihme, jos noin ajattelevat ukkelit kierretään parisuhdemarkkinoilla kaukaa. On harmi että miesten mielestä naisten sinkkuus on yksin ja ainoastaan naisten syy. Totuus kun on toinen.

Näinpä juuri. Mulla oli pari vuotta sitten ilmoitukset parissa nettideittipaikassa, ja kyllä oli järkytys että keski-ikäiset (hakemani ikäluokka oli 40-55 v miehet) usein jo vähän kaljamahaiset ja äijiintyneet miekkoset odottavat naiselta ihan mielettömiä ulkoisesti! Mä en ole mikään missi enkä seksisymboli mutta ihan tavallisen näköinen hoikka, pienikokoinen suomalainen nainen mutta eihän niille herroille tämmöinen kelpaa. Pitäisi olla näyttävän näköinen, naisellinen (seksikkäät vaatteet ja meikki, tavallinen siisti ei riitä), seksuaalisesti vapautunut (haluaa myös perseeseen, pissaleikkejä, sm-touhuja ja mitä ikinä mies keksii haluta)... Tuli ihan olo että jotain seksilelua ne ovat hakemassa eikä elämänkumppania.

...täällä ollaan kertomaan millaisia kumppaneita muiden tulisi ottaa...huvittavaa.

Mutta, jos on 35-vuotias ja haluaa vielä miehen ja perheen, niin tosiasia on, ettei ihan hirveästi ole enää varaa nirsoilla. En tarkoita, että pitäisi ottaa mitään työtöntä alkoholistia, mutta vaatimustaso ei tuossa tilanteessa voi enää hirveän epärealistinen olla. Eiköhän se riitä, että on siisti, mukava, luotettava, työssäkäyvä mies.

Mutta, jos on 35-vuotias ja haluaa vielä miehen ja perheen, niin tosiasia on, ettei ihan hirveästi ole enää varaa nirsoilla. En tarkoita, että pitäisi ottaa mitään työtöntä alkoholistia, mutta vaatimustaso ei tuossa tilanteessa voi enää hirveän epärealistinen olla. Eiköhän se riitä, että on siisti, mukava, luotettava, työssäkäyvä mies.

[/quote]

Tätä minäkin tarkoitin..toki tietyt kriteerit on hyvä olla, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä pitkään sinkkuina viihtyneet naiset eivät kelpuuta juuri ketään...



T. nro 51

hankkimaan lapsen ilman miestä. Joskus sattuu niinkin hyvä tuuri, että siitä deitistä, joka napsauttaa sinut raskaaksi, tuleekin hyvä aviomies ja isä. Mutta sen varaan ei kannata laskea. Sinänsä en suosittele laskemaan standardia, se on mielestäni huono neuvo. Kyllä pärjäät yhden lapsen kanssa hyvin ilman miestäkin, huonon kanssa voi elämä olla kurjaa. Mutta miestä tarvitaan kuitenkin siihen yhteen asiaan eli siittämiseen ;)



Olet jo sen ikäinen, ettei "sen oikean" löytyminen esty sillä että sinulla on jo yksi lapsi. Suurin osa on jo vähintään toisella kierroksella menossa ja lapsia saattaa olla miehelläkin.



Biologinen fakta on, että lastenteolla alkaa kohdallasi olemaan jo kiire, mutta miestä ehdit kyllä etsimään pidemmänkin aikaa. Ja jos hyvin käy, saat molemmat samassa paketissa.

Ihan näin 3 lapseen äidin näkökulmasta katsottuna. Ellei nyt sitten ole todella hyvät tukiverkostot lähistöllä. Silti...pelkkä ajatus, juu ei kiitos.



T.51

ihan totta tuokin ettei turhaa kannata nirsoilla KUNHAN mies on silti kunnollinen. Samaa mieltä minäkin ettei liian nirso kannata olla, mutta jostain tasosta pitää sentään pitää kiinni.



Ei niin kuin joskus 2-kymppisenä, jolloin mies lempattiin vääränväristen kenkien tms. "kamalan virheen" vuoksi :D