Lue keskustelun säännöt.
Täytin 35. Olen lapseton ja miehetön. Onko peli menetetty?
23.02.2012 |
Onko minulla enää mitään toivoa löytää miestä ja saada lapsia?
Kommentit (57)
kannattaa olla aktiivinen miesrintamalla. Kaverini oli jo luopunut perhehaaveista, mutta hän löysi nelikymppisenä itselleen miehen ja synnytti esikoisen 42-vuotiaana, nyt 44-vuotiaana hänellä on jo toinenkin lapsi. Ainakaan pääkaupunkiseudulla nelikymppisenä vauvan saaneet eivät ole mitenkään harvinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki voit miehen löytää ja suhteen kannalta ei ole ainakaan este, että sinulla ei ole lapsia. Tosin kyllä ne lapsetkin siinä sivussa menevät, jos toinen on oikeasti ihana.
Nyt kun sinulla on ilmeisesti vähän huonompi suhde takana, niin suosittelisin lähtemään liikkeelle hakemaan sitä parempaa :) Eli tapaile miehiä vaikka aluksi ihan kaverimerkeissä ilman odotuksia. Katso tykkäätkö heistä tyyppeinä oikeasti. Jos huomaat että aika paljon olisi muutettavaa, jatka eteenpäin. Avoimella mielellä kun liikut ja uskallat lähestyä niitä kaikista kiinnostavimpia tyyppejä (muut kannattaa unohtaa), sinulle voi käydä tuossa asiassa vielä vaikka kuinka hyvin :)
"Aikuisena", elämää kokeneena yleensä tuntee itsensä sen verran hyvin, että tietää mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua. Se on suuri etu! Siksi suhteet saattavat edetä nopeastikin, koska ei ole tarvetta jäädä enää pariksi vuodeksi seukkailemaan ja pohtimaan.
Olen itse 36 ja raskaana. Neuvolalääkäri sanoi että hyvin tavallista nykyään on, että minun iässäni vasta aletaan suunnittelemaan ensimmäistä raskautta. Hän ei nähnyt asiassa terveydellistä ongelmaa.
esim. itsellä on ystävänä (siis ihan oikeasti ystävä) maailman toiseksi ihanin mies (omani ihanin tietysti). Hän on tunnollinen, ei juo, ei polta, hoitaa laskut ja tekee mielekästä it-alan työtä. Näyttävä ja raamikas, mutta ylipainoa "ison miehen" verran, ja sen takia hän on nyt n. 35-vuotiaana ilman naista ja perhettä, asioita, joita on koko ikänsä halunnut. Nyt on tsempannutkin ja urheilee, mutta on isoluinen ja kookas, ei hänestä mallipoikaa tule koskaan. Toivon NIIN että hän löytäisi sen ihanan naisen, joka tajuiaisi mikä kultakimpale siinä onkaan, eikä vain näkisi mahaa.
itsekin olen pohtinut joskus samoja kysymyksiä.Hedelmällisyys on siitä hassu juttu,että siitä ei koskaan tiedä. Voit olla niillä rajoilla parin vuoden päästä tai superhedelmällinen vielä 45 vuotiaana.
Jos hyvää miestä ei löydy, niin tee vauva yksin. Jos sullaon vakaa elämäntilanne (työt ym.) niin pärjäät kyllä.Paljon parempi on yksin (tai siis kaksin) kuin huonon/väärän miehen kanssa! Tai etsi joku lasta kaipaava luotettava homomies toiseksi vanhemmaksi. Ystäväni teki näin ja ovat koko perhe nyt viiden vuodenkin jälkeen onnellisia ja arki sujuu :)
Ei huolta! Olen samanikäinen kuin ap ja nyt odotan toista lastani aviomiehelleni. Reilu vuosi sitten ei ollut miestä eikä mitään, nyt ollaan onnellinen perhe. Asiat tapahtuu nopeasti kun löytyy se oikea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että olen jo 37 vuotta. Minulta meni 3 vuotta sitten poikki pitkä suhde (minut jätettiin toisen naisen takia) ja sen jälkeen olen ollut tähän asti niin rikki siitä suhteesta etten ole pystynyt edes miehiä ja treffailua ajattelemaan vaikka järki sanookin että tässä iässä olisi jo kiire. Nyt vasta alkaa tuntua sen verran tasapainoiselta että pystyisin ehkä taas parisuhteeseen.
En pidä omaltakaan kohdalta täysin toivottomana että vielä jopa lapsia saisin, jos nyt aika heti löytyisi mies. Niin kauan minusta lastensaanti on ok kun se (iän puolesta) vielä luonnonkeinoin onnistuu eli ennen vaihdevuosia. Mutta toisaalta realistisesti ajattelen niinkin että voihan se olla ettei löydy tarpeeksi nopeasti miestä ja että jään lapsettomaksi - osin olen senkin surun jo surrut ja asian hyväksynyt. Edes puolison haluaisin silti löytää, olen kyllästynyt pitkästyttävään sinkkuelämään.
Älä nyt herran tähden jää odottamaan sitä oikeaa! Jos haluat lapsen, mene spermapankkiin. Miehen voit hankkia myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä 50 mies tulossa antamaan kunnon rasvat. kova ja iso oksa. takuu varmasiitos.
ei ole menetetty mutta jos perheen haluat niin varmaan nyt pitäisi pistää töpinäksi. Miten; varmaan helpompi sanoa kuin toteuttaa.. En osaa neuvoa mistä niitä miehiä sitten löytää, baarista ei varmaan ainakaan kovin potentiaalisia. Ystävien kautta voisi löytyä? Tai netistä? Harrastuksista? Omani löysin yllättäen töiden kautta, aika nopeasti edettiin koska ei ihan nuoria oltu (yli 30), kummallakin oli pitkä suhde päättynyt aiemmin jossa oli vuosia kulunut. Nyt kaksi lasta ja vielä yhden haluaisimme. Toivottavasti löydät etsimäsi, lapset eivät ole elämäntarkoitus mutta surullista toki jos perheen haluaisi mutta ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on monet sinkkukaverit sitten kuitenkin löytäneet sen elämänsä miehen kun ikää on 35+. Kaikilla on lapsi/lapsia, koska miehelläkin alkaa jossain vaiheessa olla kova halua perustaa perhe. Toisaalta tuossa iässä tajutaan, että ihmissuhteet vaatii aina työtä, eikä sellaista unelmien prinssiä ole olemassakaan, vaan onnen voi rakentaa yhdessä vähän vähemmän täydellisistä lähtökohdista.
Joku sua tuolla maailmalla odottaa, joten onnea etsintään! :)
äitini sai lapset nelikymppisenä, samoin tätini sai 6 lastaan välillä 41-52v.
Ystäväni odottaa nyt esikoistaan ja on 44v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet valmis tekemään asialle? Kotoa kukaan ei hae!
on melkein 10 vuotta aikaa.
Niin ja lapsen voi adoptoida tai tehdä yksinkin.
Ja monet naiset on löytäneet miehen vanhainkodista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että olen jo 37 vuotta. Minulta meni 3 vuotta sitten poikki pitkä suhde (minut jätettiin toisen naisen takia) ja sen jälkeen olen ollut tähän asti niin rikki siitä suhteesta etten ole pystynyt edes miehiä ja treffailua ajattelemaan vaikka järki sanookin että tässä iässä olisi jo kiire. Nyt vasta alkaa tuntua sen verran tasapainoiselta että pystyisin ehkä taas parisuhteeseen.
En pidä omaltakaan kohdalta täysin toivottomana että vielä jopa lapsia saisin, jos nyt aika heti löytyisi mies. Niin kauan minusta lastensaanti on ok kun se (iän puolesta) vielä luonnonkeinoin onnistuu eli ennen vaihdevuosia. Mutta toisaalta realistisesti ajattelen niinkin että voihan se olla ettei löydy tarpeeksi nopeasti miestä ja että jään lapsettomaksi - osin olen senkin surun jo surrut ja asian hyväksynyt. Edes puolison haluaisin silti löytää, olen kyllästynyt pitkästyttävään sinkkuelämään.
Hänellä meni pitkä melkein 15 vuoden suhden poikki pettämisen takia. Lapsia oli suunniteltu mutta mies vähän jarrutti ja kävikin sitten ilmi, että pettämistä oli ollut jo kolmen vuoden ajan!
Kun pettäminen tuli ilmi, ystäväni oli myös 34-vuotias. Hänelle kävi niin, että ei enää uskaltanut vuosiin sitoutua, vaikka ehdokkaitakin oli. Kukaan ei tuntunut vaivan arvoiselta, kunnes juuri 37-vuotiaana tapasi sen oikean. Heti päätti, että tärkeintä on saada suhden toimimaan - vaikka jäisikin sitten lapsettomaksi. Seurustelivat rauhassa 1,5 vuotta, sitten menivät naimisiin, kun ystäväni oli 38-vuotias ja nyt paria kuukautta ennen 40-vuotispäiväänsä ystäväni sai terveen pienen tytön. Ovat todella onnellisia ja parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla.
Koskaan ei tiedä, mikä nurkan takana odottaa.
on mies ja lapsi ilmaantunut nopeaan tahtiin sinua vanhemmillekin.
Mä ajattelin elää yksin ja olin ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Sitten se vaan tuli! Mun elämäni mies :). Mä tiesin sen heti ja niin tiesi mieskin. Kummallekin tää oli ainutlaatuista - mentiin kihloihin (molemmat eka kertaa) ja mentiin naimisiin (molemmat eka kertaa).
Mä olin sitten 38-vuotias, kun meidän esikoinen syntyi ja saatiin vielä toinenkin. Kuopuksen syntyessä mä olin nelikymppinen. Kummallakaan meistä ei ollut lapsia ennestään.
Meillä on nyt siis kaksi ihanaa lasta, onnellinen avioliitto, unelmien koti ja kaiken kaikkiaan ihana elämä :). Yhdessä ollaan nyt oltu 12 vuotta - onnellisesti.
olis "alentaa standardeja" ja ottaa joku äijä joka on "ihan ok". Sen kanssa sitten hommata lapsi ja parin vuoden kuluttua erota kun sitä todellista kipinää ei sitten ollut alunperinkään. Ihan tarpeeksi tältäkin palstalta saa lukea juttuja joissa se lasten hankkiminen on ilmeisesti ollut suurin syy parisuhteelle ja mitä siitä sitten seurasi...
Olen itse 37 ja lapseton/miehetön, mutta luojalle kiitos vauvakuumetta ei ole. Päätin jo kauan sitten, että jos en löydä miestä joka todella sytyttää ja joka tuntuu oikealta minulle niin saa jäädä lapsetkin hankkimatta.
Huonoin ratkaisu mun mielestä olis "alentaa standardeja" ja ottaa joku äijä joka on "ihan ok". Sen kanssa sitten hommata lapsi ja parin vuoden kuluttua erota kun sitä todellista kipinää ei sitten ollut alunperinkään. Ihan tarpeeksi tältäkin palstalta saa lukea juttuja joissa se lasten hankkiminen on ilmeisesti ollut suurin syy parisuhteelle ja mitä siitä sitten seurasi...
Olen itse 37 ja lapseton/miehetön, mutta luojalle kiitos vauvakuumetta ei ole. Päätin jo kauan sitten, että jos en löydä miestä joka todella sytyttää ja joka tuntuu oikealta minulle niin saa jäädä lapsetkin hankkimatta.
Jos siltikin jää ilman miestä ja lasta. Standardejaan voi pitää yllä elämänsä loppuun. Silti asia voi alkaa kaduttaa.
Itselläkin oli _naisten_ suhteen standardit... ...joskus murrosiässä ja ihan nuorena aikuisena, mutta ei sen jälkeen kovin tiukat. Älykäs, mutta ehdottomasti vitun kaunis, ja blaablaablaa... Elämä heitti eteen monenlaisia naisia, ja aikaa kului. Nyt olen ollut jo pitkään yhdessä naisen kanssa, joka ei varmaan olisi ollut murrosikäihanteeni (olisikohan kukaan ollut...), kaiken päälle vielä ryssä (no, ok, ei sentään "oikea", vaan inkeriläinen, siinä on varmaan minun ainoa ehdoton rajani)!
Haluaisin hieman huomioida tähän lapsettomuus- ja miehettömyysasiaan oman elämänkokemukseni pohjalta ja miesnäkökulmasta.
Minusta naiset nimittäin oikeasti jättävät aivan mielettömän paljon hyviä miehiä rannalle pikkuasioiden, yleensä ulkonäköseikkojen, vuoksi. Tunnen itse aivan älyttömän hyviä nuoria miehiä siinä kolmissakymmenissä, jotka eivät vaan ole löytäneet naista vaikka kuinka kovasti haluaisivat.
Kaikki mukavia, sosiaalisesti suht taitavia, kovasti töitätekeviä, tunnollisia kavereita, mutta ovat ilmeisesti sitten aina olleet nuorten naisten mielestä jotenkin tylsiä tai väärän näköisiä. Heissäkin aistin jo hieman epätoivoa, mikä ei asiaa auta yhtään. Mutta onhan se kovaa, kun ei pääse seksuaalisesti toteuttamaan luonnollisimpia vaistojaan naisten oikkuilujen vuoksi.
Näistä kavereista tulisi kaikista fantastisia isiä ja loistavia kumppaneita. Tästä huolimatta naiset ovat aina kiertäneet kaukaa. Mitä ilmeisemmin siis nuoren miehen ei kannata olla kunnollinen ja toista sukupuolta kunnioittava, jos naisen joskus haluaa.
Viestinä siis, että kolmekymppisiä lapsenteosta ja perheestä innostuneita miehiä on pilvin pimein tarjolla. Heillä vaan saattaa olla paljon kokemusta torjutuksi tulemisesta: heihin ei ole kukaan seurustelumielessä koskaan kiinnittänyt huomiota. Tämän vuoksi he saattavat olla vähän hitaita ja kömpelöitä lähestymään naisia.
Tämä ei tosiaan siis ole suunnattu AP:lle, vaan yleisenä kommentointina.
Ettekö osaa lukea? Ap:llä on pitkä suhde loppunut, ei se vaan aina mene niinkuin strömsössä, jos on huono tuuri miesvalinnassa. Ap, ehdit vielä. Mä mietin tätä ikäkysymystä aikanaan myös, kunnes luin lehdestä jutun naisesta jolla oli kolme lasta. Eikä hänellä ollut vielä yhtään sinun ikäisenäsi! Siinä jutussa oli kyse vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhteesta, mutta silti. Asiat on niin suhteellisia.