Täytin 35. Olen lapseton ja miehetön. Onko peli menetetty?
Onko minulla enää mitään toivoa löytää miestä ja saada lapsia?
Kommentit (57)
on toivoa, mutta en sinuna turhia odottelisi vaan laittasin ison vaihteen silmään. ;D Maaseudut on poikamiehiä pullollaan.
ja muutenkin olet liian vanha jo. Jos nyt löydät miehen , niin tuskin heti kuitenkaan tiineydyt. Eli vastaus kysymykseesi, on menetetty, ainakin lasten osalta.
että on muitakin, joille sinappikone EI ole se maailman tärkein juttu !! Hyvä!!
että on muitakin, joille sinappikone EI ole se maailman tärkein juttu !! Hyvä!!
että on muitakin, joille sinappikone EI ole se maailman tärkein juttu !! Hyvä!!
Ei kai se nyt maailman tärkein asia useimmille ihmisille ole, se vaan "kuuluu" ihmiselämään että mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Oletko kuitenkin hieman katkera?
ja muutenkin olet liian vanha jo. Jos nyt löydät miehen , niin tuskin heti kuitenkaan tiineydyt. Eli vastaus kysymykseesi, on menetetty, ainakin lasten osalta.
Eli ei se peli ole vielä varmuudella menetetty.
että on muitakin, joille sinappikone EI ole se maailman tärkein juttu !! Hyvä!!
Haluaisin perheen, mutta se ei ole tähän ikään mennessä toteutunut.
ap
jälkeen. Eli jos nyt löytäisit miehen ja vuoden kuluttua alatte yrittämään niin olet 36. Jos et raskaudu heti vaan esim vuoden kuluttua olet 37. Aika vanha minun mielestä jo ja muutenkin riski vammaisen lapsen saantiin kasvaa.
Onko tässä taustalla tyypillinen tarina. Ketää ei kelpaa ja nyt sitten iskee totuus tauluun ja kovaa?
että on muitakin, joille sinappikone EI ole se maailman tärkein juttu !! Hyvä!!
Ei kai se nyt maailman tärkein asia useimmille ihmisille ole, se vaan "kuuluu" ihmiselämään että mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Oletko kuitenkin hieman katkera?
Se oma lapsi useimmille ihmisille on maailman tärkein asia ja niinhän sen kuuluu ollakin.
Aika ankeaa lapsen kannalta jos vanhemmalle on joku muu (työ/harrastukset/ystävät/matkustlu...???) tärkeämpää kuin se lapsi.
mutta tuttavapiirissä näitä on. Hummailu ja sinkkuilu on aluksi kivaa, mutta monelle iskee juuri tossa 35 paniikki perheen suhteen.
Voi vielä löytää rakkauden ja saada lapsenkin, mutta kiire on ja kova. Entä jos haluat useamman lapsen?
Onko tässä taustalla tyypillinen tarina. Ketää ei kelpaa ja nyt sitten iskee totuus tauluun ja kovaa?
Jäin sinkuksi puoli vuotta sitten. Siihen suhteeseen meni vuodet 29-34.
ap
MUTTA. Jos haluat miehen ja perheen, niin nyt pitää laittaa toimeksi. Liian korkeita standardeja ei kannata enää pitää, ja tosiaan maaseudulta varmasti löytyy sopiva mies hyvinkin äkkiä. Jos ei ole ollut mitään vuoto-ongelmia tai diagnosoitua pco:ta tms., niin hedelmällisyys voi olla ihan kunnossa vielä.
Ei kaikki toimi sullakaan ihan täysillä.
P.S. tiesitkö, että lapset kasvavat, ne eivät ole ikuisesti vaipoissa. Niistä tulee eskarilaisia ja teinejä ja sitten joskus aikuisia. Mutta toivottavasti ei sun kaltaisia. Eli hyvä kun et lisäänny.
Olen tuntenut monia naisia, jotka ovat kaltaisiasi. Kaikki (sanotaan 9/10 tapauksista, lopuissa on kyseessä patologia) johtuu siitä, että mikään mies ei kelpaa. Tämä ei tosiaankaan ole välttämättä tiedostettua, mutta näin se vaan menee. Miehen ulkonäkö, sivistymättömyys, köyhyys tms. on aina vaan ongelma. Sitä keksii kanssa itse niitä huonoja ominaisuuksia. Ja 35-v on hirveän huono enää muuttua, varsinkaan koska alla ei ole mitään pohjaa (muutos ei ole mahdoton, rakas lääkäriserkkuni esimerkiksi meni joskus ikäisenäsi uudelleen kimppaan vanhemman autokuskin kanssa, ja nyt heillä on lapsi; tosin yksi lapsi oli jo aiemmin).
Sen miehen voi löytää myöhemminkin :)
jos olisin sinä, hankkisin vauvan, vaikka miestä ei olisikaan. Tein itsekin näin. Nyt minulla on yksin hankittu lapsi ja kaksi muuta miehen kanssa.
Nyt pistät töpinäksi! Laita vaikka profiili Suomi24 tai vastaavaan, luulis että sitä kautta voi löytyä?! Älä lannistu!! Ihan varmasti jokaiselle on tarkoitettu Se Oikea..
Nykyään yli 50 vuotiaskaan ei ole harvinaisuus synnyttäjä
kun puhutaan jostain "kunnollisuudesta", että missä on paikka sille rakkaudelle? Olen itsekin tavannut monta kaikin puolin mukavaa, avointa, vakituisessa työssä olevaa ja kelvollisen näköistä miestä, joista en vain ole kyennyt kiinnostumaan. Itseäkin monesti harmittanut, mutta jos ei sytytä niin ei sytytä.
Miten ihmeessä onnistuu pysyvä parisuhde henkilön kanssa, jota ei rakasta? Vaikka olisi kuinka kunnollinen ja mahtava... Mitäs sitten kun on ne lapset pykätty ja sattuukin löytymään se Suuri Rakkaus?
Ihan kuin se olisi sinkkujen syy, kun eivät kykene kiinnostumaan siitä naapurin kiltistä Pertistä. Elämä ei ole reilua. Jotkut jäävät yksin, kuten minä.