Sinä vegaani. Etkö koskaan kaipaa mehevää, hyvänmakuista pihviä tai kyljystä?

niin mitäs järkeä tuossa olisi? Ei se lihansyönti Suomessa kiellettyä ole, kyllä sitä voi reilusti toisten nähden syödä.

ALUSSA teki vaikeaa, koska olin suuri lihankuluttaja.

Leivän päälle lihaa, joka ruualla lihaa. Ekat kaks kk oli vaikeaa, mun teki aivan älytttttömästi mieli kaikenmaailman lihakuntaa, mut sen yli kun pääsin niin pääsin toteuttamaan perusajatteluani.



Tottumushan se vaan on. ;)

eikä tehnyt kertaakaan mieli mitään pihviä, purilaista tai pyörykkää. Kerran satuin kaverilta jostain omituisesta päähänpistosta syömään puolikkaan jauhelihapitsan (näitä pitserioiden, ei siis mitään räkäpitsaa), vatsaa väänsi koko yö kun keho ei ollut tottunut.



Ja jäin sille tielle, nyt menee taas kaikki mahdollinen liharuoka alas keposaan, vaikka välillä kyllä omatunto kolkuttaakin. Saattaa olla, että käännyn taas "uskontoni" puoleen..

itse lihan mausta pidän, mutta pihvin lihaköntsänä on kuvottava.

Inhosin kaikkia muita lihoja paitsi jauhelihaa jo lapsena. Joten helpotus oli kun tuli ikäänkossa saattoi itse päättää etten enää lihaa syö.

myös aikalailla siitä, mistä syystä on aikanaan lihan syömisen jättänyt.



Mä olen kans vegetaristi, en vegaani, mutta voin sanoa, että ei todellakaan tee mieli mitään lihaa. Ihan ok jos joku muu haluaa sitä syödä ja kykenen ilman vilunväristyksiä istumaan pöydässä, jonka äärellä syödään lihaa, mutta ei kiitos mulle.



Mutta ihan suurin motivaatio lihansyönnin lopettamiseen mulle oli aikanaan se, etten voi sietää lihaa. Se maistuu pahalle ja rasvaiselle ja... No mutta, kukin tyylillään :)



Ps. Muun lihan hajun kyllä kestän, mutta meetvursti haisee niin järkylle, että sitä ei saa mieskään kotiin tuoda, vaikka täysverinen lihansyöjä onkin enkä ole häntä koskaan yrittänytkään käännyttää.

mutta lapsesta asti olen inhonnut lihaa. En voi ymmärtää miten jollekin ihmisille jokin lehtipihvi tai mikä tahansa lihakimpale on ravintolassa täyttymys. Mulle se on rangaistus, joka pitää vaan yrittää kärsiä. Syön lihaa kyllä ja kalaa, mutta ruoanlaitossa raaka liha ällöttää mua niin paljon, etten millään haluaisi sitä käyttää. Mutta lasten takia syödään lihaa. Kun lapset lähtee kotoa, musta tulee taas kasvissyöjä.

En kyllä minäkään ole vegaani vaan lakto-ovo. Silloin kun söin vielä lihaa, pidin sen mausta. Mutta kun lopetin sen syömisen eettisistä syistä en ole kertaakaan sitä makua kaivannut (ihan tosi!), päin vastoin olen vaan ollut tyytyväinen ettei minun ole enää tarvinut syödä lihaa. :)

Pidin lihasta (paitsi sianlihasta), mutta en ole kaivannut kasvissyöjäksi ryhdyttyäni. Jotenkin sitä ei enää miellä ruoaksi.

En ole vegaani, enkä edes vegetaristi, mutta punaista lihaa en ole syönyt 7 vuoteen. Ihan vain siksi, että punainen liha ällöttää, ei mitään eettisiä perusteita tai periaatteita. Joku sisäfilepihvi haiseekin niin kamalalle, että en ikinä voisi kuvitella sitä suuhun pistäväni.



Muuten, lihan syömättä jättäminen tulee tosi edulliseksi! Pavut, linssit, soijarouheet, jne. maksaa ihan murto-osan siitä mitä liha maksaisi.

syön kylläkin kalaa ja jos puremisen tarve tulee, niin tonnikalapihvi käy siihen hyvin.

Mutta en pystyisi syömään lihaa sitten millään, kun puraisisin sitä, niin silmissäni vain vilisisivät kuvat siitä eläin rukasta kitumassa karsinassaan :( menisi ruokahalu sekuntissa....

Ainoat liharuoat joista muistan tykänneeni oli poronkäristys, mummon lihapullat ja enon kalakeitto. En mä niitä mitenkään kaipaa, jotenkin ajattelen että ne kuului lapsuuteen eikä ne varmaan kuitenkaan maistuisi samalta kuin silloin pienenä.

vaihdoin vegaani-ruokavalioon. Ainoa, mitä joskus kaipaan, on juusto. En edes kaikkia juustoja, mutta lähinnä fetaa ja sinihomejuustoa.



Lihaa, lihajalosteita ja makkaraa ei ole tehnyt koskaan mieli, mutta kylässä niitä syön, jos tarjoaja ei ole laittanut minulle mitään kasvisruokaa. En halua tehdä ravinnosta itselleni uskontoa.

vaan kasvissyöjä, mutta voin kai vastata? Ei tee. En oo koskaan hirveästi syönyt kokolijaa, eikä joku ulkofile oikeastaan sano mulle mitään.

vaan kasvissyöjä, mutta voin kai vastata? Ei tee. En oo koskaan hirveästi syönyt kokolijaa, eikä joku ulkofile oikeastaan sano mulle mitään.

kokonaan vegaani, koska syön joskus harvoin juustoa, ja voin vastata että ei. Joskus tosi nälkäisenä joku liharuoka saattaa tuoksua hyvälle, mutta ajatus sen syömisestä inhottaa. Tämä siis silti, vaikka lapsena ennen kasvissyöjäksi ryhtymistäni pidinkin paljon lihasta.

Olen lakto-ovo, enkä oikeastaan ole kaivannut liharuokia. Tosin liharuuan laittamisen helppous houkuttelee aina välillä. Tuntuu, että liharuokia on niiin paljon enemmän ja kaikkien teko on vaivatonta. Eihän se totta ole ja onhan kasvissyöjillekin makkaroita, pihvejä yms mutta, kun mieleni käsittelee ne eineksiksi.



Poikaystävän mielestä on huvittavaa, että mahani murisee ja sanon ruuan tuoksuvan hyvälle, kun hän laittaa itselleen vaikka pekonia. Ei millään meinaa ymmärtää, että se on se ruuan tuoksu joka herättää ruokahalun. Kertaakaan ei ole tehnyt mieli maistaa vaikka tuoksu olisikin hyvä. Joskus, kun toiset kehuu ruokaansa erittäin hyväksi, harmittaa, ettei se kuulu omaan ruokavalioon. Olen aina tykännyt kokeilla kaikkea ja välillä tunnen jääväni jostain paitsi. Toisaalta kalan syöntikin loppui lähes kokonaan siihen, että sen rakenne ei enää tuntunut hyvälle suussa. Sellaiset lihaisat säikeet hampaiden välissä...



Olen varautunut henkisesti siihen, että joudun joskus "kääntymään" takaisin pihvin syöjäksi. Lähinnä raskausaika arveluttaa, koska oma hemoglobiinini on luonnostaan alhainen enkä tiedä miten raskaus sitten vaikuttaa. Sen näkee sitten mutta toivon kovasti, että saan jatkaa valitsemallani linjalla. Muuten täytyy tutustua johonki metsästäjään, jotta saa kunnon riistaa.

Ja siis minäkin olen ovo-lakto-vege, mutta perusajatus lienee sama - en ole syönyt lihaa kohta viiteen vuoteen, eikä kertaakaan ole tehnyt mieli. Kuten joku muukin täällä totesi: en vain enää osaa ajatella sitä ruokana.



Kotonani asuu lihansyöjä (mieheni), joka on hämmästyttävän hyvin sopeutunut siihen, ettei kotona laiteta liharuokaa. En siis kovin usein joudu edes haistelemaan lihaisia tuoksuja. Mies laittaa leipänsä päälle kinkkua - minulle se on "kuolleen eläimen siivutettua pakaraa", kuten kerran kauppalistaan piruuttani kirjoitin. Ja siis tosiaan joo, ei tee sitä mieli.



Tiedän tuttavapiiristäni kasvissyöjiä, jotka silloin tällöin maistavat lihaa muiden lautaselta. Itse en siihen pystyisi. Joskus, jos haluan leikkiä "tavallista ihmistä", ostan kasvissyöjille sopivia lihankorvikkeita ihan huvikseni ja ilahduttaakseni miestä: "nakkikastike" tai "lihapullat" muuttuvat kiinnostavaksi kuriositeetiksi, kun kerran pari vuodessa kokkaa niitä täysin kasvisperäisinä vaihtoehtoina. Löysin hiljattain erikoisliikkeestä ruotsalaisia, todella lihapullan makuisia soijapyöryköitä, ja niiden syömisestä tuli jännä fiilis - jos en olisi tiennyt, olisin luullut niiden olevan lihapullia, sen verran kauan on aikaa siitä, kun viimeksi maistoin oikeita!



Mutta en siis näillä korvikkeilla koskaan yritä tavoitella mitään "kaivattua" lihan makua tai fiilistä; ne ovat vain kokeilunhalua ja vaihtelua. Ja joskus on tietysti kiva hyödyntää niitäkin reseptejä, joita tottui käyttämään lihansyöjävuosinaan. En ymmärrä sitä, miten joillain lihansyöjillä on hirveä vastustus liharuokien kasvisvastineita kohtaan - uudestaanko se pyörä pitäisi keksiä vain, koska haluaa elää eettisesti?

pidin tosi paljon myös kanan mausta... mutta eettiset syyt pakottivat mut kasvissyöjäksi. jos söisin lihaa, tuntuis kyllä todella pahalta. Pitää sitä sen verran itsekuria olla.

Samalla lailla kun moni lihansyöjä ei kykene syömään tiettyjä sisäelimiä tai esimerkiksi aivoja. Onhan se toki ravinnoksi kelpaavaa, mutta ei kuitenkaan voi kuvitella sitä syövänsä. Itselleni on käynyt samoin kaiken lihan suhteen, se ei vaan enää tunnu syömäkelpoiselta vaan jotenkin kuvottavalta.



Nyt vanhemmiten olen joutunut syömään esimerkiksi sukulaismummojen kokkaamia lihaeväitä kun en ole halunnut loukata vanhuksia. Tahdonvoimalla ne menee alas juuri ja juuri, mutta kokolihaan en silti pystyisi kajoamaan.