Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tunnistaa masennuksen?
22.02.2012 |
Tunnistitteko itse ettei kaikki ole hyvin vai huomauttiko joku siitä?
Iselläni tilanne tällainen : 2 pientä lasta ja olen yksin. Esikoisen aikana itkin jatkuvasti ja tuntui ettei enään jaksaisi. En mennyt juttelemaan kenellekkään. Nyt toisen kanssa sama juttu : synnytyksestä 6viikkoa enkä jaksa enään yhtään. Olen yksin, ei ole ketään ystäviä - vain vanhempani. Esikoisen aikana kävin varmaan 3-5 x puolessa vuodessa kahvilla jonkun kanssa( olen siis ollut n.3vuotta lähestulkoon putkeen kotona). Ketään ei juttele, ei pyytele kylään eikä edes kysy miten voin.
Nyt miehen kanssa ero ja kaikki vaan tuntuu niin pahalle. Itken ja itken. Tuntuu että kaikki vain hylkäävät minut ja että en ole hyvä äiti lapsilleni koska en jaksa. Olen päivittäin erittäin kireäkin ja tietenkin se kohdistuu esikoiseen ( ei missään nimessä väkivaltaa, vaan suutin helposti ihan kaikesta) .
Voinkohan laittaa hormoonien piikkiin surkean oloni vai voiko taustalla olla muuta? En uskalla puhua neuvolassa koska pelkään että leimaavat minut hulluksi, vievät lapseni pois minulta tjsp.
Kommentit (8)
Kokemuksianne masennuksesta. Miten huomasitte, miten oireilitte? Mistä saitte apua ja miten se auttoi. Mikä tilanne on nyt?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan ei hakenut muita lapsia pois kun puhuin ja neuvolassa on hyvä paikka jutella, meilläpäin saa ihan käytänön apua kotiin. Sinulle se olisi maksutonta kun ei ole tuloja.
Neuvolasta saa myös terapeutin.
Ei auta jäädä säälimään itseään kun kukaan ei kysy miten jaksat. Ehkä joku kaipaa että sinä kysyt muilta vointia?
Se että hoitaa itseään ei ole mikään syy lastenhuostaanotolle, mutta jos pahennat tilannettasi niin silloin väsyt täysin ja se jos joku on huono.
ero on hyvin raskas asia kelle tahansa. Mulla masennus oireili kuolemanajatuksina, tuntui ettei elämässä ole mitään järkeä, itkin paljon, en jaksanut vauvan ja varsinkaan leikki-ikäisen kanssa olla, oli kuin kivirekeä vetäisi. Olin myös räjähdysherkkä ja mulla tuli ahdistuskohtauksia jolloin oli pakko mennä saunaan itkemään pois lasten luota. Elämässä oli tapahtunut iso menetys ja mulla on lapsuudesta asti taipuvaisuutta depressioon.
Sain apua mielenterveystoimistosta, kävin siellä juttelemassa ja sitten menin lääkäriin joka määräsi masennuslääkityksen. Se auttoi jo tosi hyvin ja nyt olen myös kelan korvaamassa psykoterapiassa. Asiat on siis hyvin hoidossa. Kannattaa mennä ensimmäiseksi ihan terkkarilääkäriin ja pyytää lähetettä psykiatrian polille. Pääset psykiatrin pakeille jonka kanssa lähdetään hoitamaan masennusta.
http://www.masennussattuu.fi/hoidon-tueksi/oirekartoituslista?gclid=CPO…
sitä osataan nykyään hoitaa tehokkaasti eikä se ole mikään huostaanottoperuste kun kerrat pystyt hoitamaan lapset hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeintä on että saat kertoa asioistasi ja tunteistasi jollekkin luottamuksellisesti. Masennuksessa tärkein hoito on terapia, eli se että saa puhua ja purkaa tunteitaan. Masennus on tunnetilasairaus jonka laukaisee elämässä tapahtuvat muutokset missä mieli ja ajatukset ei pysy perässä. Lääkkeen plasebo on yli 80%. Lääkkeitä määrätään liian paljon kaikki ei tarvitse niitä.
Alue: Aihe vapaa
Eikö lastensuojelu ota lapsia huostaan masentuneelta?