Lue keskustelun säännöt.
Sekoilin just puhelimessa todella nolosti. Hävettää!
22.02.2012 |
Inhoan muutenkin soittamista vieraille ihmisille ja etenkin "virallisissa" asioissa. Äsken sitten keräsin pitkään rohkeutta, suunnittelin puheeni etukäteen ja sain tartuttua puhelimeen. Toisessa päässä vastattiin ja aloitin selostamaan asiaani kun oletin toisessa päässä olevan oikean henkilön. Hetken päästä toinen sanoi kuitenkin että anteeksi, ei nyt tiedä yhtään mitä asiani koskee ja että se henkilö joka asiastani luultavasti tietää, on tämän viikon lomalla.
Menin aivan lukkoon, sain hädin tuskin sanaa suustani ja teki vain mieli pistää puhelin kiinni. Sain kuitenkin takellellen jätettyä soittopyynnön tälle lomalla olevalle ihmiselle. Puhelun loputtua purskahdin itkuun, kun hävetti niin paljon.
Miksi pitää olla tällainen jännittäjä ja sanoissaan sekoilija?! Ärsyttää!!
Kommentit (5)
älä turhaan häpeä sekoilua, sitä tapahtuu kaikille.
yleensä ujot ihmiset ymmärtävät itsekin toisen ujoutta ja vähemmän ujot eivät merkittävästi noteeraa esim "sanoissa sekoilua".
Yritä olla armollisempi itsellesi ja ota tavoitteeksesi nauraa itkun sijasta kun kömmähtää..
Jos heität voltin kautta pepulleen kadulla kanssaihmiset lähinnä kiinnostuvat koska ovat huolissaan sattuiko.
Jos hätäännyt ja häpeät se on 1000 kertaa isompi juttu itsellesi.
Jos kaaduttuasi toteat ettei mikään pennyt poikki ja osaat ottaa huumorilla "sillä lailla. olipas vauhdikas veto" tms niin koko homma muuttuu ihan toisen näköiseksi.
Tiedän että on TODELLA vaikeaa opetella hyväksymään omat mokat osana normaalia ihmisyyttä ja elämää mutta kun siihen pääset huomaat että elämä on aika kevyttä.
Ja nyt unohda jo se puhelu :)
Se siellä toisessa päässä ei enää muista koko asiaa joten miksi sinäkään vaivaisit moisella itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin puhelimeen puhuminen on TODELLA vaikeaa.
Esim jos lääkäriin soitan niin opettelen aina lähes sanastasanaan eka mitä sanon puhelimessa... vasta sitten uskaltaa soittaa.
Ja jos ei ole varma miksi soittaa, esim pitää selvittää joku asia mut ei saa kunnolla asiaa selkityettyä ennen sitä niin...ei pysty soittamaan :D Vaikka asia yleensä selvenee vasta soittamalla.
t. puhelimeen puhuminen on kammottavaa
tekstais ja s-postit on niin paljon mieluisampii keinoja...
Pää pystyyn vaan täällä toinen mokailija. Olin lapsena ihan mielettömän ujo mutta olen päässyt siitä eroon huumorin avulla. Vieläkin esiintymistilanteet jännittää ihan hirveästi mutta onneksi niitä tulee harvoin. Harrastan myös samaa että harjoittelen yksikseni ennen virallista puhelua vaikka toisinaan tunnen itseni ihan hölmöksi. Se kuitenkin toimii. Liäksi olen välillä kauhean kömpelö ja monet kerrat olen lentänyt kadulla ties miten päin. Nykyään osaan heittää huumorilla nuo kaatumisetkin ja olla tekemättä niistä isoa numeroa. Muutama vuosi sitten kävelin parin kaverin kanssa kadulla jossa ei ollut ketään muita jalankulkijoita kuin me mutta paljon autoja punaisissa liikennevaloissa (oltiin siis huomion keskipisteenä ja pieni kaupunki niin katu oli muuten tyhjä) ja humpsahdin oikein kunnolla takamukselleni. Kamalan noloa, kävi heti mielessä mutta sitten aloinkin nauraa ja jäin maahan naureskelemaan ja sai kaikki varmasti hyvää viihdettä autossa istuessaan, mutta ei siinä, kaverit kampesi mut pystyyn ja jatkettiin matkaa ja naurettiin pitkä tovi....
Huumoria huumoria kehiin!
jos siellä on kaltaisesi panikoija ollut luurin päässä... "Apua, toi selittää niin asiantuntevasti asiaansa eikä mulla ole MITÄÄN hajua mistä on kysymys, missä välissä mä saan sen pulautettua että oon valitettavasti nyt ihan pihalla..." =D
Ja kun sait sen tietoos, niin ihan normaalia on yllättävän käänteen takia hetki tapailla sanoja, kun tilanne pitääkin ratkaista toisin. Sait sanottua soittopyynnön, hyvinhän se sitten meni. =)
tietäisitpä kuinka paljon mä sekoilen puhelimessa työkseni :)
harjoitusta lisää ja anna itselles anteeksi!
t. toimistosihteeri