Rangaistus teinin kehon muokkaamisesta??

että vaikka tytär on sinulle varmasti läheinen ja vielä kotona asuvan, niin hän on kuitenkin jo aikuinen, itsenäinen ihminen omine mielipiteineen ja mieltymyksineen. Sinä voit kokea epäonnistuneesi kasvattajana, mutta tytär voi kokea mahtavaa itsenäisyyttä ja päätäntävaltaa sekä puhdasta ONNEA, kun voi ja saa (?) toteuttaa itseään muokkaamalla kehoaan. Joka, in deed, on ihan hänen omansa. Yritä nähdä asiaa hieman ulkopuolisena, tuo nyt on hänen juttunsa ja tuskin liittyy mitenkään sinuun, kapinointiin tms. Eikö tärkeintä ole kuitenkin tyttäresi arvomaailma, käyttäytyminen, luonne - hän ihmisenä? Muista, että kaikesta hyvästä voit huolettaa ottaa kunnian kasvattajana, mutta kaikesta "ikävästä" ei tarvitse... =)



Älä rankaise häntä, please.

Niin on tytär nro. 1 30v.kin, kotiin kun tulee niin saa olla minun säännöilläni, muualla tehkööt miten lystää vaan ei minun silmieni alla.

Mutta tuo ei varmaan koske tyttäresi kroppaa, vaan sitä, miten teillä ollaan ja käyttäydytään.

Ap:lle sanoisin, että ei ole sinun asiasi päättää täysi-ikäisen nuoren naisen tatuoinneista tai lävistyksistä. Tai rangaista siitä, ettei tottele sinun mielipidettäsi. Mielipiteensä voi sanoa ja tuoda esiin vaikka se, miten lopullisia nuo ovat, mutta kun sen on kerran sanonut, ei ole muuta tehtävissä kuin antaa nuoren tehdä omat valintansa.

Minä määrään tietyistä asioista niin kauan kuin lapseni on



a) alaikäinen (täyttää tänä vuonna 18)

ja

b) syö minun ruokapöydässäni, pesee pyykkinsä minun koneellani ja käyttää wc-paperiani.



Sen lauluja lautat kenen leipää syöt. Olen takonut tätä nuorelle jo vuosia.

Ottaako joku kunnian siitä millainen lapsi on?



Minua ei ole taas vanhemmat kasvattaneet, kaikki on minun saavutusta. Minun pohdintaa ja tekoa. Niin hyvässä ja huonossa.



Oletko itse vanhempiesi jatke?

Onneksi meidän tyttö ei tuosta tatuoinnista ole ihmeemmin innostunut, mutta lävistyksiä lupasin kun täytti 15. Sitä ennen oli vaan korvikset, ja nyt on napa sekä viimeeksi 17v kielikoru ja nänneissä reiät.

Enempää en ole sallinut kun asuu vielä kotona. Laser- karvanpoiston lupasin ja on aloittanutkin. On kyllä kallista, mutta sen jälkeen ei tartte huolehtia kainaloista eikä alapäänkarvoista enää.

Lävistys paranee ja häipyy reiän umpeuduttua. Tatuointi on jo pysyvämpi, kuten tuo karvojen laserointi. Toisaalta se kun ei ole karvoja helpottaa arkista elämää

Lävistys paranee ja häipyy reiän umpeuduttua. Tatuointi on jo pysyvämpi, kuten tuo karvojen laserointi. Toisaalta se kun ei ole karvoja helpottaa arkista elämää

Mulla on ollut yht. 5 kasvolävistystä, ja kaikkien reiät on selvästi havaittavissa.

Pahaa tekee katsoa äitinä, kun nuori pilaa tulevaisuuttaan ja kehoaan. Isommat korvareiät huitelee jo siten, että päivä paistaa korvista läpi... Viimeisimpänä villityksenä on tatuointi, piti tulla pieni ja kaunis lintu, mutta tuli puoli selkää peittävä sarjakuvalintu. Itse on kaikki kummallisuutensa maksanut, mutta mieli tekisi rankaista lasta, en sitä tuommoiseksi kasvattanut. Mikä toimisi rankkuna? Kyseessä vielä pesästä lähtemätön, kun koulut kesken, oleva 19w tyttö.

Aikuista ei voi enää oikein rankaista.

Meillä vanhemmat totesivat, että niin kauan kuin asut kotona, noudatat kotiintuloaikoja, et tule änkyräkännissä kotiin tai tuo baarista poikia. Muuten äitini totesi, ettei hän voi enää kieltää minua leikkaamasta hiuksia tai ottamasta tatuointia. Äitini esitti pyynnön, että älä ainakaan kasvoihin ota jos on aivan pakko, mutta muuten ei puuttunut asiaan.



Kyllä AP mielestäni sinun pitäisi hyväksyä se, että lapsesi ei ole enää pieni, hän on itse ajatteleva ja tekevä nuori, jolla on oikeus omaan päätäntävaltaan.

19-vutiaalta voit odottaa tiettyä käyttäytymistä, kotitöitä jne jos kotona asuu, mutta et enää voi puuttua tuollaisiin asioihin kuten tatuointeihin tai hiusmalleihin jne. Hän on aikuinen, joka päättää itse kehostaan. Puhua voit ja mielipiteesi kertoa mutta et muuta.

Meillä vanhemmat totesivat, että niin kauan kuin asut kotona, noudatat kotiintuloaikoja, et tule änkyräkännissä kotiin tai tuo baarista poikia. Muuten äitini totesi, ettei hän voi enää kieltää minua leikkaamasta hiuksia tai ottamasta tatuointia. Äitini esitti pyynnön, että älä ainakaan kasvoihin ota jos on aivan pakko, mutta muuten ei puuttunut asiaan. Kyllä AP mielestäni sinun pitäisi hyväksyä se, että lapsesi ei ole enää pieni, hän on itse ajatteleva ja tekevä nuori, jolla on oikeus omaan päätäntävaltaan.

jos hänen oma asuntosa vaurioitusi asuinkevottomaksi (vesivahinko, tulipalo jne). Muuttuisi lapseksi jälleen?

Enpä ole kuullut pitkään aikaan mitään niin idioottimaista kuin se että täysi-ikäinen ei olisi aikuinen jos asuu vanhempiensa luona. Kai tarkistat tytöltä onko hampaat harjattu joka ilta etkä anna karkkia kuin karkkipäivänä?

Ikäni itäsuomalaisena olleena en voisi kuvitella tilannetta, jossa vielä 25v. Asusi kotona - lapsi se silloin olisi minulle edelleen. Niin on tytär nro. 1 30v.kin, kotiin kun tulee niin saa olla minun säännöilläni, muualla tehkööt miten lystää vaan ei minun silmieni alla.

jotta EN KOSKAAN ENÄÄ joutuisi asumaan samassa taloudessa vanhempieni kanssa! Ne kun oikeasti pitisivät mua vielä pikkulapsena jota vanhemmat saa ohjata vielä 3-kymppisenä. Luulevat oikeasti, että lapset ovat AINA samaa mieltä kaikesta kuin hekin, ja sit ihmettelevät kun näin ei olekaan. Ja oikeasti minä olen heitä paljon järkevämpi monessakin asiassa!

En ikinä koskaan halua heitä myöskään asumaan minun talooni, saati liian lähelle minua!

jos hänen oma asuntosa vaurioitusi asuinkevottomaksi (vesivahinko, tulipalo jne). Muuttuisi lapseksi jälleen? Enpä ole kuullut pitkään aikaan mitään niin idioottimaista kuin se että täysi-ikäinen ei olisi aikuinen jos asuu vanhempiensa luona. Kai tarkistat tytöltä onko hampaat harjattu joka ilta etkä anna karkkia kuin karkkipäivänä?

Ikäni itäsuomalaisena olleena en voisi kuvitella tilannetta, jossa vielä 25v. Asusi kotona - lapsi se silloin olisi minulle edelleen. Niin on tytär nro. 1 30v.kin, kotiin kun tulee niin saa olla minun säännöilläni, muualla tehkööt miten lystää vaan ei minun silmieni alla.

jotta EN KOSKAAN ENÄÄ joutuisi asumaan samassa taloudessa vanhempieni kanssa! Ne kun oikeasti pitisivät mua vielä pikkulapsena jota vanhemmat saa ohjata vielä 3-kymppisenä. Luulevat oikeasti, että lapset ovat AINA samaa mieltä kaikesta kuin hekin, ja sit ihmettelevät kun näin ei olekaan. Ja oikeasti minä olen heitä paljon järkevämpi monessakin asiassa! En ikinä koskaan halua heitä myöskään asumaan minun talooni, saati liian lähelle minua!

Monta lävistystä ja tatskaa sulla on?