Avaruuslentäjä tai avaruuslentäjän puoliso! Missä tapasit kumppanisi?

ja sielt mä tän kultsini sit bongasin. Ollaan tosi onnellisii!!

olin just viemässä happisäiliöitäni paikoilleen, mies kysyi tietä painottomaan huoneeseen. Siitä se lähti.

sattumalta tossa paikallisessa baarissa ruvettiin vaan jutteleen.

jopas sattui!



Me tavattiin tuolla nasan terveysasemalla kun mun silloinen tuleva mieheni teki mulle ton avaruuslentäjäterveystarkastuksen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!



Nyt ollaan naimisissa mutta yhteinen aika on kovin kortilla, kun mä oon valmistautumassa marsin matkaan ja anestesiakirurgimieheni on ko-ko a-jan poissa kotoa.



Luultavasti joku yh-siivooja sen vamppaa aika piankin. No, life is a bitch.

Ihana aihe.



Olen lääketieteen lisensiaatti (väit), ja erikoistunut ilmailulääketieteeseen. Pari vuotta sitten olin luennoimassa Cape Canaveralissa, Floridassa, kun tapasin nykyisen mieheni. Hän on hävittäjälentäjä ja tuleva astronautti. Sekä teoreettisen fysiikan tohtori. Ja hirveän komea.



Kun tapasimme, oli inhottava tilanne, kun hän seurusteli erään paikallisen siivoojan kanssa, mutta se oli kuitenkin meillä rakkautta ensisilmäyksellä.



Nyt suunnittelemme rakentavamme suuren talon kuun pimeälle puolelle. Voikohan siellä tehdä LT-ilmoituksia, jos naapurin koira kakkaa parvekkeelle?

Meidän alukset kolaroivat ja siitä se rakkaus roihahti

T: Humanoidi

matkalla aurinkoon;) Ja olin taas pakannut ihan viime tipassa, hammasharja ja after sun lotation tietty jäi!

Oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tätä ennenhän mulla on aiemminkin ollut afrikkalaisia miehiä. Eka oli sydänkirurgi Kongosta. Toka oli aivokirurgi Ghanasta. Olin jo päättänyt, että ei enää koskaan afrikkalaista, mutta minkäs sille voi, kun rakkaus iskee. Ja onhan se kiva välillä elää astronautin kanssa. Lääkärien elämä on loppujen lopuks tosi suppeaa. Eikä mun ekat miehet saaneet Suomesta töitäkään ja mä jouduin elättämään ne.

Tämä ei ehkä kuulu tänne, mutta mä olin ollut yh jo monta vuotta, mun neljän lapsen kanssa, kun Pirkkoliisa oli juuri heittäytynyt lattialle itkupotkuraivariin siwan vihanneshyllyn edessä ja samalla yritettiin tuon komean miehen kanssa tarttua yhtäaikaa samaan munakoisoon. kätemme hipaisivat ja tunsin vatsanpohjassa kuin sähköiskun. Katsahdimme toisiamme, enkä osannut sanoa mitään. Vain Pirkkoliisan itku kaikui kaupassa. Olin vain hölmönä munakoiso kädessä. Kaupassa ollut lastensuojelutäti tuli kysymään, voiko hän tulla seuraavana aamuna tarkastamaan Pirkkoliisan olot, mutta mies nosti tyttäreni maasta ja nosti minut syliinsä ja kantoi siwan kynnyksen yli ulos kirpeään talvi-ilmaan, mutta minulla ei ollut kylmä.



Siitä se ajatus sitten lähti. Hän kutsui mut lasilliselle paikalliseen hienostoravintolaan, missä juttelimme ujosti munakoisoresepteistä. Ja ilta oli ihana, tunsin itseni niin kauniiksi.



Selvisi, että hän oli tuolloin juuri valmistunut Ranuan ammattikoulun rakettilinjalta sukkula-asentajaksi.



Mieheni on siis vain rakettisukkulasiivekkeiden vanhempi ylitarkastaja, eikä siis oikea astronautti. Nyt meillä on neljä lasta lisää, asumme isossa omakotitalossa ja meillä on ihanaa.



Tosin hän katselee öisin jotain pornosivuja, help!?

Noloa myöntää olin pakettimatkalla. Lennon aikana liityttiin 10*1000000 kerhoon.

etsiessäni rakettispagettia