Mä voin ihan kohtuullisen hyvin, koska EN käy töissä ENKÄ hoida lapsiani.

ja alkaa hoitaa lapsia enemmän ja mennä töihin?

Kuka siitä hyötyy?

Jos siihen on mahdollisuus! Siitä voi myös saada yllättävän paljon virtaa ja elämän iloa!

lasten kanssa, mutten missään nimessä pysyvästi tai ympärivuorokautisesta. Raja se on minunkin jaksamisella, olen toipilas, mielenterveysKUNTOUTUJA, en terve.

Ja töitäkin voi sopivina annoksina tehdä, mutta mistä sellaisin työn löytää?

olen itse juuri toipunut vakavasta työuupumuksesta. Olin sairauslomalla kaksi kuukautta ja pidin lapset päiväkodissa vaikka tiesin irtisanoutuvani töistä jäädäkseni myöhemmin lasten kanssa kotiin (nuorin alle 3-vuotias). Tuo ihan oikeasti yksin vietetty toipumisaika oli aivan välttämätön jotta pystyin jäämään kotiin lasten kanssa. Nyt jaksan hyvin mutta olen ihan varma, että toipuminen ei olisi edistynyt noin hyvin jos olisin ottanut lapset kotiin kahta kuukautta aiemmin. Töihin en ole valmis vielä joten jonkinlaista toipilasaikaa tässä edelleen vietän.



Minulla oli kyse "vain" työuupumuksesta mutta voin kuvitella, että mielenterveysongelmista kuntoutuminen on varmasti pitkä prosessi jolle pitää antaa aikaa. Eikä saa tuntea huonoa omatuntoa siitä että ottaa sen ajan itselleen. Kun saa rauhassa kuntoutua niin pääsee nopeammin normaaliin elämään taas kiinni ja tuottaa iloa läheisilleenkin enemmän.