Miehellä oli kortsuja ja jotenkin nolostui kun tulivat puheeksi

kysyitpä mitä vain, ja reagoipa se miten vain, niin se pystyy keksimään jonkun uskottavan valheen, jonka sinä haluat uskoa. Miehet ei tartte mitään sen kummempaa ihastusta että voivat panna jonkun naisen kanssa ja ei kukaan muutenkaan voi olla sataprosenttisen varma siitä, mihin toinen kykenee ja mihin ei, varsinkaan tällaisissa asioissa. En tietenkään väitä, että miehesi ehdottomasti on pettänyt, mutta on se ainakin mahdollista.

Ensinnäkään minä en halua uskoa muuta kuin totuuden. Enkä ole itsekään sieltä tampioimmasta päästä, joten pärjään kyllä miehelleni jos hän ei saa liikaa etumatkaa. :) Tähän asti on sujunut hienosti!

ap

mutta miehesi vaikuttaa todella erikoiselta tyypiltä!

^Voipas saada. Jos esimerkiksi kysyy, duh!

Seksin puutetta on valitellut pidempään (itsekin olen puutteessa, kun en saa sellaista seksiä, joka minua tyydyttäisi). --

Mitäs sanotte? Mitä muita selityksiä miehen nolostelulle voisi olla kuin se ilmeisin? Etenkin miesten kommentteja kaipaisin asiaan.

Tässä nyt ei kuulosta oikein reilulta eikä hyvältä peliltä. Jos jätkä ei saa riittävästi ja sinä et saa tarpeeksi hyvää, mitä te edes sitten suhteessa roikutte o_O ...etkö sä pysty opettamaan sille temppuja, joilla säkin voit nauttia? Eikö tuota asiaa tosiaan pysty parantamaan, kun hyvä seksielämä on kuitenkin paitsi suhteelle, ihan yksilöillekin terveellinen asia...?

Ja että mitä syitä... no, etkös sä voi jotenkin keveästi ottaa asiaa puheeksi. Esim. sanoilla "Miks sä muuten olit niin outo, kun menit hakemaan ne kortsut?"

Jaa tää machina ryssi lainaukset ja ap oli ehtinyt jo suunnitella, että kysyy täsmälleen saman kysymyksen, kuin mä ehdotin.

jos miehesi siis olisi pettänyt eikä haluaisi tunnustaa, on että hän suuttuu kun epäilet häntä ja syyttää vainoharhaiseksi. Kuitenkaan et voi olla ihan varma siitä, ettetkö oikeasti olisikin vain vainoharhainen, joten luultavasti painat tuon asian villaisella. Luulisi, ettei se niitä kortsuja ihan lähiaikoina ole käyttänyt, koska kai se muistaisi, jos se vaikka kaksi päivää sitten olisi niitä jonkun hutsun luona tarvinnut..kuitenkaan en harrastaisi seksiä miehen kanssa ilman ehkäisyä ennen kuin tietäisin mitä on tapahtunut.

Miksi epäilet miestäsi jostain? Tai mistä tiedät, että hän kykenee valehtelemaan uskottavasti asioistaan? Mutta silti et usko hänen pettävän, paitsi korkeintaan prostituoitujen kanssa?

Miehesi kuullostaa lähinnä joltain psykopaatilta tai narsistilta noiden kuvailuidesi perusteella ap. Onko hänellä jonkinlainen persoonallisuushäiriö tai syndrooma tms?

Tiedän siitä, että tunnen mieheni riittävän hyvin. Kerran suhteen alkuaikoina hän jäi kiinni sellaisesta, mitä oli luvannut olla tekemättä. Asia sinänsä ei ollut mitenkään vakava, mutta minulla on erittäin alhainen sietokyky sellaista kohtaan, että ei pidetä mitä luvataan, joten päästin helvetin irti. Silloin näin, minkälaiseksi lieroksi mieheni voi taantua tukalaan paikkaan joutuessaan. Hän pelasi ihan täyttä peliä pelastaakseen itsensä ja bluffasi minkä ehti. Ilmeisesti oli samalla tekniikalla päässyt pälkähästä aiemmissa tilanteissa. Mutta minulle harvoin menee sellaiset bluffit läpi, joten kanssani hän pelasi itsensä vain hankalampaan tilanteeseen ja oli tapauksen jälkeen silmissäni täysi nolla (harkitsin eroakin vakavasti, koska en voi kunnioittaa noin käyttäytyvää ihmistä).

Myös mieheni ystävät ovat sanoneet, että hänen ystävänään on ihan kivaa, mutta eivät ikinä haluaisi joutua mieheni vihamiehiksi. Hänessä on nuo kaksi puolta, ja sitä pimeää puolta täytyy pitää tiukasti hallinnassa, ettei hän pilaa omaansa ja muiden elämää.

Diagnoosia ei ole, hulluhkot vanhemmat kyllä, ja pystyn näkemään millä mekanismilla miehestä on tullut sellainen kuin hän on. Suhteen alkuaikoina mietin, voisiko hän kärsiä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, tein nettitestejä ja otin asian hänen kanssaan puheeksikin. Hän oli itse joskus miettinyt samaa. Selviteltyäni asiaa, tulin siihen tulokseen että hän tuskin saisi diagnoosia, sillä hänessä on myös lempeitä ja lämpimiä puolia, jotka eivät ole pelkkää esittämistä. Viekkaus, kontrolloivuus, välinpitämättömyys jne. eivät ole niin hallitsevassa mittakaavassa, että voisi puhua psykopaatista. Ennemmin sanoisin, että hänessä on sen tapaisia piirteitä.

ap

jos miehesi siis olisi pettänyt eikä haluaisi tunnustaa, on että hän suuttuu kun epäilet häntä ja syyttää vainoharhaiseksi.

Itse asiassa tämä ei ole ollenkaan todennäköistä. Tuollainen suuttuminenhan on ilmiselvin mahdollinen merkki syyllisyydestä. Mieheni kyllä tietää tämän, eikä tule tarjoamaan totuutta minulle tuolla tavalla hopealautasella (siis jos jotain haluaa salata).

ap

mutta miehesi vaikuttaa todella erikoiselta tyypiltä!

Tuolle aiemmalle ihmettelijälle, joka kyseenalaisti koko suhteemme järkevyyden: vakka kantensa valitsee. En ole niitä helpoimpia ja tavallisimpia ihmisiä itsekään, ja mieheni pystyy tukemaan ja auttamaan minua juuri niissä asioissa, missä apua eniten tarvitsen. Samoin minä pystyn käsittelemään miestäni ja tukemaan häntä elämään ihmisiksi. Minusta suhteemme on oikein hyvä ratkaisu; tällä tavalla kaksi hyvin hankalaa ihmistä pysyy poissa sabotoimasta muiden ihmisten parisuhteita! ;)

Olen vieläpä varsin onnellinen tämän miehen kanssa, seksielämän ajoittaista sakkaamista lukuunottamatta.

ap

myös silloin, kun se ei ole "päällä".

Niitähän on erilaisia, ja miehelle lääkäri oli sanonut että tämä tarttuu vain rakkulavaiheessa.

ap

kuulostaa vähän minulta, mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Niitähän on siis muitakin kuin vain narsisti ja psykopaatti, jos sellaista selitystä haluaa etsiä. Jos mies itsekin on miettinyt, että hänessä jotain "oikeaa" vikaa on, niin ei se mahdotonta ole. Mä olen myös todella hyvä valehtelija valitettavasti (olen siis pettämisestä aikoinani juurikin valehdellut), koska minulla on tavallaan eri identiteettejä, ja jos joku "toinen" on tehnyt jotain, ja siitä kysytään joltain muulta, niin on helppo itsekin uskoa, mitä sanoo. Mulla ei siis ole mitään jakautunutta persoonallisuutta, lähinnä tunteiden jakautumisesta on kyse, mutta varmaan voi vaikuttaa juuri siltä, että olen kuin kaksi tai useampi eri persoonaa välillä. Olen kuitenkin myös lempeä, ymmärtäväinen, iloinen, jalo, rauhallinen, hauska jne, joten siksi kaltaistemme kanssa ollaan parisuhteissa. En kuitenkaan tiedä, haluaisinko itse olla sellaisessa itseni kanssa ainakaan ennen kuin olen parantunut (käyn terapiassa).

myös silloin, kun se ei ole "päällä".

Niitähän on erilaisia, ja miehelle lääkäri oli sanonut että tämä tarttuu vain rakkulavaiheessa.

ap

ei pidä paikkaansa enkä usko että lääkäri on noin sanonut.

"Suurin huoli herpestartuntansa kanssa elävillä on yleensä pelko kumppanin tartuttamisesta. Herpeksen tartuttavuutta voidaan huomattavasti vähentää etenkin pitkäaikaisella viruslääkkeiden käytöllä, mutta estohoidon aikanakin virusta erittyy vähän ajoittain. Kondomi suojaa herpestartunnalta vain silloin, kun se peittää rakkula- tai haava-alueet kunnolla. Kuitenkin oireisessa vaiheessa on suositeltavaa välttää yhdyntää partnerin kanssa, jolla ei ole herpestä. Partnerille on syytä kertoa rehellisesti herpestartunnasta, jotta hän voi itse päättää, haluaako ottaa riskin ja altistua tartunnalle." Terveyskirjasto

Menipä tämä nyt ot:ksi. Tämä asia on kuitenkin huolellisesti käyty läpi mieheni kanssa, ja hän on kertonut minulle juuri saman minkä lääkäri oli sanonut hänelle. Löysin hoitonetistä suunnilleen vastaavan selostuksen:



"Vaikka tulehduksesta parannuttua virusta ei ole eristettävissä ihon pinnalta, on kuitenkin vähäisempien ärstytystilojen tunnistamien joskus hankalaa. Kyseessä on siis tilanne, jossa ihminen kokee olevansa oireeton, mutta lievä ärsytys on kuitenkin olemassa, jonka pohjalta virusta sitten erittyy. Käytännössä voidaan sanoa, että oireettomassakin kokemassa vaiheessa tartunta on siis mahdollinen. Tämä on luonnollisesti valitettavaa, koska tätä tautia sairastaville asian kontrollointi luonnollisesti vaikeutuu.

Esittäisin siis, että kysymys on ns. oireettoman vaiheen määritelmästä. Infektion parannuttua tartunta ei ole edelleenkään mahdollinen, mutta vähäinen ärstystila, jota kantaja siis ei välttämättä tunnista, riittää infektion laukaisuun huolimatta kantajan itsensä kokemasta oireettomuudestaan. "



http://www.hoitonetti.fi/sairaudet/sukuelinten_herpes/



Miehellä nämä tulehdukset ovat aina äärimmäisen minimaalisia, juuri sellaisia joita normaali ihminen ei varmaan edes huomaa (yleensä yksi pienen pieni kohouma, ei siis varsinainen rakkula eikä se eritä mitään jne.). Hän on kuitenkin itse niin neuroottinen ja tarkka, että huomaa pienetkin muutokset, ja ymmärtää että tartuntavaara tällaisenkin rakkulavaiheen aikana voi olla. Kertoo sitten aina minulle, jos on tällainen vaihe päällä, jolloin käytämme seksissä kondomia, eikä myöskään anna minun ottaa suihin jos vähänkin epäilee oireiden olemassaoloa.



Voi myös olla, että käytössuositukset herpeksen kantajille ovat muuttuneet sen jälkeen, kun suhteemme alkoi (melkein 10 vuotta sitten). Silloin kun itsekin aihetta googlettelin, tuli paljon laimeampia ohjeita kuin näemmä nyt: joillakin sivuilla oltiin jopa sitä mieltä että seksistä tulisi pidättäytyä kokonaan!



ap

kuulostaa vähän minulta, mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Varmaan voi olla, että mieheni on tällainen "epävakaa". Riitelimme suhteen alussa paljon, ja silloin hänessä usein "naksahti" joku ihan ihmeellinen vaihe päälle ja hän muuttui aivan kauheaksi käytökseltään. Pelkäsin alussa, että tuo kauhea puoli olisi hänen todellinen minänsä ja tavallisesti ilmenevä jalous vain opeteltua julkisivua. Olen kuitenkin ajan myötä oppinut luottamaan siihen, että se naksahduksen jälkeen esiin tuleva ihmishirviö edustaa mieheni lapsuudessa saamia vammoja, eikä hän ole sellainen jatkuvasti "pinnan alla", vaan ainoastaan noina hetkinä tilapäisesti.

Mies on itsekin oppinut ymmärtämään tilannettaan ja nuo naksahdukset ovat vähentyneet huomattavasti. En edes muista milloin viimeksi niin olisi käynyt (useampi vuosi siitä täytyy olla). On hänellä vielä opittavaakin, esim. hänellä on mielestäni hieman epäterveen narsistinen minäkuva, mutta nyt juuri on työssään menossa vaihe, jonka kautta uskon hänen voivan oppia olevansa ihan tavallinen, virheitä tekevä ihminen. Ja ennen kaikkea, että hän myös saa sellainen olla, ja silti minä rakastan häntä.

En minäkään suosittelisi tällaiselle henkilölle parisuhdetta toisen samanlaisen kanssa. En usko, että siitä voisi tulla kuin ruumiita! Samaan tapaan en suosittelisi itselleni suhdetta itseni kaltaisen kanssa (mikä ikinä oma diagnoosini mahtaisi ollakaan; asperger nyt ainakin). Yhdessä puolestaan täydennämme toistemme puutteita oivallisesti! :D

ap

yritin muistella missä olen viimeksi nähnyt kortsut vai olivatko päässeet loppumaan. Silloin miehellä välähti ja hän päästi suustaan että tietääkin paikan, missä on... ja heti tämän jälkeen meni selvästi jotenkin noloksi tai hämilleen.

että tämä on vain sellainen aihe, joka helposti saa mielikuvituksen jylläämään. Todennäköisesti miehesi ei ole omasta mielestään mitään "päästänyt suustaan" tai nolostunut tai mennyt hämilleen, mutta sinä olet ehkä antanut sille sellaisen merkityksen, jos olet hieman ylitulkinnut tilannetta. =) Sitten kun sitä hetken pyörittelee päässään, niin alkaa olla jo melko varma asiastaan.